Hyvä alku virkarakennekehitykselle

Sopimustoiminnan merkillisiin kuvioihin kuuluu tämänhetkinen tilanne: AKAVA ei allekirjoittanut tulopoliittista sopimusta, mutta kuitenkin 85 % akavalaisista on saanut uuden sopimuksensa täsmälleen tupon mukaisena, kuten muutkin. Näin kävi myöskin valtion sopimukselle.

Yliopistonopettajille on nyt tulossa palkankorotuksia poikkeuksellisen tiuhaan tahtiin. Tammikuun alusta maksettiin VALPAS-päätöksen mukaiset ikälisäparannukset, asteikkoviilut ja kuoppakorotukset. Helmikuun alusta maksetaan uuden sopimuksen mukainen yleiskorotus, käytännössä 2,1%. Maalis- tai huhtikuun palkkauksen yhteydessä tullee maksettavaksi (taannehtivasti helmikuun alusta lukien) järjestelyvara- ja tasa-arvoerä. Se tuonee kuoppakorotusten luonteista lisää tällä kertaa poikkeuksellisen monille, sillä jaettavana oleva rahamäärä on lähes kolminkertainen viime vuosina nähtyihin verrattuna.

Valtion sopimuksen allekirjoituspöytäkirjan mukaan valtion palkkakilpailukykyä on jatkuvasti seurattava ja se on pyrittävä VALPAS- hengessä turvaamaan. Valtion työmarkkinalaitoksen on määrä huolehtia siitä, että myös tarpeen vaatimiin korjaaviin työnantajatoimenpiteisiin ryhdytään.

Tämä tarkoittaa yliopistolaitoksessa ennen muuta virkarakenteen kehittämistä. Toimenpiteiden käynnistymistä ei ole kuitenkaan syytä jäädä vain odottelemaan, vaan työntekijäosapuolella on järjestöjen ja niiden jäsenten aika käydä aktiivisesti osoittamaan pahimpia epäkohtia korjattaviksi. Virkajärjestelyistä on säädetty valtion virkamieslaissa (750/94 , `'4-5), virkamiesasetuksessa (971/94 , `'1-6) sekä ohjeistettu valtiovarainministeriön antamassa virkajärjestelyjä koskevassa määräyksessä 35/95. Virkajärjestelyjä ovat viran lakkauttamisen ja perustamisen ohella viran muuttaminen eli sen nimen, työajan, opetusvelvollisuuden tai muun työmäärän muuttaminen ja viran siirtäminen sekä viran osa-aikaistaminen.

Virkajärjestelyjen tavoitesuunnaksi voidaan ottaa se erittäin todennäköinen kehityssuunta, joka lyötiin kiinni Helsingin yliopiston konsistorin päätöksiä seuranneessa ns. Helsinki-sopimuksessa (Yliopisto- ja tiedehallinnon tarkentava virkaehtosopimus, 28.2.2000, AI1.). Lehtorin, yliassistentin ja päätoimisen tuntiopettajan virat tulisi muuttaa nimikkeiltään yliopistonlehtoreiksi. Työajan muuttamisesta ei tässä olisi kyse, koska kaikkien vuotuinen työaika ennen ja jälkeen muutoksen olisi tasan 1600 tuntia.

Virkajärjestelynä tulisi toteuttaa mm. päätoimisen tuntiopettajan virkasuhteen muuttaminen lehtoriksi perustamalla lehtorinvirka. Aloitteen tulisi tällaisessa tapauksessa kaiketi korrektiussyistä lähteä laitoksesta. On myös olemassa runsaasti tapauksia, joissa viranhaltijan pätevyys ja kyvykkyys ovat ohjanneet hänen työtehtäviänsä vaativampaan suuntaan ja saaneet aikaan virkavääristymiä, jotka osin olisivat jopa helposti korjattavissa. Esimerkiksi lehtorin A 24 -virkatyyppiä on tässä suhteessa käytetty aivan liian vähän.

Kuoppakorotuskierrosten yhteydessä, esimerkiksi kohdennettaessa rahaa kaikkein matalapalkkaisimpiin jäsenryhmiin, syntyy myös helposti vääristymiä, jotka perimmältään johtuvat siitä, että valtion palkkaushaitari on jo varsin tiukkaan puristunut. Näitä voitaisiin oikaista joskus jopa ilman välittömiä vaikutuksia palkkausmäärärahoihin. Esimerkiksi lehtorin sijoituspalkkausluokan korottaminen ei läheskään aina johda hänen maksupalkkausluokkansa korottumiseen, mutta se saattaa olla henkilöstöpoliittisesti oivallinen toimenpide.

Vuosi 2001 voi siis yliopistoissakin alkaa positiivisten odotusten tunnelmissa. Varmin tae päästä myös positiivisiin tuloksiin on, niin kuin tutkimustyöstä kokemuspohjaisesti tiedetään, auttaa kehitystä myös omakohtaisella työpanoksella. Se merkitsee tässä tapauksessa yhdistyksissämme tiettyä pohjatyötä ja aloitteellisuutta virkajärjestelyjen suorittamiseksi.

Toivotan yliopistoväelle hyvää uutta vuotta 2001!

Vesa Kulmala
puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto