Lahjoituksista yliopistojen ulkopuolisen varainhankinnan keinona

Lahjoituksilla on aina ollut merkitystä yliopistojen rahanlähteenä, mutta erityisesti nykyisessä voimavaratilanteessa niiden merkitys voi olla suurempi kuin aikaisemmin. Eri yliopistoilla on lahjoitusten suhteen erilainen historia. Lahjoitusrahoilla on myös erilainen merkitys eri yliopistoille. Mistä löydän hyvän lahjoittajan - lienee melko tärkeä kysymys varsinkin, jos sellaisia ei entuudestaan ole.

Lahjoituksiin liittyy monia kysymyksiä, joista tässä mielenkiinnon kohteena on vain yksi, nimittäin niiden vähennyskelpoisuus antajansa verotuksessa. Tämä on asia, josta on hyvä olla tietoinen. Siitä on syytä myös tiedottaa mahdollisille asiasta tietämättömille lahjoittajille, sillä asialla on merkitystä niiden verotuksen kannalta.

Yhteisö saa vähentää tuloistaan

Keskeinen säännös on tuloverolain 57 §, jonka mukaan yhteisö saa asetuksella tarkemmin määrättävälla tavalla vähentää tulostaan

1) vähintään 5.000 markan rahalahjoituksen, joka on tehty suomalaisen kulttuuriperinteen säilyttämistä edistävään tarkoitukseen Suomen valtiolle, suomalaiselle yliopistolle tai korkeakoululle taikka sellaiselle verohallituksen nimeämälle suomalaiselle yhdistykselle, laitokselle tai säätiölle, jonka varsinaisena tarkoituksena on suomalaisen kulttuuriperinteen edistäminen

2) vähintään 5.000 markan ja enintään 150.000 markan suuruisen raha-lahjoituksen, joka on tehty tiedettä tai taidetta edistävään tarkoitukseen Suomen valtiolle, suomalaiselle yliopistolle tai korkeakoululle taikka sellaiselle verohallituksen nimeämälle suomalaiselle yhdistykselle, laitokselle tai säätiölle, jonka varsinaisena tarkoituksena on tieteen tai taiteen tukeminen.

Sama yhteisö voi tehdä useita vähennyskelpoisia lahjoituksia, joilla on eri saajat.

Tuloveroasetuksen mukaan rahalahjoituksen vähentämistä varten verovelvollisen on liitettävä veroilmoitukseensa asianmukainen selvitys verovuonna annetusta lahjoituksesta. Siinä tulee olla mm. tiedot lahjoituksen saajasta, antajasta, tekopäivästä, lahjan suuruudesta ja siitä, että lahjoitus on tehty suomalaiselle yliopistolle tai korkeakoululle laissa mainittuun tarkoitukseen.

Kun kysymys lahjoittajien osalta täytyy olla yhteisöstä, avoimet ja kommandiittiyhtiöt tai yksityiset elinkeinonharjoittajat eivät voi tulla kysymykseen. Yleensä kysymys on osakeyhtiöistä lahjoittajina. Yhteisöjä ovat tuloverolain mukaan myös mm. osuuskunnat sekä aatteelliset ja taloudelliset yhdistykset sekä säätiöt. Yksityinen henkilö ei voi myöskään tehdä lahjoitusta niin, että siitä jokin osa voitaisiin hänen verotuksessaan ottaa huomioon. Eri asia on, jos tulevaisuudessa rajoitettu vähennysoikeus myönnettäisiin myös yksityishenkilöille.

Kyseiset verotuksessa vähennettävät summat eivät ole yhden verovelvollisen osalta kovin suuria. On sitten eri asia, jos lahjoittajia on runsaasti, olennaistahan on lopulta lahjoitusten kokonaismäärä. Merkitystä lahjoittajalle lahjoituksella on sen vähennysoikeuden muodossa. Kun yhteisöjen verokanta on tällä hetkellä 29 %, periaatteessa verosäästö on näin verokannan mukainen osuus lahjoituksen määrästä. Tosiasiallinen merkitys on kuitenkin keskeisesti riippuvainen kunkin yrityksen tilinpäätöstilanteesta. Lahjoitusvähennystä ei oteta huomioon yhteisöillä vahvistettaessa elinkeinotoiminnan tulolähteen tappiota.

Elinkeinotuloverolain 7 §:n mukaan elinkeinotoiminnassa vähennyskelpoisia menoja ovat tulon hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot. Lahjoitusten vähentämisoikeutta koskevalla tuloverolain 57 §:llä ei ole kuitenkaan tarkoitus laajentaa eikä supistaa tulon hankkimistarkoituksessa tehdyn lahjoituksen vähennysoikeutta.

Tärkeää on myös se, että yliopistojen tukisäätiöt ja vastaavat ovat verohallituksen nimeäminä luettelossa (ks. lahjoitusten vähentäminen, verotuksessa 5.4.2001, 992/347/2001).

Yhteisömuotoinen yritys saattaa tehdä lahjoituksen yliopistolle tai korkeakoululle sen alaan liittyvän professuurin perustamiseksi. Konserniverokeskuksen ennakkotiedossa on katsottu, ettei tällainen meno ollut elinkeinotuloverolain 7 §:n mukainen meno, vaan siihen sovellettiin tuloverolain 57 §:ää.

Syytä on lopuksi mainita myös perintö- ja lahjaverolaki, jonka mukaan julkisyhteisöt eivät ole verovelvollisia testamentilla tai lahjana saamastaan omaisuudesta. Laissa erikseen mainittuja julkisyhteisöjä ovat mm. valtio tai sen laitokset. Näihin rinnastettuja ovat "armeliaisuus- ja opetuslaitokset".

Matti Myrsky
vero-oikeuden professori
Joensuun yliopisto

(painetun lehden s. 27-28)