Työmarkkinaratkaisut
Valpas-raportti osoitti valtion palkkavääristymät.
Valppaan johtopäätöksiä toteutettiin tämän
vuoden alusta, tosin vaatimattomasti. Myöhemmin tilannetta
on vielä mahdollista korjata. Helmikuun alusta voimaan tuleva
kaksivuotinen työrauhavelvoitetta merkitsevä Tupo on
perinteen mukainen. Tupon korotusprofiili on melko päinvastainen
Valppaan profiilin kanssa.
Huolimatta yliopistojen ja tutkimuslaitosten erityispiirteistä
niiden henkilöstön palkkaus määräytyy
pääasiassa yleisten ratkaisujen perusteella. Niillä
on tosin omaakin työmarkkinallista toimimismahdollisuutta,
vaikkapa virkojensa palkkaluokkasijoittelussa. Tätä
mahdollisuutta ei ole aina käytetty henkilöstön
parhaaksi. Professorien palkkaus voisi esimerkiksi olla nykyistä
10-20 % korkeampi virkaehtosopimuksen puitteissa. Rahapulaan on
aina niin otollista vedota.
Valpas-raportin toteuttaminen
Vuoden 1999 lopulla julkaistun Valpas-raportin keskeiset sanomat
olivat seuraavat: Valtiolla palkkakehitys on ollut varsinkin 1990-luvun
puolesta välistä muita sektoreita heikompaa. Valtion
palkkakilpailukyky ei tästä huolimatta ole yleisesti
heikko. Valtion palkkakilpailukyky on heikko nimenomaan johto-
ja asiantuntijatehtävissä, joissa on pääasiassa
akateemista väkeä. Valtion akateemisen väen palkkakilpailukyky
vähenee ammattivuosien ja -taitojen sekä vastuun lisääntyessä.
Tätä akateemisen väen ongelmaa ei pysty korvaamaan
ikälisäjärjestelmä, vaikka se ei-akateemisella
väellä näin tekeekin. Kaikista heikointa valtiolla
palkkakilpailukyky on yliopistojen johto- ja asiantuntijatehtävissä
olevilla (ks. esim. Acatiimin no 8/2000 s. 11 ).
Aikaisempien työmarkkinaratkaisujen perusteella Valpas-raportin
linjauksia toteutettiin ensikertaa 1.1.2001 lukien työnantajapäätöksin.
Valpas-korotuksia on kuvattu jo aikaisemmin (ks. Acatiimin no
8/2000 s.15-16). Eräiltä osin asiaa on syytä käsitellä
vielä tässäkin.
Valtionhallinnon koko leveydeltä Valpas-raporttia toteutettiin
saman kaavan perusteella. Valppaan toteuttajat eivät osanneet/rohjenneet
priorisoida mitään virastoa tai hallinnonalaa, vaikka
korotustarpeet olivat erilaiset eri puolilla (vrt. yliopiston
johto- ja asiantuntijatehtävissä olevien heikoin palkkakilpailukyky).
Valppaan perusteella tuli 1.1.2001 lukien taulukkokorotus, jossa
prosentuaalinen korotus nousi mentäessä palkkataulukossa
ylöspäin. Tällainen profiili vastasi Valpas-raportin
sanomaa, tosin rohkeutta olisi kaivattu vielä enemmän.
Virastokohtainen korotuserä 0,35 % oli kaikille virastoille
tai hallinnonaloille samansuuruinen, huolimatta todetuista erilaisista
korotustarpeista. Tämän erän jakaminen tapahtui
yliopistojen osalta aluksi opetushenkilökuntaan ja muuhun
henkilökuntaan, jotka saivat yhtä suuren prosentuaalisen
osuuden palkkasummasta. Muutoinkin erän jako yliopistoissa
muistutti paljon tavallista järjestelyvaraa. Yliopistojen
työnantajalinja ei rohjennut priorisoida mitään
ryhmää (vrt. eri yliopistoryhmien erilainen palkkakilpailukyky).
Valpas-linjauksen toteuttaminen on valtionhallintoa koskeva erikoisuus,
jolla pyritään korjaamaan todettuja palkkavääristymiä.
Siihen liittyy siis lähtökohtaisesti suurta myönteisyyttä.
Valpas-raporttia toteutetaan myös ensi vuoden alusta ja todennäköisesti
myös vielä myöhemmin. On vaikutettava siten, että
työnantajalla on aikaisempaa vielä suurempaa rohkeutta
poistaa tällöin valtion palkkavääristymiä.
Tupo-ratkaisu
Viime joulukuun puolessa välissä varmistunut tulopoliittinen
kokonaisratkaisu koko valtionsektorille työrauhavelvoitteen
jatkumista tammikuuhun 2003. Tupo merkitsee kustannusvaikutukseltaan
suunnilleen samanlaista ratkaisua kaikille sektoreille. Lähes
kaikki Tupossa osalliset ryhmät saavat Tupon-mukaiset korotukset,
jotka eivät kuitenkaan ole samanlaisia kaikille ryhmille.
Valtionsektorilla tuomarikunta saanee muita enemmän, tosin
asiasta liikkuu ristiriitaisia tietoja. Vaikuttaa siltä,
että tuomarien "sapelinkalistelu" kannatti.
Neuvottelutulosta tulopoliittiseksi sopimukseksi 2001-2002 on
kuvattu melko yksityiskohtaisesti Acatiimin numerossa 10/2000
sivut 35-37. Eräitä asioita on kuitenkin vielä
käsiteltävä.
Oheisesta AKAVAssa laadituista kuvioista käy ilmi kaksivuotisen
Tupon molempien vuosien yhteiset korotukset. Korotusprofiili on
hyvin luonteenomaista kokonaisratkaisuille. Tupo-ratkaisun mukaisissa
palkankorotuksissa ei ole otettu huomioon yliopistosektorin erityispiirteitä
ja -tarpeita. Jotain erityishyvää yliopistoille Tupoonkin
sisältyy. Tupon osapuolet esittävät valtiovallalle,
että se turvaisi tiedekorkeakoulujen perusrahoituksen tarkoitetun
resurssien riittävän kehityksen tulevissa budjeteissa.
Tätä mieltä ovat siis SAK, STTK, TT ja PT sekä
valtiontyönantaja eli valtiovarainministeriö. Tähän
Tupo-asiakirjaan kannattaa yliopistoväen toistuvasti vedota.
Lähde: AKAVA 21.11.2000/TUPO 2001-02/ 6.
|
Tupo- ja Valpas-korotusten profiilit ovat aikalailla erilaiset,
osittain jopa päinvastaiset. Valpas-ratkaisulla on pyritty
korjaamaan valtion palkkavääristymiä, tosin toistaiseksi
vajavaisella tuloksella. Tupossa ovat erilaiset tavoitteet. Tuposta
irrottautuminen olisi edellyttänyt kovaa järjestöllistä
valmiutta.
Järjestelyvara- ym. neuvottelut
Tupo-ratkaisun ja siihen perustuvan valtion virkaehtosopimuksen
mukaan helmikuun alusta tulevat järjestelyvara ja tasa-arvoerä.
Yliopistosektorilla näitä koskevat neuvottelut ovat
alkamassa. Vaikka neuvottelut venyvät, korotukset tulevat
taannehtivasti helmikuun alusta.
Neuvotteluissa professorien osalta pyritään tutkijankoulutusjärjestelmän
kehittämiseen sekä professorien sijoituspalkkaluokkien
nostamiseen panostaen A26 palkkaluokasta luopumiseen. Tällä
tavalla poistetaan myös muiden henkilöstöryhmien
palkkakehityksen esteenä olevaa professorien palkkatulppaa.
Helsingin yliopiston hallinnossa on vahvistettu, että professorien
virat julistetaan haettavaksi palkkaluokissa A28 - A30. Jos kysymyksessä
on ala, jossa tiedetään, että virkaan ei saada
hakijoita näillä palkkaluokilla, virka voidaan julistaa
haettavaksi myös korkeammalla palkkaluokalla. Ainakin Helsingin
yliopiston käsityksen mukaan A30 hakuilmoituksessa mainittuna
professorien sijoituspalkkaluokkana ei siis ole aina käytännön
todellisuudessa riittävä. Yliopistojen virkaehtosopimusta
ei saa jättää jälkeen todellisuudesta.
Jorma Virkkala
5.1.2001
|