Markkinoinnin professori
Liisa Uusitalo - Vuoden Professori 2000:
Kulttuuri markkinaistuu ja talous kulttuuristuu väistämättä
Helsingin kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori Liisa
Uusitalo on kuluttajasosiologian tutkimuksen pioneereja Suomessa.
Hän oli aikaansa edellä myös vihreän kuluttamisen,
ihmisen valintojen ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen
tutkimuksessa. Viime aikoina Uusitalo on tutkinut myös kulttuurin,
kulttuurituotannon ja markkinoinnin mekanismeja. Hänen mielestään
kulttuuri markkinaistuu ja samalla talous kulttuuristuu. Yliopistojen
kohdalla hän ei pidä markkinaistumista hyvänä
kehityssuuntana.
Professoriliitto julkisti Liisa Uusitalon valinnan Vuoden 2000
Professoriksi Tieteen päivillä perjantaina 12. tammikuuta.
Julkistamisen jälkeen järjestettiin paneelikeskustelu,
jonka aiheena oli Suomen tieteen tila nyt. Paneeliin osallistui
neljä aiempaa Vuoden professoria: Amos Pasternack (lääketiede,
1999), Fred Karlsson (yleinen kielitiede, 1998), Markus Pessa
(puolijohdetekniikka, 1997) ja Carl G. Gahmberg (biokemia, 1995).
Liisa Uusitalo (synt. 1944) väitteli Helsingin kauppakorkeakoulussa
vuonna 1979. Kauppatieteitten ohella Uusitalo on lukenut myös
yhteiskuntatieteitä. Sosiologian vaikutus näkyy hänen
tavassaan pohtia kuluttamista ja kuluttajakäyttäytymistä.
Aiemmin markkinointia oli tutkittu pitkälti vain yksilökeskeisestä
näkökulmasta. Uusitalo otti mukaan ajattelun, miten
sosiaalinen ympäristö vaikuttaa yksilön valintoihin.
Niinpä hänen väitöskirjansa Consumption style
and way of life oli kuluttajasosiologisen tutkimuksen avaus Suomessa.
- Nyt kun vapaa-ajan ja kuluttamisen roolit ovat kasvaneet, monet
sosiologit ovat kiinnostuneita aiheesta. Olin kai liian aikaisin
liikkeellä.
Idea vihreästä kuluttamisesta ja ympäristöjohtamisesta
Kulutuksen ja elämäntavan tarkastelusta Uusitalon tutkimuksen
laajentuivat pohtimaan kuluttamisen kollektiivisia seuraamuksia,
mm. ympäristövaikutuksia. Miten kotitalouksien kulutustyylit
vaihtelevat ja miten ne vaikuttavat ympäristöön?
Suomalaiset ja ympäristö -kirja sekä englannissa
kustannettu Environmental impacts of consumption patterns julkaistiin
vuonna 1986. Nämä tutkimukset Uusitalo oli pannut alulle
tutkijana Saksassa, silloisessa Länsi-Berliinissä.
Suomalaiset ja ympäristö -tutkimuksessa Uusitalo selvitti
yksilön rationaalisten valintojen vaikutusta yhteishyödykkeeseen
eli ympäristöön.
- Miksi ihmiset puhuvat, että haluavat ympäristölle
hyvää, mutta tekevät kuitenkin toisenlaisia valintoja?
Moni ajattelee, että ei kannata uhrautua suotta, koska muut
tekevät kuitenkin toisin.
Tästä syystä Uusitalo pitää yhteiskunnallista
diskurssia erittäin tärkeänä - tietty minimitaso
yhteisistä tavoitteista pitää määritellä
yhteiskunnan tasolla.
Suomalaiset ja ympäristö -tutkimus poiki Uusitalolle
runsaasti esitelmä- ja artikkelipyyntöjä, olihan
se ensimmäinen ympäristötutkimus, joka käsitteli
aihetta ihmisen käyttäytymisen näkökulmasta.
Tästä seurasi myös yritysten ympäristötietoisuuden
kasvu, alettiin puhua ympäristöjohtamisesta (tätä
syksynä Helsingin kauppakorkeakoululla aloitti ympäristöjohtamisen
professuuri). Syntyi myös vihreän kuluttamisen idea.
Raha ohjaa liiaksi yliopistollista tutkimusta
Vuonna 1993 Uusitalo sai markkinointiviestintään painottuvan
markkinoinnin professuurin, viran jota hän oli hoitanut HKKK:ssa
vuodesta 1986 lähtien. 1990-luvun puolivälissä
Uusitalon tutkimukset suuntautuivat taas uusiin, aikaansa edellä
oleviin näkökulmiin: silloin alkoi projekti kuluttajan,
kulttuurin ja markkinoiden vuorovaikutuksesta, joka toimi yhteistyössä
Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimusyksikön
kanssa.
- Taloutta ja kulttuuria on pitkään käsitelty
hyvin erillisinä. Nykyisen ne kuitenkin sekoittuvat toisiinsa
- talouselämä tarvitsee kulttuurin ymmärtämistä
ja samoin kulttuurin puolella tarvitaan markkinoinnin osaamista.
Osapuolilla on ollut paljon turhia ennakkoluuloja toisistaan
ja vieläkin molemmilla tahoilla riittää työsarkaa
toistensa ymmärtämisessä. Kulttuuri markkinaistuu
ja talous kulttuuristuu kuitenkin vääjäämättä.
- Kulttuurin puolella sisältöjä ei tarvitse kaupallistaa,
vaikka johdossa olisikin liikkeenjohdon taitaja. Eikä yrityksissä
symbolien ja estetiikan ymmärtäminen pehmennä yritysjohdon
osaamista.
Yliopistot ovat yksi kulttuurin muoto, jossa markkinaistamisen
ei saisi Liisa Uusitalon mielestä mennä liian pitkälle.
Ylilyöntejä on jo näkyvissä. Pitkäjänteisyys
on kärsinyt, koska rahan ohjaavuus on tullut tieteen sisäisen
tilanteen ja uusien innovaatioiden ohjaavuuden tilalle.
- Tietyssä mielessä avautuminen ulospäin on hyväksi,
mutta rajansa kaikella. Sponsorointirahan pitäisi määräytyä
tieteen sisäisin perustein eikä liiaksi ulkoapäin.
Poukkoilevuutta ja helppoheikkimäisyyttä on jo havaittavissa.
Myös muualla liika kilpailuttaminen voi iskeä omia
oppejaan vastaan.
- Ihmiset pitäisi sitouttaa pitkiin asiakassuhteisiin, mutta
esimerkiksi bussiyhtiöitten kilpailuttaminen vuosittain haittaa
palvelukulttuurin muotoutumista. Olen markkinatalouden kannalla
niinkuin muutkin, mutta mielestäni Euroopassa ei ole välttämättä
hyväksi valita Yhdysvaltojen linjaa markkinaliberalismissa.
Miten käy demokraattisen järjestelmän mediayhteiskunnassa?
Viime aikoina professori Uusitalo on tutkimuksissaan suuntautunut
selvittämään tietoyhteiskunnan, tai mieluummin
mediayhteiskunnan ja symbolisen talouden rakenteita. Työ,
työyhteisöt, ammattiliitot yms. eivät ole enää
yhteisöjen perusteita samassa määrin kuin teollisuusyhteiskunnassa.
Nyt yhteisöjen muodostuminen tapahtuu medioitten välityksellä,
ja konkreettista osallistumista ei enää edellytetä.
Tästä seuraa löyhempi yhteiskunnan rakenne, ja
kuvitteelliset yhteisöt korvaavat todellisia.
- Olen huolestunut siitä, miten demokraattinen järjestelmä
toimii yhteenkuuluvuuden vähentyessä. Yhteisöllisyyttä
voisi yrittää lisätä medioitten välityksellä:
uutisissa pitäisi olla enemmän positiivisia esimerkkejä
siitä, mitä on yhdessä saatu aikaiseksi. Nyt uutisoidaan
vaan negatiivisista asioista.
Tällä hetkellä Uusitalo valmistelee kirjaa kuluttajasta
virtuaalimarkkinoilla. Miten elektronisen kaupan kehitys ja internet-markkinointi
muuttavat kuluttajan käyttäytymistä? Kirjan pitäisi
valmistua kevääseen mennessä. Kulttuurien tutkimuksen
puolelta on tekeillä artikkelikirja museoiden markkinoinnista
ja käyttäjien kokemuksista. Kolmas projekti on kokoomateos,
joka käsittelee kuluttajan käyttäytymistä,
mm. sitä, kuinka eettiset valinnat tulevat yhä tärkeämmiksi
myös kuluttajakäyttäytymisessä.
- Nyt kuluttaja on jätetty yksin pohtimaan valintojaan,
esimerkiksi ottaako kaupan hyllyltä vapaan kanan munia vai
ei, mutta jotain eettisiä valintoja pitäisi tehdä
myös yhteiskunnan tasolla. Osa kuluttajista pystyy itse arvojen
pohdintaan, mutta osa kaipaa toisten tukea ja yleisempää
mielipiteen ja sosiaalisten normien muodostumista.
Suuruuden logiikka ei päde talous- ja yhteiskuntatieteissä
Joulun alusviikolla tehdyn haastattelun aikana eräs jatko-opiskelija
koputtaa Uusitalon työhuoneen ovea ja tuo professorille joulukukkasen.
Liisa Uusitalo on pidetty opettaja ja innostava jatkotutkintojen
ohjaaja. Omien sanojensa mukaan hän ei ole uskaltanut houkutella
omalle tutkimussektorilleen, melko kapealle markkinoinnin alalle,
kovinkaan paljon jatko-opiskelijoita, mutta hän toki ohjaa
monia "tavanomaisen paradigman mukaisia töitä".
Hänelle läheisistä teemoista on kuitenkin valmistunut
tai valmisteilla väitöskirjat galleristeista Euroopassa,
markkinointiviestinnästä kuluttajan näkökulmasta
sekä ekologisesta kuluttamisesta.
Projektitutkijoiden ohjaajana Uusitalo on huolissaan suuruuden
ja huippuyksiköiden logiikasta, joka on hänen mielestään
liiaksi vallalla Suomen Akatemian rahanjakopolitiikassa.
- Se mikä toimii luonnontieteissä ja tekniikassa ei
välttämättä toimi kauppa- ja yhteiskuntatieteissä.
Optimaalinen tutkimusryhmä on mielestäni kolmen hengen
ryhmä - innovaatioiden ja ajattelun määrä
eivät lisäänny suuremmassa porukassa. En tiedä
yhtäkään suurta talous- tai yhteiskuntatieteilijää,
joka olisi tehnyt merkittävän "löytönsä"
suuressa ryhmässä.
Tutkimuskohteet ja vapaa-ajan kiinnostukset limittyvät
Työ ja tutkimusaiheet ovat vieneet Liisa Uusitalon mukaan
moniin yhteiskunnallisiin tehtäviin ja luottamustoimiin.
Hän on ollut Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimusneuvoston
jäsen, Kuluttajatutkimuskeskuksen johtokunnan asiantuntijajäsen,
Kilpailuneuvoston jäsen, Suomen Unicef-yhdityksen hallituksen
jäsen, Suomalaisen työn liiton tutkimusneuvoston jäsen
ja Suomen Unesco-toimikunnan asiantuntijajäsen. Suomalaisen
tiedeakatemian jäsen hän on ollut vuodesta 1997 lähtien.
Kansainväliset kongressit vievät paljon aikaa - Uusitalon
tavoitteena on ollut osallistua useampaan kansainväliseen
kongressiin vuosittain. Vuonna 1999 Suomessa pidettiin suuri taiteen
ja kulttuurin johtamisen kongressi (AIMAC), jossa Uusitalo toimi
puheenjohtajana. Osallistujia oli yhteensä 150 ja kaikki
halukkaat eivät edes päässeet mukaan.
Liisa Uusitalo on myös mukana naisekonomistien verkostossa,
johon kuuluu lähes 50 jäsentä, näistä
aktiiveja on parisenkymmentä.
Harrastuksekseen Uusitalo mainitsee taiteen, oopperan ja ennen
kaikkea modernin kuvataiteen. Hän on etsinyt peruskorjattuun
koulurakennukseen sijoittuneen markkinoinnin laitoksen seinillekin
nuorien kuvataiteilijoiden töitä säätiöiden
kokoelmista. Tutkimuskohteet, työ ja vapaa-aika yhdistyvät
harmoniseksi kokonaisuudeksi.
Teksti ja kuvat: Kirsti Sintonen
|