Liedon Vanhalinna vaalii Turun yliopiston henkistä perintöä

Toiminnanjohtaja Tuula Leimu on vuoden 2001 alusta vetänyt Liedon Vanhalinnaa, joka tukee Turun yliopiston henkistä perintöä nykyajan hengessä. Muinaisen linnavuoren juurella sijaitsevan Vanhalinnan kartanon lahjoittivat Turun yliopistolle Mauno ja Ester Wanhalinna jo lähes puoli vuosisataa sitten. Nyt kartanossa eletään uutta, toimeliasta aikaa ja rakennetaan nykypäivään soveltuvaa laaja-alaista museo-, seminaari- ja kulttuurikeskusta.

- Täytyy nöyränä todeta, että kaikki mitä olen elämässäni työkseni ja osin myös harrastuksekseni tehnyt, tuntuu olleen valmistautumista tähän tehtävään eli Wanhalinnojen perinnön elävänä säilyttämiseen Turun yliopiston tukena. Valmistuin filosofian maisteriksi Turun yliopistosta pääaineenani kansatiede, sitten työskentelin opetus- ja tutkimustehtävissä kansatieteen oppiaineessa. Toimittajan työhön tutustuin STT:llä ja olin kuusi vuotta Helsingissä Suomen museoliitossa johto- ja asiantuntijatehtävissä. Tehtäviini kuului mm. rakentaa yhteistyötä koulujen kanssa. Raision kaupungin koulutus- ja tiedotuspäällikkönä olin 14 vuotta. Vanhalinnan säätiön toiminnanjohtajana tarvitsen kaikkea em. tietotaitoa ja paljon vielä lisäksi. Tässä työssä on haasteita niin paljon, että vain mielikuvitus asettaa sille rajat, huokaa silminnähden työstään innostunut Tuula Leimu ensimmäisen työvuoden jälkeen.

Muinaisjäännöksiä kulttuurimaisemassa

Liedon Vanhalinnan "vanhuus" tulee luonnollisesti suhteesta Turun linnaan. Liedon Vanhalinna toimi Aurajoen suun puolustuslinnana hämäläisiä vastaan aina 1300-luvulle, jolloin jokisuuhun rakennettu uusi linna eli Turun linna peri puolustustehtävät. Vanhalinna liittyy Turun Yliopiston historiaan ja nykypäivään monella tavalla. Turun Suomalaisen Yliopiston lämpimät ystävät ja tukijat Mauno ja Ester Wanhalinna lahjoittivat kartanonsa ja suuren osan maistaan Turun Yliopistolle Snellmanin päivänä vuonna 1956. Wanhalinnat olivat lapsettomia ja yliopistolahjoituksella he halusivat varmistaa tilan säilymisen yhtenäisenä maanviljelystilana ja kehittymisen tutkimus- ja kulttuurikohteena. Lahjakirjan mukaisesti kartanoa ryhdyttiin kehittämään Wanhalinnan nimeä kantavana historiallis-kansatieteellisenä museona.

Tilan tuoton turvin tuettiin ja kehitettiin mm. arkeologian opetusta ja tutkimusta Turun yliopistossa. Tilan mailla sijaitsee Suomen merkittävimpiin kuuluva linnavuori, joka oli virittänyt tilan isännän arkeologian ja muinaistieteiden harrastuksen jo lapsuudessa, kun alueella tehtiin arkeologisia kaivauksia.

Wanhalinnat olivat hyvin isänmaallisia ja olivat tilalla asuessaan keränneet huomattavan määrän kulttuurihistoriallisesti merkittäviä huonekaluja, aseita ja muuta irtaimistoa. Vuonna 1930 uusklassiseen tyyliin rakennettuun kartanoon olikin muodostunut mielenkiintoinen kotimuseo, joka samoin kuin lahjoittajapariskunta tuli Tuula Leimulle tutuksi jo 1970-luvulle hänen toimiessaan Vanhalinnan museon ystävät ry:n sihteerinä.

- Täältä löytyy mm. edustava ja laajin yhtenäisenä säilynyt kokoelma Kauppatorin laidalla sijainneen Turun Yliopiston alkuperäisen päärakennuksen eli Phoenix-kiinteistön irtaimistoa. Kanslerin huoneen upea kalusto sekä yliopiston hallintohuoneen ja opettajainhuoneen kalusteet ovat ainutlaatuista aarteistoa, jonka kotiseutuneuvos Mauno Wanhalinna hankki kaukonäköisesti Phoenixin huutokaupasta Yliopiston muuttaessa Ryssänmäelle eli nykyiselle Yliopistonmäelle.

Elävää arkeologiaa ja kansatiedettä

Turun yliopiston valtiollistamisen yhteydessä kaikki yliopiston lahjoitusomaisuus jäi Turun Yliopistosäätiölle, joka jatkoi Vanhalinnan kartanomuseon ylläpitämistä ja tarjosi yliopiston kulttuurien tutkimuksen oppiaineille otollisen ympäristön sekä opetus-, tutkimus- että museotoiminnan harjoittamiseen. Turun Yliopistosäätiö on Vanhalinnan toiminnan kehittämisen ohella profiloitunut varsinaissuomalaisen kulttuuriympäristön ja Turun yliopiston toiminnan tukijana myös hankkimalla hallintaansa Bengtskärin majakkakokonaisuuden ja avaamalla sen yleisölle laajan kunnostuksen jälkeen sekä saneeraamalla Tartossa sijaitsevan Alvar Aallon suunnitteleman Villa Tammekannin Turun ja Tarton yliopistojen yhteistyötä palvelevaksi Granö-keskukseksi.

Yliopisto vastaa yhdessä Vanhalinna-säätiön kanssa Vanhalinnan museo- ja tutkimustoiminnasta. Yliopiston palkkalistoilla ovat museon intendentti Aino Nissinaho ja museoavustaja Sanna Eronen. Makasiinirakennukseen sijoitettu kansatieteellinen pysyväisnäyttely "Idän ja lännen maa" esittelee suomalaisen maatalouden vaiheita ja tuo esille paikallisia härkäkulttuurin ja kaskitalouden piirteitä. Viime kesänä avattiin Härkätalliin ihmisen elämänkaarta kuvaava kansatieteellinen perusnäyttely. Vuosittain tehdään myös ajankohtaisia näyttelyitä yhdessä eri toimijoiden kanssa. Arkeologit ovat löytäneet alueelta useita polttokenttä- ja ruumishautakalmistoja ja keskiajan alkuun sijoittuvia asuinpaikkoja.

Yhteistyötä koulujen kanssa

Vuonna 1998 kartanomuseon toiminta irrotettiin laajuutensa ja uusien toimintahaasteidensa vuoksi omaksi säätiökseen Turun Yliopistosäätiön sateenvarjon alle. Vanhalinnassa oli 1990-luvun puolivälissä alkanut mittava korjaus- ja perusparannushanke, jonka aikana osa 80 hehtaarin tilan 13 rakennuksesta on korjattu määrätietoisesti. Pihapiiriin on saneerattu makasiinista kansatieteellinen näyttelytila. Navettarakennus muuntui viehättäväksi aidolla talonpoikaisesineistöllä somistetuksi tilausravintolaksi. Härkätallin uusi kansatieteellinen näyttely on saanut paljon kiitosta ja nyt vuorossa on 1930-luvulla rakennetun päärakennuksen mittava ja pieteetillä tehtävä saneeraus.

Suuri ilonaihe on upea juhlasali, josta aukeaa näkymä linnavuoren polulle. Juhlasalin jäniksentassu-tekniikalla maalatut seinäpinnat on konservoitu ja lopputulos on talvella jouluisen puna-vihreä ja kesällä vehreiden lehtipuiden ja valoisien verhojen ansiosta unelmankevyt ja kesäinen. Juhlasalin nurkassa seisoo pikkujoulujen kunniaksi joulukuusi. Lokakuussa valmistuneessa juhlasalissa on jo juhlittu useampia väitöskaronkkoja ja pikkujouluja ja järjestetty koulutustilaisuuksia.

Vanhalinnaa ei kuitenkaan myydä ulkopuolisille markan tai euronkiilto silmäkulmassa. Tila- ja kokouspalveluilla pyritään kattamaan kiinteistöjen ylläpito, ei tuottamaan varsinaista voittoa.

Kartanon ainutlaatuinen miljöö on myös suosittu koululaisvierailujen kohde. Vanhalinnassa on käynnistetty Yleisradion Radio Auroran sekä Turun Normaalikoulun kanssa museopedagoginen hanke, jonka puitteissa koululaisia perehdytetään Vanhalinnan historiaan ja museon aarteisiin myös virtuaalipedagogiikan keinoin. Työssä on mukana Norssin opettajia, opetusharjoittelijoita ja koululaisia. Verkkoon on valmisteilla radio-ohjelmiin pohjautuvia opetuspaketteja, joiden tehtäviin tutustuminen pohjustaa mielekkäällä tavalla Vanhalinnaan tehtäviä opetuskäyntejä.

- Koulujen kanssa tehtävä yhteistyö on meille erittäin tärkeää ja haluammekin kehittää Vanhalinnaa käyntikohteena, joka lahjoittajiemme tavoitteiden mukaisesti tukee suomalaista kulttuuriharrastusta ja Turun suomalaisen yliopiston toimintaa. Koulujen käynnit avaavat toivottavasti lapsille ja nuorille myös ikkunoita kulttuurientutkimuksen maailmaan, mistäpä muualta tulevat opiskelijat ja tutkijat kasvaisivat, pohtii Tuula Leimu.

Vanhalinnan uusi aika merkitsee alueen avautumista entistä laajemmin myös perinteisten kulttuurintutkimuksen aineiden piirin ulkopuolelle. Tilalla on tosin jo vuosia asustanut lääketieteelliselle immunologiselle perustutkimukselle omistettu puhdas kanarotu, jonka professorit Auli ja Paavo Toivanen toivat mukanaan maailmalta. Biologit ovat kiinnostuneita alueen arvokkaasta luonnosta, joka sisältää myös historiallisia arvoyksilöitä.

Menneisyys ja nykyisyys lyövät Vanhalinnassa kättä ainutlaatuisella tavalla. Sen aistii sekä kartanon päärakennuksessa että tiluksilla, jossa inventoidaan menneisyyden asutuksen jälkiä. Rakennuksia ehostetaan pieteetillä vastaanottamaan koululaisia, yliopiston opiskelijoita ja opettajia ja muita kokous- ja koulutuspalveluja tarvitsevia. Tuula Leimulla joukkoineen on työtä pitäessään Mauno ja Ester Wanhalinnan lahjoitusta sille kuuluvassa arvossa - uuden ajan hengessä.

Tuula Vainikainen

(painetun lehden s. 5-7)