Valtion eläkeneuvottelut käynnistymässä
Työmarkkinajärjestöt pääsivät
sopuun yksityissektorin eläkeuudistuksesta, joka tulee voimaan
vuosien kuluessa. Joustavaksi vanhuuseläkeiäksi tulee
63-68 vuotta. Keskeinen kiistakysymys eläkepalkan laskutavasta
jäi auki. Yksityissektorin sopimus ei koske valtiota. Valtiolla
eläkeuudistusneuvottelut ovat käynnistymässä.
Pääministeri Lipposen II -hallituksen ohjelmassa todetaan,
että ikääntyvien työntekijöiden työmarkkinoilla
pysymistä edistetään 2 - 3 vuodella ja siten vähennetään
eläkemaksujen nousupaineita.
Hallitusohjelmaan ja työmarkkinaratkaisuihin perustuen yksityisellä
sektorilla selvitettiin keskeisten työmarkkinaosapuolien
toimesta eläkeuudistusta. Marraskuun puolivälissä
saavutettiin suuren julkisuuden saattelemana sopimus yksityissektorin
eläkeratkaisuista. Sopimus edellyttää lainsäädännöllisiä
toimenpiteitä. Keskusjärjestö AKAVAssa pidetään
hyvänä, että ratkaisu syntyi neuvotellen, ei pakkotoimin.
Yksityissektorin eläkeuudistukselle on tunnusomaista, että
sen vaikutukset tulevat voimaan vähitellen, eräiltä
osin vasta hyvinkin pitkän ajan kuluessa.
Yksityissektorin joustava vanhuuseläkeikä
Vuodesta 2005 alkaen yksityissektorilla siirrytään
joustavasti vanhuuseläkkeelle ikävälillä 63
- 68. Varhennetun vanhuuseläkkeen saa 62 -vuotias, jolloin
eläkkeeseen tulee 0,6 %:n varhennusvähennys kutakin
63 ikävuotta edeltävää varhennuskuukautta
kohti. Vastaavasti eläkkeen voi lykätä 68 ikävuoden
jälkeen. Tällöin lykkäyskorotus on 0,4 % kutakin
lykkäyskuukautta kohti.
Uusi vanhuuseläke samoin kuin muut eläkemuodot alkavat
karttua työskentelystä 18 ikävuoden täyttämisestä
lukien. Tämä uudistus ei suosi akateemista väkeä,
koska akateemiset aloittavat työuransa myöhemmin. Eläkettä
karttuu työssäolosta 68 vuoden ikään saakka.
Yleensä eläke karttuu 1,5 % vuodessa. Ikävälillä
63 -68 on kuitenkin kannustinkerroin, jolloin eläke karttuu
4,5 % vuodessa.
Eläkkeen suuruutta rajoitetaan nykyisin prosentuaalisella
katolla. Tämä katto pyritään poistamaan.
Osa-aikaeläkkeen huononnukset
Osa-aikaeläke on ollut niin yksityisellä kuin julkisella
sektorilla edullinen. Sen suosio on kasvanut jatkuvasti. Tätä
edullisuutta leikataan vuoden 1946 jälkeen syntyneille. Huononnus
koskee sekä osa-aikaeläkkeen alkamisikärajaa, joka
muuttuu 58 vuoteen, että myös osa-aikatyön päätyttyä
myönnettävän lopullisen eläkkeen suuruutta.
Osa-aikauudistus tulee voimaan yksityissektorilla vuoden 2003
alusta.
Yksityissektorin muut eläkemuodot
Yksityissektorin työkyvyttömyyseläkkeeseen sekä
kuntoutukseen on tulossa eräitä muutoksia, jotka tullaan
toteuttamaan kustannusneutraalisti.
Yksityissektorilla on yksilöllinen varhaiseläke ja
työttömyyseläke. Molemmat eläkemuodot poistuvat.
Vuonna 1950 tai sen jälkeen syntyneet eivät voi enää
päästä työttömyyseläkkeelle. Näille
kehitetään työttömyysturvajärjestelmää.
Palkattomat kaudet
Yksityissektorin sopimukseen sisältyy myös esityksiä
palkattomien kausien hyväksi lukemisesta. Tällaisia
ovat mm. sairauspäiväraha-, vanhempainraha- ja kodinhoitotukikaudet.
Myös loppututkinnon suorittavien opintorahakausi vaikuttaa
eläkkeeseen, tosin vain erittäin vähäisessä
määrin.
Sopimuksen mukaan selvitetään, onko muita palkattomia
jaksoja, joilla olisi perusteltua kartuttaa eläkettä.
Tällä voidaan tarkoittaa mm. apurahakausia.
Eläkepalkan laskutapa aidosti auki
Keskeisin kiistakysymys yksityissektorin eläkeuudistuksessa
on ollut ja on eläkepalkan laskutapa. Esillä on ollut
kaksi kilpailevaa eläkepalkan laskutapaa: 1) Eläkepalkka
laskettaisiin koko työuran ansioiden perusteella. Tämä
suosisi sellaisia, joilla ei ole urakehitystä. 2) Eläkepalkka
laskettaisiin nykyiseen tapaan työsuhteen 10 viimeisen vuoden
ansioiden perusteella. Viimemainittu laskutapa ottaisi paremmin
huomioon pitkissä työsuhteissa olevia urallaan eteneviä.
Tällaisia ovat erityisesti akateemiset henkilöt.
Toimihenkilöjärjestöt AKAVA ja myös STTK
pitivät kiinni eläkepalkan nykyisestä laskutavasta.
Ne perustelivat näkemystään mm. sillä, että
elintason on säilyttävä eläkkeelle siirryttäessä.
Kovan kamppailun jälkeen eläkepalkan laskentamallissa
otettiin aikalisä. Osapuolet neuvottelevat ilman reunaehtoja
eläkepalkan laskennasta siten, että uusi eläkepalkan
laskutapa astuu voimaan 1.1.2005. Eläkepalkan laskutapa jätettiin
aidosti auki ainakin akavalaisen käsityksen mukaan. Jos neuvotteluissa
ei onnistuta, niin 1.1.2005 jatketaan entistä 10 vuoden laskentamallia
ja samalla lasketaan eläkepalkkaa todellisten elinikäisten
ansioiden mukaan. Kahdella eri tavalla lasketusta eläkepalkasta
valitaan eläkkeensaajan kannalta parempi. Yksityissektorin
sopimuksen mukaan neuvotteluja jatketaan tarvittaessa vuoden 2008
loppuun. Viimeistään vuoden 2011 alusta sovelletaan
ainoastaan yhtä eläkepalkan laskutapaa, jota ei siis
vielä tiedetä.
Uudistuksen siirtäminen valtiolle
Julkissektorin osalta ei ole sovittu mitään eläkeuudistuksen
toteuttamisesta. Selvää kuitenkin on, että esiintyy
tavattomia paineita siirtää yksityissektorin uudistukset
ainakin osittaisina myös valtiolle. Siirtopaineet tulevat
eri tahoilta. Ei ole oikein, että valtiolla työntekijät
olisivat 63 vuoden iän jälkeen huonommalla karttumalla
kuin yksityisellä sektorilla. Harmonisoinnin paineet kohdistuvat
mm. osa-aikaeläkettä koskeviin muutoksiin.
Valtionsektorilla eläkkeistä säädetään
valtion eläkelaissa. Valtion eläketurvasta kuitenkin
neuvotellaan valtion järjestöjen kanssa. Neuvottelut
ovat käynnistymässä. Niiden lopputulosta ei tässä
vaiheessa ole syytä yksityiskohtaisesti ennakoida.
Eläkepalkka valtiolla
Edellä on kuvattu yksityissektorin auki jäänyttä
eläkepalkan laskutapaa. Kuvaus soveltuu myös valtiolle.
Valtiolla on kuitenkin palvelussuhteissa sellaisia ominaisuuksia,
jotka tekevät valittavan eläkepalkan laskutavan yksityissektoria
vielä merkittävämmäksi.
Eläkemielessä valtiota käsitellään yhtenä
ja samana työnantajana. Siirtyminen valtiolla tehtävästä
toiseen ei katkaise eläkeoikeudellisessa mielessä työsuhdetta.
Valtiolla on uran alkuvaiheeseen liittyvistä pätkätöistä
huolimatta tyypillistä pitkät palvelussuhteet. Melko
tyypillinen akateeminen yliopistoura alkaa apurahakausilla, assistentuurien
sijaisuuksilla tai vastaavilla. Uran keskivaiheilla on välivirkoja.
Jos menestyy, ura päättyy professorina. Palkkakehitys
on urakehitystä vastaavasti nouseva. Mikäli edellä
mainitunlainen yliopistoura jaksottuisi suunnilleen yhtä
pitkiin kausiin, merkitsisi elinikäisen palkan laskeminen
nykytilanteeseen verrattuna tuhansien markkojen heikennystä
eläkkeeseen. Tällaista asianomainen ammattijärjestö
ei voi millään hyväksyä.
Valtionsektorin erikoisuuksia
Nykyisin eläkkeeseen oikeuttamattomat apurahakaudet kuuluvat
useaan tutkijan uraan. Neuvoteltaessa valtionsektorin eläkeuudistuksesta
tämän epäkohdan korjaaminen tulee pitää
vahvasti esillä.
Valtion virkamiehen on lähdettävä eroamisiän
perusteella nykyisin virastaan viimeistään 65 vuoden
iässä. Yksityissektorille tulevan 63 - 68 vuoden joustavan
vanhuuseläkeiän siirtäminen valtionsektorille merkitsisi
valtiolla samalla ilmeisesti eroamisikäkäytännön
muutosta. Tätäkin muutosta koskevat neuvottelut ovat
siis alkamassa. Tässä vaiheessa on turha ennustella
eroamisikäkäytännön muutoksen voimaantuloa.
Eläkeuudistuksen etumerkki
Mikäli eläkeuudistus tehdään pitkällä
aikavälillä kustannusneutraalisti, merkitsee se samalla
nykykäytäntöön verrattuna sitä, että
se antaa joillekin ja ottaa joiltakin.
Eläkeuudistukseen sisältyy epäilemättä
myös positiivisia elementtejä. Valtionsektorin akateemisen
väen osalta eläkeuudistuksen etumerkki ratkeaa eläkepalkan
laskutavan valinnan perusteella. Nykyisenkaltaisen vain viimeisten
10 vuoden ansioiden huomioiminen eläkepalkassa tekee uudistuksesta
valtion akateemiselle väelle useimmiten plusmerkkisen, elinikäinen
eläkepalkka merkitsisi pitkää miinusta ja tulonsiirtoa
poispäin. Molemmat eläkepalkan laskuvaihtoehdot ovat
valtiolla erityisen aidosti auki. Huonomman vaihtoehdon vaikutukset
näkyisivät kuitenkin vasta hyvin monen vuoden kuluttua.
Tämän ei saa kuitenkaan antaa vaikuttaa neuvottelutahtoon
puolustettaessa nykyisenkaltaista eläkepalkan laskutapaa.
Jorma Virkkala
29.11.2001
(painetun lehden s. 18-20)
|