Kanslerina yliopistollisen kulttuuriviljelmän näköalapaikalla

Kansleri Leena Kartio katsoo työhuoneestaan Yliopistonmäen alla aukeavaa Turun kaupunkia. Lähistöllä kohisee taiteilija Markus Copperin kuuluisa Big Bang Echo -taideteos, joka muuttaa avaruuden taustakohua ääneksi - alun riehakkuuden jälkeen hieman vaimeammin. Moniäänistä yliopistoa Kartio hahmottaa kulttuuriviljelmänä, jota on hoidettava mahdollisimman hyvin, jotta se kasvaisi täyteen mittaansa ja pystyisi täyttämään yhteiskunnan sille asettamat moninaiset odotukset.

- Aloitettuani Turun yliopiston kanslerina
elokuussa, minun on täytynyt myöntää itselleni, että yliopisto on paljon monimuotoisempi laitos kuin olin kuvitellut. Ainakin Turun yliopistolla on niin monia yhteistyösuhteita, etten lainkaan ollut tietoinen niistä kaikista. Väitän tosin, että yliopistomaailma on viimeisen 5-10 vuoden aikana kokenut perusteellisen muutoksen. Eräs yliopiston työtä läheisesti seuraava vaikuttaja kysyikin minulta taannoin, ettekö te ole jo aivan eksyksissä siellä Niin paljon yliopistojen tehtävät ja yliopistolla tehtävä työ on muuttunut viime aikoina. Siksi selvät strategiat ovat tarpeen haastavan työkentän jäsentämisessä. Myös oma näkökulmani on muuttunut. Yksittäisenä professorina katsoo helposti asioita vain oman oppiaineensa näkökulmasta ja kysyy miksi emme saa tehdä työtä rauhassa. Kun nyt katson asioita koko yliopiston näkökulmasta, on tunnustettava, ettei tuo suhtautuminen ole erityisen rakentava.

Ajankohtaista kohinaa

Viime aikoina yliopistolaitoksessa on keskusteltu perusteellisesti valtion yliopistojen asemasta kun yliopistojen taloudellinen asema on kroonisesti huonontunut. Valtion panostukset eivät läheskään riitä kaikkien vaatimusten täyttämiseen. Kansleri Kartio ei kuitenkaan lämpene ajatukselle valtion yliopistojen muuttamisesta yksityisiksi laitoksiksi. _ En usko, että siihen mennään ainakaan lähitulevaisuudessa. Emme nykyisen lainsäädännön mukaan voi olla muuta kuin valtion laitoksia ja on muistettava, että yliopistolain mukaan yliopistojen perusopetuksen on oltava maksutonta. Meillä Turussahan on kokemuksia myös yksityisen yliopiston elämästä ja siinäkin oli omat ongelmansa.

Viime aikoina esille nousseet väärinkäytökset ovat Kartion mukaan alleviivanneet selkeiden säännösten välttämättömyyttä ulkopuolisen rahan vastaanottamisessa. Kaikki palautuu kuitenkin aina moraaliin ja eettisiin kysymyksiin, sillä vain vahva moraali suojaa väärinkäytöksiltä. Niin aukottomia säännöksiä ei koskaan voida luoda, etteikö mahdollisuutta säännösten kiertämiseen löytyisi sitä haluavalle. Tärkeää on kuitenkin laajasti pohtia mihin yliopisto sitoutuu erilaisia sitoumuksia tehdessään. Turun yliopistossa tutkimuspalvelujen yksikkö on viime vuosina tehnyt hyvää työtä tukiessaan tutkijoita kouluttamalla ja tiedottamalla. Parhaillaan valmistellaan mm. ulkoisen rahoituksen ja sopimusperiaatteiden "huoneentaulua", johon on kerätty perustietous kaikista olemassa olevista tutkimusrahoitukseen liittyvistä säännöistä ja ohjeista.

Osa tieteen rahoituksesta tulee erilaisten säätiöiden kautta. Leena Kartio toimii Alfred Kordelinin säätiön varapuheenjohtajana. _ Yliopistojen ulkopuolella tunnutaan usein luulevan, että uusi tutkijakoulujärjestelmä olisi ratkaissut jatko-opiskelijoiden ongelmat, mutta näinhän ei suinkaan ole. Edelleen vain osa tieteellisistä jatko-opinnoista tehdään tutkijakouluissa, joihin on kova kilpailu. Muutakin, ja ennen kaikkea pidempiaikaista rahoitusta, kaivataan edelleen. _ Mielestäni kannattaisi pohtia vakavasti, voisivatko erilliset säätiöt tehdä keskenään enemmän yhteistyötä ja muodostaa esimerkiksi jonkinlaisia säätiöpankkeja, pohtii Leena Kartio.

Ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen tuntuu nykyisin olevan professoreille varsin keskeinen tehtävä. -Jossain sillekin kai pitäisi olla raja, muuten professorien oma tutkimuspanos heikkenee liiaksi, eikä se tietenkään voi olla yhteisön kannalta järkevää. Professorien tehtävänä on pitää huolta oppiaineensa ja tutkimusryhmänsä nuorista ihmisistä muutenkin kuin taloudellisesti. Professoreilta odotetaan toki muutakin kuin tutkimusrahoituksen kokoamista puolen vuoden-vuoden mittaisista rahoitustilkuista.

Huoli perusopetuksesta

Kartio on huolissaan myös yliopistojen perusopetuksesta. Opiskelijoiden määrän jatkuva lisääntyminen on vaarassa tehdä yliopistoista liiaksi massojen käsittelylaitoksia. Työtoveri Helsingistä on varoittanut "mykkien juristien" kouluttamisesta massayliopistossa. -Onneksi meillä täällä Turussa on haluttu panostaa opetukseen. Kahteen kertaan opetuksen laatuyksiköksi nimetty oikeustieteellinen tiedekunta on panostanut erityisesti pienryhmäopetukseen, jossa on aktivoitu juristiopiskelijoita omakohtaiseen pohdintaan ja argumentointiin. Vähemmän pänttäystä ja enemmän itse tekemistä, siinä on reseptimme. Tämäntyyppinen opetus nielee luonnollisesti huomattavasti enemmän opettajien aikaa. Mutta jos perusopetukseen ei panosteta, mistä sitten kasvaa tulevaisuuden tutkijoita, joilla on todellinen hengen palo omaan alaansa, kysyy Kartio.

Opetusansioille annetaan valitettavasti edelleenkin liian niukasti huomiota uusien yliopisto-opettajien rekrytoinnissa, suree kansleri. Yliopistojen pitäisi tarjota maassamme ylintä opetusta, joka perustuu tieteelliseen tutkimukseen, siksi tutkimus on tärkeä pohja, mutta ei arvo yksinään, jos sitä ei pystytä siirtämään tuleville polville.

Juristin tapa hahmottaa maailmaa sopii kanslerillekin

- Katson monia yliopistojen asioita pitkälti oman koulutukseni kautta, juristin silmin. Se on tapa jäsentää maailmaa. Katsotaan mitä oikeusjärjestys edellyttää asioilta ja kuinka sanktioidaan säännöksistä poikkeaminen. Minulle kyse on pitkälti yliopiston johtamisen tavasta. Tärkeissä asioissa on jäsennettävä asiakokonaisuuksien runko ja relevantit tekijät, se on pääasioiden ja olennaisen hahmottamista. Kokouksissa se pitää sisällään päätöksen selkeän kirjaamisen muun ohella. Hyvä hallinto ei luonnollisestikaan ole vain juristien ominaisuus, tiedän monia hyviä hallintoihmisiä, jotka eivät ole juristeja, hymyilee Kartio.

Kanslerin tehtävänä on yliopistoyhteisössä yliopistolain mukaan "edistää tieteitä ja valvoa yliopiston yleistä etua ja toimintaa". Kanslerien valta on yliopistojen oman professorien nimittämisoikeuden vuoksi Kartion mielestä vahvistunut ja tuntuu luonnolliselta, ettei esimerkiksi rehtorien, jotka muuten vastaavat suvereenisti yliopistojen "toimitusjohtajan" tehtävistä, ole professorien nimittämisiä kontollaan. Yliopistoissa, joissa ei ole kansleria, professorit nimittääkin hallitus.

- Olen itse todennut professorinimitykset tavattoman paljon kiinnostavammaksi proseduuriksi kuin luulin. Kaikki alkaa jo virkaselosteen hyväksymisestä ja mielenkiintoisia vaiheita riittää koko täyttöprosessin ajalle. Näen myös tärkeäksi opiskelijoiden käynnistämän keskustelun kutsumenettelyn käyttämisestä virantäytöissä. Opiskelijoiden näkemyksen mukaan kutsumismenettely pitäisi säilyttää selkeästi poikkeusmenettelynä. Se tuntuu minusta luontevalta ja lakihan edellyttää lisäksi, että määräaikaisten professorien nimittämiseen on selkeä peruste, kuten projekti, johon määräaikainen virka liittyy. Turun yliopistossa on selvitetty, että vähän yli kymmenen prosenttia professoreista on kutsuttuja, se ei mielestäni ole mitenkään hälyttävä määrä. Kutsumista muuten kuin määräajaksi voidaan käyttää vain silloin, kun on selvitetty, ettei näköpiirissä ole tasavertaisia kilpailijoita. Kansleri voikin ohjata viran täyttöä hoitavaa tiedekuntaa jo siinä vaiheessa, kun kutsumista suunnitellaan.

Edustuksellinen keulahahmo

Kanslerilla on kosolti myös erilaisia edustuksellisia tehtäviä. Kartio ei vierasta myöskään asemaansa eräänlaisena yliopiston edustuksellisena "keulahahmona". Tärkeämpää on kuitenkin se yleinen taustavaikuttajana toimiminen, johon kanslerilla on mahdollisuus. - Tämän tehtävän hoitamisessa ja oman linjani rakentamisessa on täytynyt tunnustaa, että oppimista ja seurattavia asioita on paljon. Kukaan ei voi olla selvillä kaikesta ja jokaisella kanslerilla on omat luonnolliset vahvuutensa ja mieltymyksensä, jotka voivat hyödyttää myös valtakunnallista tiedeyhteisöä. Edeltäjäni kansleri Keijo Paunio mm. oli aktiivinen tutkimuseettisen neuvottelukunnan vetäjänä.

Turun yliopiston kanslerikunnassa Leena Kartio on ensimmäinen juristi. Myös hänen sukupuoleensa on julkisuudessa kiinnitetty huomiota. Oman uransa aikana hän on saanut kokea, että naisen on ollut ansaittava paikkansa moneen kertaan. - Kun vuonna 1964 tulin Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan assistentiksi dekaani totesi, ettei meillä ole ollut tapana pitää äitiyslomia Niinpä en uskaltanut pitkään aikaan kertoakaan, että olin raskaana. Lapsen synnyttyä palasinkin työhön jo 10 päivän kuluttua synnytyksestä. Niistä ajoista on kuljettu pitkälle, mutta naisilla on edelleenkin omat taistelunsa käytävänään myös tieteen maailmassa.

Siviilioikeuden professoriksi Kartio nimitettiin 39-vuotiaana vuoden 1978 alusta. Hänen oma tutkimuskohteensa on esineoikeus, joka käsittelee irtaimen ja kiinteän omaisuuden vaihdantaa, mm. kiinteistön kauppaa, kirjaamista ja käyttöoikeuksia. Ja esimerkiksi rahoitusta ja vakuuksia, joihin myös uusi ylikansallinen EY-oikeus varmasti vähitellen vaikuttaa. Tärkeää on myös kolmannen suoja. Kartiolla on takanaan pitkä kokemus lainvalmistelutyöstä oikeusministeriön toimikunnissa ja työryhmissä. Hän on toiminut myös Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen puheenjohtajana. Erilaiset työtehtävät ovat taanneet matkustamista Turku - Helsinki -akselilla. - Päivä viikossa Helsingissä on riittänyt täysin tyydyttämään vanhan kotikaupungin kaipuun. Suomen Turusta en enää pois haikaile, naurahtaa kansleri Kartio.

Kansleria tunnutaan pitävän yliopiston ulkopuolella jonkinlaisena oikeudenmukaisuuden valvojana vähän oikeuskanslerin tyyliin. - Olen saanut soittoja, joissa pyydetään puuttumaan erilaisiin asioihin, "kun nyt olet juristi ja nainen". Tällaista yleistä valvontatehtävää kanslerilla ei ole, vaikka kaikesta pitäisikin olla tietoinen.

Tuula Vainikainen