Lehtori Anneli Kauppi - Oulun yliopiston hyvä
opettaja -palkittu 2000:
Pedagogiset taidot kunniaan yliopistossa!
Oulun yliopiston kasvifysiologian lehtori, dosentti Anneli
Kauppi on ihanneammatissaan. Viime syksynä Hyvä opettaja
-palkinnon saanut Kauppi kannattaa omaehtoista opiskelua.
"Opiskelijat ovat opetuksen laadun parhaita arvioitsijoita.
Opetuksen asiakkaina heillä on oikeus vaatia, että yhteiskunnan
kustantama koulutus on laadukasta niin sisältöjen, opetusmenetelmien
kuin ajankäytön tehokkuudenkin suhteen. Tämä
edellyttää opettajilta vastuullisuutta, suunnitelmallisuutta
ja oman työnsä eli opiskelijoiden oppimistulosten jatkuvaa
arviointia. Opiskelijoiden opiskelumotivaation ylläpitäminen
ja hyvästä opiskeluilmapiiristä huolehtiminen on
myös opettajan tärkeä tehtävä."
Edellinen katkelma kasvifysiologian lehtorin dosentti Anneli
Kaupin opetusportfoliosta riittänee perusteluksi sille, miksi
Oulun yliopiston hyvän opettajan tunnustuspalkinto myönnettiin
juuri hänelle. Hänen kanssaan keskustellessa vakuuttuu,
että hän todella tarkoittaa, mitä sanoo. Kauppi
kertookin kirjoittaneensa opetusfilosofiansa hyvin nopeasti, intuitiolla.
Hän pahoittelee sitä, että yliopistolla opetustyöstä
käytetään termejä "välttämätön
paha" ja "opetusvelvollisuus".
Esimerkiksi assistenteilla on skitsofreninen tilanne: virat myönnetään
tutkimusansioiden perusteella, joten assistentin on panostettava
tutkimukseen opetuksen kustannuksella. " Minusta on hassua,
ettei yliopiston opettajanvirkoihin ole vaadittu pedagogista koulutusta.
Pidin jo assistentin virassa toimiessani opettamista tärkeänä
ja panostin siihen, joten väitöskirjani myöhästyi.
Esimerkiksi opetusmenetelmien kehittämiseen pitäisi
kiinnittää huomiota."
Yliopisto-opettajaksi pitemmän kaavan mukaan
"Olin oikeastaan aina halunnut olla opettaja", toteaa
Anneli Kauppi, jonka opettajan ura alkoi jo 12-vuotiaana kotikylän
pyhäkoulunopettajana. "Maalla pyhäkoulussa opeteltiin
Raamatun kertomusten ohella muun muassa lukemaan. Joka vuosi järjestettiin
isot joulujuhlat, joihin koko kylä kokoontui", jatkaa
Kauppi. Kouluaikana hän jatkoi opettamista toimimalla silloin
tällöin latinan opettajan sijaisena. Ylioppilaaksi päästyään
hän työskenteli vuoden ajan kansakoulunopettajana. "Halusin
kuitenkin opettajaksi oppikouluun, joten pyrin ja pääsin
lukemaan biologiaa Oulun yliopistoon. Valitsin aineeni juuri opettajan
tutkintoa ajatellen: luin kasvi-, eläin- ja perinnöllisyystieteen
lisäksi kemiaa, kasvatustieteitä, geologiaa, paleontologiaa
ja maantiedettä."
Opintojen edetessä Kauppi kuitenkin kiinnostui kasvifysiologiasta.
Tieteen houkutuksista huolimatta hän teki toisen laudaturin
kenttäpuolelta juuri opettajantutkintoa ajatellen ja oli
jo lähdössä auskultoimaan. Mutta sitten peliin
puuttui Rakkaus.
Siihen aikaan tuntiopettajana toiminut Anneli nimittäin
löysi biologian laitokselta aviomiehen. Assistentin virassa
väitöskirjaa valmistellut Matti Kauppi huolestui
siitä mahdollisuudesta, että opettajaksi valmistuttuaan
Anneli joutuisi töihin jonnekin kauas maakuntaan, ja edessä
olisi väistämätön maantieteellinen ero. Siippa
saikin houkuteltua Anneli Kaupin jäämään töihin
yliopistolle ja suuntautumaan tutkijan uralle. Samalla Anneli
työskenteli Kesäyliopiston opettajana ja biologian koulutuksen
organisaattorina Rovaniemellä ja Kajaanissa.
Yliopistouran valittuaan Anneli Kauppi oli vuosia assistenttina
ja myös professorin sijaisena. Monien mutkien jälkeen,
vuonna 1995 hän lopulta päätyi päätoimiseksi
opettajaksi, kun hänet valittiin kasvifysiologian lehtorin
virkaan, johon määrittelyn mukaan kuuluu myös kasvitieteen
perusopetusta.
"Olen nyt ihanneammatissani, tosin aivan eri tasolla kuin
mitä lapsena kuvittelin. Nautin siitä, että voin
hyvällä omallatunnolla keskittyä ja panostaa nimenomaan
opettamiseen. Lisäksi tutkin sen verran, mitä aikaa
jää. Minulla ei enää ole omaa tutkimusryhmää,
vaan teen omaan erikoisalaani liittyvää tutkimusta useissa
ryhmissä, sen mukaan mikä milloinkin kiinnostaa",
kertoo Kauppi nykyisestä työnkuvastaan. Graduja hän
ohjaa vain omalta tutkimusalueeltaan. Tutkimustyö on itse
asiassa jatkunut koko ajan, ja jopa laajemmalla rintamalla kuin
aikaisemmin. Anneli Kaupin julkaisutuotanto on varsin laajaa ja
kansainvälisesti arvostettua. Tutkimusyhteistyöpyyntöjä
vain kuulemma tulee vähän liikaakin
Yliopisto-opetuskaan ei saa mennä "yli hilseen"
Suurin osa palkitun opettajan antamasta opetuksesta on hänen
oman erikoistumisalansa, kasvien rakenteiden ja elintoimintojen
sekä näiden alojen tutkimustyössä tarvittavien
mikroskooppisten menetelmien opetusta. Tämä on opiskelijoiden
kannalta ihanteellista: he saavat kaikkein uusinta tutkimustietoa
sisältävää opetusta.
"Kaikkein tärkeintä on, että opettaja on
innostunut asiastaan, sillä innostus tarttuu. Olen huomannut,
että jos saan joukon heti alussa kiinnostumaan kurssin aiheesta,
pääsen itse loppukurssin huomattavasti helpommalla.
Perusopetuksessa on myös pidettävä huolta, että
opettaja ei syötä opiskelijoilleen valmista tietoa",
Kauppi selvittää opetusperiaatteitaan. Hänen mielestään
asioita ei pidä kertoa noin vain, vaan opiskelija on saatava
kysymään. Silloinkaan opettaja ei vastaa suoraan, vaan
tekee apukysymyksiä, joiden avulla opiskelija saa itse oivaltaa
asian.
Anneli Kauppi kannattaa omaehtoista opiskelua. "Opettajan
tehtävänä hankkia tarvittava materiaali ja laatia
opetusmonisteet, joiden avulla opiskelija pääsee pääsääntöisesti
itse hankkimaan tarvittavat tiedot ja opettajan ohjauksella tekemään
uusia assosiaatiokytkentöjä." Pääosa
opiskelijoista nauttii oivaltamisesta, joku taas ei kerätyn
palautteen perusteella millään viitsisi itse miettiä.
Kaupin mukaan opetus on suunniteltava siten, että opiskelija
kykenee kytkemään uuden tiedon aiemmin oppimaansa. Perusopetuksessa
ongelmalähtöinen opetus vaatii siis opetusmenetelmien
tarkkaa suunnittelemista. Suurissa ryhmissä täytyy myös
ottaa huomioon erilaiset oppimistavat. Psykologinen silmä
ja hyvä ihmistuntemus ovat erittäin tärkeitä
ominaisuuksia opettajalle, sillä koko ajan on seurattava,
meneekö oppi perille. "En voi sietää briljeeraamista.
Minusta yliopistollinenkaan opetus ei saa mennä opiskelijoilta
yli hilseen. Päinvastoin: vaikeasta asiasta on kyettävä
tekemään mahdollisimman helposti ymmärrettävä."
"Oppilaat ovat vuosikymmenten saatossa opettaneet minua
valtavasti. Opetuskokeiluista saa palautteessa joskus härskiäkin
kritiikkiä, joten onhan se kumma, jos opetus ei sen jäljiltä
parane", painottaa Kauppi. Opetustaan parantaakseen hän
on osallistunut lukuisille yliopistopedagogiikan kursseille. "Kurssien
avulla olen muun muassa päässyt eroon räikeimmistä
maneereistani."
Opiskelija-aines on muuttunut
selvästi vuosien saatossa
Opiskelija-aineksessa on Kaupin mukaan tapahtunut hänen
yliopistouransa aikana selvä muutos: "Ikäluokkien
kasvamisen myötä on aina vain vaikeampaa päästä
lukemaan biologiaa. Muistutankin aina opiskelijoita siitä,
että he onnekkaat ovat päässeet vihreälle
oksalle. Kehotan heitä nauttimaan opiskelusta ja panostamaan
siihen, sillä puun juurella on paljon oksalle haluavia. Tiukka
karsinta on toisaalta haaste myös opettajalle: opiskelijat
ovat perustiedoiltaan aina vain korkeammalla tasolla, joten opetuksen
tasoakin on nostettava." Lukionsa laudatureihin päättäneet
opiskelijat ovat Anneli Kaupin huomion mukaan varsin kriittisiä,
joten opettajan on perusteltava väitteensä entistä
tarkemmin. Kauppi uusii kurssejaan jatkuvasti. "Tässä
on toisaalta myös oma lehmä ojassa, sillä näin
pysyn itsekin innostuneena ja jaksan paremmin. Lehtorin viran
itsenäisyys on toinen syy työssä jaksamiseen. Saan
itse pitkälti vaikuttaa työni sisältöön.
Ylempi taho ei sanele, miten minut tulee opetukseni hoitaa tai
millaista tutkimusta saan tehdä, kunhan tulosta syntyy!"
Nykyopiskelijoiden negatiivisia puolia penättäessä
Kauppi vastaa nopeasti: "Vaikka he ovat älykkäitä,
osaavia ja erittäin kielitaitoisia, kädentaidot ja työhön
tarttuminen eivät aina tahdo onnistua. Usein heitä pitää
jossain määrin patistaa aloittamaan työt."
Palkittu opettaja on omien sanojensa mukaan työssään
vaativa: "Vaadin oppilailta ahkeruutta. Välinpitämättömästi
asiaan suhtautuvat opiskelijat saatan ottaa erityiskäsittelyyn,
toki kunkin persoonansa mukaan. Yhdelle hieman laiskanpuoleiselle
nuorelle miehelle sanoin, että minun tehtäväni
on saada hänetkin oppimaan, tavalla tai toisella. Siitähän
minulle maksetaan. Poika hämmästyi kommentistani niin,
että paransi tapansa!"
Eeva Ketvel
(painetun lehden sivuilla 5-7)
|