Lehtorin mietteitä virkarakenneuudistuksesta

Virkarakenneuudistus yhdistettynä kokonaistyöaikaan on suurimpia mullistuksia, mitä yliopiston lehtoreiden työnkuvassa on pitkään aikaan tapahtunut. Asian tiimoilta heränneessä keskustelussa on noussut esiin kysymyksiä, joihin olisi suotavaa saada vastaus jo uudistusta valmisteltaessa. Muutoin lopputulos saattaa olla monelle lehtorille yllätys.

Uudistuksen tarkoituksena on muuttaa lehtoreiden kelpoisuusehtoja, mikä on kirvoittanut esiin epäilyjä siitä, tuleeko nykyisistä lehtoreista "kelvottomia" virkoihinsa. Arvailujen kohteena ovat olleet ne lehtorit, joilla on joko lisensiaatin tutkinto tai ylempi korkeakoulututkinto ja erittäin hyvä perehtyneisyys viran tehtäväalaan, mutta ei tohtorin tutkintoa.

Oman näkemykseni mukaan virkarakenneuudistuksen tavoitteena ei ole välittömästi puuttua vanhaan kelpoisuusehtoon ylemmästä korkeakoulututkinnosta ja erittäin hyvästä perehtyneisyydestä viran tehtäväalaan, vaan uudistusta pitää tulkita ennen kaikkea tutkintouudistusnäkökulmasta. Tarkoituksena on muuttaa lehtoreiden virkarakenne vastaamaan tutkintouudistusta, jossa tohtorin tutkinto on ensisijainen jatkotutkinto.

Koska kelpoisuusehdot eivät radikaalisti muutu, mielestäni ei ole syytä ryhtyä erottelemaan vanhan ja uuden systeemin mukaisia lehtoreita virkanimikkeiden tasolla. On syytä harkita, voidaanko virkanimike yliopistonlehtori ottaa käyttöön myös vanhan systeemin mukaisten lehtoreiden kohdalla, ilman että virka sinällään muuttuu. Virkarakenneuudistuksen tarkoituksena ei liene painostaa vanhan systeemin mukaisia lehtoreita uuteen järjestelmään palauttamalla leimaavat virkanimike-erottelut, joista yliopistomaailmassa muuten ollaan vähitellen päästy eroon.

Virkarakenneuudistusta on tulkittu myös niin, että nykyisiltä lehtoreilta vaadittaisiin uudistuksen myötä tohtorin tutkinto, joka veisi viranhaltijan automaattisesti uuteen virkarakennejärjestelmään. Oma käsitykseni on se, että virassa olevan lehtorin virka voidaan muuttaa uuden systeemin mukaiseksi vain viranhaltijan suostumuksella riippumatta mahdollisesta tohtorin tutkinnosta. Vanhassa järjestelmässä pitäytyvä tohtorilehtori saa edelleen määrävuosikorotukset ja tohtorilisät, ja virka säilyy entisenlaisena.

Muuttuvatko myös tehtävät?

Yksi virkarakenneuudistuksen kulmakivistä on kysymys siitä, mihin viranhaltija itse asiassa suostuu, jos hän siirtyy uuteen järjestelmään. Onko kyse vain virkanimikkeestä tai palkkaluokasta, vai muuttaako uusi systeemi myös virkatehtäviä? Määritelläänkö opetuksen ja tutkimuksen suhde uudelleen? Miten kokonaistyöaika niputetaan virkarakenneuudistukseen? Siirtyykö määräysvalta kokonaistyöaikaa koskevissa asioissa työnantajalle? Jokaisen lehtorin on syytä varmistaa paketin sisältö huolellisesti ennen kuin hän antaa suostumuksensa yliopistonlehtorin virkaan. Mikäli uudistuksessa on asiallisesti kyse esimerkiksi siitä, että viran tehtävänkuva muuttuu tai opetuksen ja tutkimuksen painopiste määritetään uudelleen, muutoksista on nimenomaisesti sovittava etukäteen viranhaltijan kanssa.

Kokonaistyöaikaa koskevan sopimuksen epämääräisyys on herättänyt laajalti hämmennystä. Sopimuksessa todetaan muun muassa seuraavaa: "Kun yliopiston asianomaisessa yksikössä laaditaan tai muutetaan työsuunnitelmia, tehdään se yhteistyössä johdon ja henkilökunnan kesken noudattaen yhteistoiminnasta annettuja säädöksiä, määräyksiä ja sopimuksia." Sopimuskohdassa on ikään kuin vahingossa jäänyt mainitsematta, että viran muuttaminen kokonaistyöajan puitteissa kokonaan tai osittain opetusvirasta tutkimusviraksi tai päinvastoin edellyttää viranhaltijan suostumusta. Kokonaistyöajan käyttö perustuu sopimukseen, eli ellei viranhaltija suostu muuhun, viran opetus- ja tutkimuspainotteisuus määräytyy virkaehtojen mukaan. Vanhan systeemin mukaisilla lehtoreilla viran painopiste on opetuksessa.

Epämääräisyyttä lisää se, että osa lehtoreista haluaa unohtaa vanhat tunteina määritellyt opetusvelvollisuutensa (392/448 h) ja pyrkii puhumaan ainoastaan 1600 tunnin kokonaistyöajasta. Itse sopimuksessa todetaan vanhojen opetusvelvollisuuksien osalta seuraavaa: "Opettajan opetustehtävien työsuunnitelman mukainen enimmäismäärä (kursivointi JK) tulee olla vastaavalla tasolla kuin ennen tätä sopimusta voimassa olleiden opetusvelvollisuuksia koskevien sopimusmääräysten sekä muiden määräysten aikana vastaavanlaisessa tehtävässä." Miten muutoin 392 tuntia vuodessa eli kaikki kokonaistyöajan 1600 tuntia opettava lehtori torjuu opetuksen lisäksi tarjottavat muut tehtävät kuin viittaamalla aikaisempiin sopimuksiin?

Näyttää siltä, että virkarakenneuudistus on kokonaistyöaikasysteemin kautta sitomassa lehtorit assistenttien tavoin tiukasti tiedekuntien, laitosten ja professoreiden alaisuuteen. Lehtoreiden itsenäisyys vähenee sitä mukaa kuin suora työnjohdollinen direktio lisääntyy. Menetettyä vapautta ei kuitenkaan kompensoida rahallisesti. Lehtoreiden palkkoja ei ole uudistuksessa luvattu nostaa esimerkiksi ammattikorkeakoulun tai lukion opettajien tasolle. Päinvastoin joidenkin laskelmien mukaan palkat jopa huononevat.

Jarmo Kiuru
oikeusinformatiikan lehtori,
varatuomari
Lapin yliopisto