Uusi tutkinnonuudistus on
jälleen edessä

Korkeakoulutuksen kansainvälisyyden lisääminen tuo mukanaan jälleen tutkinnonuudistuksen suomalaisiin yliopistoihin. Muun muassa tästä puhui ylijohtaja Arvo Jäppinen Yliopistopäivillä marraskuun puolivälissä. Myös yliopistojen henkilöstön rekrytoinnin perusteet puhuttivat seminaariväkeä.

- Näiltäkin päiviltä on varmaan jo kaikki ikälisät hankittu, aloitti opetusministeriön koulutus- ja tiedepolitiikan osaston ylijohtaja Arvo Jäppinen puheenvuoronsa OAJ:n Yliopistopäivillä Helsingissä. Jäppinen viittasi moniin aiempiin esiintymisiinsä samalla foorumilla.

Esityksessään ylijohtaja keskittyi korkeakoulutuksen kansainvälisiin kysymyksiin ja varsinkin Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategiaan.

Eurooppalaiseen korkeakoulutuksen alueeseen siirrytään Bolognan prosessin mukaisesti vuoteen 2010 mennessä. Tämä tietää suuria muutoksia myös suomalaiseen tutkintorakenteeseen.

- Taas on edessä uusi tutkinnonuudistus. Mutta tarkoituksena ei ole kuitenkaan harmonisointi vaan siirtyminen tutkintorakenteissa niin yhdenmukaiseen järjestelmään, ettei ainakaan järjestelmää voisi pitää liikkuvuuden esteenä.

Tutkintorakenne muodostuisi mallin 3 + 2 + 4 pohjalle. Suuria kysymyksiä valmistelun tiellä on vielä muun muassa se, saako opiskelija opiskeluoikeuden päästessään suorittamaan alempaa (kolmivuotinen) vai ylempää tutkintoa. Nyt opiskelijat hyväksytään ylempiin. Kansainvälisissä arvioinneissa on suositeltu, että opiskelijat saisivat opiskeluoikeuden alempiin tutkintoihin.

- Nelivuotisen tutkijakoulutuksen osalta meillä ei ole ongelmia. Suomessa on eurooppalaisittain korkeatasoiset tutkijakoulut ja jatkotutkinnot. Joissakin maissa vaatimukset ovat paljon alempia.

Opettajia ja tutkijoita enemmän ulkomaille

Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia luovutettiin opetusministeri Maija Raskille 2. marraskuuta. Strategiassa kiinnitetään huomiota muun muassa siihen, miten ulkomailta saataisiin tänne huomattavasti nykyistä enemmän opiskelijoita. Myös yliopisto-opettajia ja -tutkijoita halutaan lisää: vuosien 1992-2000 välillä opettaja- ja tutkijavaihdon trendi on ollut laskeva. (Ks. taulukko.)

 

Opettaja- ja tutkijavaihto (vähintään 1 kk:n oleskelu) vuosina 1992-2000. Lähde Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia.

Strategian tavoitteena on, että Suomessa olisi vuonna 2010 10 000 -15 000 ulkomaisen tutkinto-opiskelijan yhteisö (neljä prosenttia korkeakouluopiskelijoista) ja korkeakoulujen opiskelijavaihdon vuosivolyymi olisi yhteensä 28 000 henkilöä. Tutkijakouluissa opiskelevista vähintään 15 prosenttia olisi ulkomaalaisia. Ulkomaalaisia opettajia, asiantuntijoita ja tutkijoita työskentelee suomalaisissa korkeakouluissa vähintään kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2001.

Yhtenä keskeisenä toimenpiteenä on kansainvälistymisjakson sisällyttäminen kaikkiin tutkintoihin. Enemmän kiinnitetään huomiota siihen, että korkeakoulut harjoittavat yhteistyötä ainoastaan riittävien laatutakeiden saaneiden korkeakoulujen kanssa.

- Laadunarvioinnin läpinäkyvyyttä ja kansainvälistä uskottavuutta parannetaan.

Strategian mukaisesti yliopistojen tutkintorakenne uudistetaan selkeästi 3 + 2 + 4 mallin mukaiseksi ja opintoviikkomitoitus tarkistetaan ECTS-järjestelmän kanssa. Tarvittavat asetusmuutokset tehdään vuoden 2002 aikana. Ammattikorkeakoulujen tutkintorakenne selkeytetään niin, että ammattikorkeakoulujen jatkotutkinnolla on selkeä asema kansainvälisessä tutkintojärjestelmässä.

Laadukasta englanninkielistä koulutustarjontaa lisätään. Ulkomaalaisopiskelijoiden suomen ja ruotsin kielen opetuksesta huolehditaan niin, että tutkinnon suorittanut tulee hankkimallaan kielitaidolla Suomessa toimeen.

Toimenpideohjelman kustannuksiksi arvioidaan vuositasolla 150 miljoonaa markkaa. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tulee uudelleen kohdentaa toimintamenojaan kansainvälisen toiminnan vahvistamiseen vähintään 100 miljoonaa markkaa vuodessa. Opetusministeriö tukee toimintaa vähintään 50 miljoonalla markalla vuosina 2003-2006 vuosittain. Lisäksi ehdotetaan 100 miljoonan markan rahaston perustamista. Pääomasta puolet odotetaan suomalaiselta elinkeinoelämältä. Rahoituspohjan laajentaminen (= opiskelijamaksut) tullee myös esille.

Ylijohtaja Jäppisen puheenvuoron jälkeen käydyssä keskustelussa puhuttiin vieraskielisen opetuksen järjestämisen edellytyksistä sekä uuden tutkintorakenteen heijastuksista. Jäppinen vakuutti, että uusi tutkintorakenne ei merkitsisi kelpoisuusvaatimusten madaltamista. Hän myös mainitsi, että alempien tutkintojen vaikutus yliopistojen rahoitusmalliin otetaan pohdittavaksi asetetussa tulosohjaustyöryhmässä. (Ks. Jäppisen haastattelu lokakuun Acatiimissa.)

Rekrytoinnin perustassa korjattavaa

Tampereen yliopiston Yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen lehtori Juha Salonen puhui otsikolla 'Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten henkilöstöpolitiikka ja rahoitusmallit - tuloksellisen toiminnan esteitä vai vetureita?' KTT ja OTL Salonen tarkasteli asiaa ensiksi yliopistolain vinkkelistä. Hänen mielestään yliopistojen henkilöstöpolitiikan käytännöllisenä tavoitteena on henkilöstöresurssien käyttö siten, että yliopistoille laissa asetettu tehtävä tulee mahdollisimman hyvin suoritetuksi. Miten tähän on nyky-yliopistoissa pyritty?

Parhaan tuloksen tekee henkilöstö, jolla on korkea ammattitaito ja joka on sitoutunut asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Salosen mielestä yliopistohenkilöstön ammattitaidossa on toivomisen varaa. Tieteellinen ja taiteellinen pätevyys sekä opetustaito eivät ole riittävät kriteerit optimaaliseen tulokseen pyrittäessä.

- Hyvältä opettajalta vaaditaan lisäksi sosiaalisia taitoja ja vahvaa persoonallisuutta. Tutkimusyhteistyö sujuu parhaiten, jos henkilöllä on taito tulla ihmisten kanssa toimeen. Näihin seikkoihin ei juurikaan kiinnitetä huomiota opettajia ja tutkijoita rekrytoitaessa.

- Eikö olisi aiheellista tunnustaa, että tehtävään voidaan ottaa paras hakija kokonaisarvion perusteella? Muodollinen objektiivisuus ei ole omiaan edistämään yliopistojen tehtävien hoitamista. Eihän näin tehdä yksityisellä sektorillakaan. Vaan otetaan se, joka hoitaa kyseisen homman parhaiten.

Salosen mielestä myös yliopistojen palkkaustason alhaisuus karsii osan hyvistä hakijoista.

- Yliopistojen harjoittaman henkilöstöpolitiikan pitää olla sellaista, että yliopisto on työpaikkana houkutteleva palkkaustasosta riippumatta.

Salonen väitti, että yliopisto-opettaja ei saa riittävästi arvostusta työnantajan taholta. Työnantajapalaute puuttuu lähes kokonaan.

- Arvostaminen, kuunteleminen ja turvallisuuden luominen ovat asioita, joiden kautta henkilöstö sitoutetaan työyhteisöön ja motivoidaan parhaaseen suoritukseen. Kyseessä on johtamisongelma.

Määräaikaisuus yliopistoissa Helsingin yliopiston vuoden 2000 toimintakertomuksen mukaan määräaikaisessa palvelussuhteessa olevien osuus henkilöstöstä oli 56,6%, tutkimushenkilöstöstä oli määräaikaisia 89% ja näistä 93% oli palkattu ulkopuolisin varoin Oulun yliopistossa (vuosikertomus 2000) "Pahimpana rakenteellisena ongelmana on määräaikaisen henkilöstön suuri osuus, 63%, yliopiston palvelussuhteista" Turun yliopistossa määräaikaisten osuus oli 62,3% vuonna 2000 Teknillisessä korkeakoulussa henkilöstöstä oli vakinaisia vain 22,3% Tampereen yliopistossa määräaikaisten prosenttiosuus henkilöstöstä 53,7% (vuonna 2000) Jyväskylän yliopistossa määräaikaisten osuus oli 50,6% (vuosikertomus 2000) Koko yliopistolaitoksen henkilöstöstä oli vuonna 1999 55,7% määräaikaisessa tehtävässä (ilman taustavirkaa 38,9%) Koko valtionhallinnon vastaavat luvut olivat vuonna 1999 29,4% ja 22,6%

Miten henkilöstö sitoutetaan ja tuotetaan parhainta mahdollista tulosta, kun yhä suurempi osa on pätkätöissä? (Ks. oheinen laatikko yllä.)

- On vaikea ymmärtää, miksi osa yliopistojen tehtävistä halutaan hoitaa perustehtävien ulkopuolella. Niin sanotut hankkeet työllistävät runsaasti laitos- ja muuta hallintoa, tuovat mukanaan satunnaista, lyhyissä palvelussuhteissa olevaa henkilöstöä eivätkä usein palvele edes yliopistojen päätehtäviä - vapaata tutkimusta ja tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Hankeajattelu on vallankäyttöä, jolla romutetaan yliopistolaissa säädettyä yliopistojen autonomiaa, Salonen totesi.

Puheenvuoron jälkeen käydyssä keskustelussa pohdittiin muun muassa sopivuutta virkojen valintakriteerinä sekä määräaikaisten virkojen etuja ja haittoja.

Teksti ja kuvat: Kirsti Sintonen

(painetun lehden s. 12-14)