Tutkimus ja innovaatiot

Tieteellisen tutkimuksen merkityksen korostuminen osana kansallista innovaatiojärjestelmää on johtanut ulkoisen rahoituksen voimakkaaseen kasvuun yliopistoissa.

Ulkoinen rahoitus viisinkertaistui 1990-luvulla ja muodostaa jo noin 35 % kokonaisrahoituksesta. Sen turvin on pystytty osittain korjaamaan yliopistojen kasvaneista tehtävistä aiheutunutta budjettirahoituksen jälkeenjääneisyyttä. Ilman ulkoista rahoitusta nykyisenkaltainen yliopistolaitos romahtaisi. Ulkoisella rahoituksella työllistetään lähes 10 000 henkilöä yliopistoissa.

Ulkoisen rahoituksen voimakkaalla kasvulla on kuitenkin kääntöpuoli. Yliopistojen budjettirahoituksen ja ulkoisten rahoituslähteiden epätasapaino on johtanut tilanteeseen, missä tutkimustoiminta on yhä projektiluontoisempaa, lyhytjänteisempää ja vähemmän perusvalmiuksia kehittävää. Kehitys siirtää huomiota pois yliopistojen perustehtävästä, tieteellisestä tutkimuksesta ja siihen perustuvasta ylimmästä opetuksesta. Eri tieteenalojen toimintaedellytykset eriarvoistuvat.

Yliopistojen ja elinkeinoelämän välinen voimistunut yhteistyö on nostanut esiin tarpeen sekä vahvistaa koulutusta ja perustutkimusta että sopia yliopistojen ja elinkeinoelämän välisen yhteistyön säännöistä. Eettiset kysymykset ovat saaneet uuden tarkastelukulman.

Tutkijoiden ja elinkeinoelämän väliseen yhteistyöhön liittyviä eettisiä kysymyksiä ja ongelmia on selvittänyt tutkimuseettisen neuvottelukunnan asettama työryhmä. Työryhmä esittää raportissaan seitsemän oikeaan osunutta eettistä suositusta. Niitä käsitellään lähemmin tässä lehdessä.

Viime aikoina on julkisuudessa nostettu esiin ulkoiseen rahoitukseen liittyviä väitettyjä väärinkäytöksiä. Vaikka osa tällaisista väitteistä on kuivunut kokoon, valitettavasti on esiintynyt myös todettuja väärinkäytöksiä. Professoriliitto on selvästi tuominnut ja tuomitsee väärinkäytökset.

On kehitettävä järjestelmää, joka toisaalta estää tai minimoi väärinkäytösmahdollisuudet, mutta samalla tukee ulkoisen rahoituksen hankkimista. Professoriliiton yliopistoille lähettämä suositus ulkoisella rahoituksella tehdyn tutkimustoiminnan johtamispalkkioiksi pyrkii tähän omalta osaltaan. Taloushallinnon rutiineja on tuotava lähemmäksi tutkijoita kehittämällä niitä laitostasolla, jossa rahan käyttö tapahtuu.

Yliopistoissa syntyvät innovaatiot ovat myös herättäneet yliopistot. Ne ovat entistä tietoisemmin ryhtyneet turvaamaan tutkimuksen tuottamia taloudellisia etujaan. Onnistumisen edellytys on riittävien taloudellisten kannustimien luominen tutkijoille. Professoriliitto kannattaa tutkimuksen tuloksista syntyvän taloudellisen hyödyn jaosta sopimista tutkijan, yliopiston ja yrityksen välillä. Toistaiseksi ei ole esitetty perusteluja, joiden mukaan yliopistotutkijoiden aseman suunniteltu heikentäminen nykyisessä työsuhdekeksintölaissa johtaisi parempaan lopputulokseen tutkimustulosten hyödyntämisen kannalta.

Yliopistoihin tulee luoda paitsi pelisäännöt myös tarvittavat hallinnolliset järjestelyt taloudellisen hyödyn tavoitteluun liittyvän tutkimustoiminnan tukemiseksi erillään perustutkimuksesta. Innovaatiopalveluyksiköiden perustaminen on yksi askel tähän suuntaan.

Näkyvissä on uhka, että tieteellisen tutkimuksen merkitys ylimmän opetuksen ja henkisen hyvinvoinnin perustana jää taka-alalle. Suomen Akatemian tekemässä raportissa Suomen tieteen tilasta ja tasosta tutkimuksen vaikuttavuutta tarkastellaan seuraavilla neljällä perusteella: tutkimuksen vaikutusten välittyminen innovaatioprosessissa, tieteellisen toiminnan alueellinen vaikuttavuus, tutkimuksen teknis-taloudelliset vaikutukset sekä yliopistojen ja yritysten yhteistyö ja patentit tutkimuksen vaikutuksen indikaattorina. Perustutkimuksen painoarvon väheneminen merkitsee riskiä hyvälle tieteelliselle käytännölle. Se voi viedä tutkimuksen vinoutumiseen ja tutkimuseettisiin ongelmiin. Tieteen kehittymisen lähtökohdista tehtävän tutkimuksen arvon korostaminen merkitsee tutkimuksen ja sen tulosten julkisuutta. Seurauksena on tutkimuksen itseään korjaavan kontrollin voimistuminen ja eettisen selkärangan tukevoituminen.

Juhani Keinonen
puheenjohtaja
Professoriliitto

(painetun lehden sivulla 3)