 
| |||||||||
|
Tämän toteavat niin OECD:n kuin EU:nkin selvitykset ja tutkimukset. On muistettava, että Suomella on kolme uusiutuvaa luonnonvaraa: puu, pii ja pää. Näistä kaikista on pidettävä yhtä enemmän ja enemmän huolta. Jos pii ja pää unohdetaan, puulla yksin ei pitkälle pärjää. Olen täysin vakuuttunut, että AKAVAn tehtävät ovat olleet, ovat ja tulevat olemaan sanoissa koulutus ja ammattikunta sekä näiden kahden sanan konkretisoiminen suomalaisen yhteiskunnan menestystekijänä palkkauksessa, arvostuksessa ja tavoiteltavana arvona. J.K. Paasikiven yksi merkittävistä lauseista oli seuraava: tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Tänään tosiasiat muodostuvat pään tiedoista ja käden taidoista, kilpailukyvystä, tuottavuudesta, tuloksen tekemisestä, osaamisesta, koulutuksesta, tieto-taidosta. Työelämän muutokseen liittyy koulutettujen ryhmien osalta monien myönteisten piirtein osalta myös kielteisiä kehityssuuntia. Tänään haluan ensinnäkin nostaa erityisesti esille korkeakoulutettujen palkkauksen niin yksityisellä, mutta erityisesti julkisilla sektoreilla. Palkkapolitiikassa Suomi on kateuden vanki Palkkapolitiikassa Suomi tuntuu olevan kateuden vanki. Ei uskalleta myöntää, että koulutuksesta, vastuunkannosta, tuloksen tekemisestä ja osaamisesta tulisi maksaa. Näin on, vaikka kilpailukykymme perustuu niihin. Ongelmana on erityisesti julkinen sektori. Jos palkkauksellisia epäkohtia ei pikaisesti korjata, niin niillä on todellisia vaikeuksia saada palvelukseensa ammatillisesti pätevää, osaavaa ja motivoitunutta henkilöstöä. Heikko palkkaus ja valitettavasti myös työhön liittyvän arvostuksen puute saavat etenkin nuoret etsiytymään muille työmarkkinoille joko kotimaassa taikka ulkomailla. Valinta on ymmärrettävä, vaikka Suomen yksityinen sektorikaan ei ole kilpailukykyinen EU-maihin verrattuna palkkatasolla mitattuna. Pidän suurena poliittisena haasteena julkisen sektorin palkkapolitiikan uudistamista. Tällä vuosikymmenellä jää 170 000 ihmistä eläkkeelle julkisista tehtävistä ja yhteensä runsaat 700 000 työmarkkinoillamme. Olen huolestunut siitä, miten julkiset alat pystyvät muutaman vuoden päästä saamaan palvelukseensa pätevimmän mahdollisen henkilöstön. Tähän haasteeseen eivät anna toimintaedellytyksiä nykymuodossaan julkisten sektoreiden neuvottelujärjestelmät. Niitä pitää uudistaa. Lisäksi poliitikkojen on kannettava osaltaan vastuu, että palkat ja henkilöstöpolitiikka ovat kilpailukykyisiä. Kuntien, valtion ja kirkon on työnantajina luotava konkreettinen henkilöstöpoliittinen toimenpideohjelma, jolla täydennetään työmarkkinasopimuksia. Toiseksi nostan esille työn kuormittavuuden ja työssä jaksamisen. Useimmat akavalaiset tekevät edelleen viiden päivän työviikon sijasta käytännössä kuuden päivän työviikkoa. Vuodessa kertyy yleensä korvauksetonta ylityötä runsas kuukausi. Monilla työpaikoilla henkilöstöresurssit ja vaadittavat työsuoritukset ovat räikeässä epäsuhteessa. Työtä on liikaa suhteessa tekijöihin ja ylitöitä tehdään paljon. Näin on niin yksityisellä kuin julkisella sektorilla. Loppuunpalamisen ehkäiseminen ja työssä jaksamisen edistäminen ovat keskeisin työpaikkojen kehittämisasioista. Siinä tarvitaan sellaista konsensus-ajattelua, eräänlaista "talvisodan henkeä", jota Suomesta löytyy vaikeuksien edessä ja jolla vaikeuksista on noustu. Toivon, että yhteistyöllä tästä vuosikymmenestä työmarkkinahistoriaan jäisi aika, jolloin työelämän keskiöksi muodostuivat toimet työssä jaksamisen edistämisessä.
Puheenjohtaja Risto Piekan puhe löytyy kokonaisuudessaan AKAVAn www-sivuilta: www.akava.fi kohdasta Uutiset ja tapahtumat/lehdistötiedotteet.
| ||||||||
