Puhetta paneelissa johti Professoriliiton puheenjohtaja Juhani Keinonen (vas.) ja keskustelussa olivat mukana uusin Vuoden Professori Liisa Uusitalo (markkinointi, Helsingin kauppakorkeakoulu), Vuoden Professori 1998 Fred Karlsson (yleinen kielitiede, Helsingin yliopisto), Vuoden Professori 1995 Carl G. Gahmberg (biokemia, Helsingin yliopisto), Vuoden Professori 1997 Markus Pessa (puolijohdetekniikka, Tampereen teknillinen korkeakoulu) ja Vuoden Professori 1999 Amos Pasternack (lääketiede, Tampereen yliopisto).

Luovuus on alistettu pätkätyölle ja pätkäajattelulle

Paneeliin osallistuivat uusimman Vuoden Professorin Liisa Uusitalon lisäksi neljä aiempaa Vuoden Professoria: Amos Pasternack, Fred Karlsson, Markus Pessa ja Carl G. Gahmberg. Paneelin puheenjohtajana toimi liiton puheenjohtaja Juhani Keinonen.

Professoriliitto on valinnut Vuoden Professoreita vuodesta 1984 lähtien, mutta Vuoden Professorien paneeli järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Puheenjohtaja Keinosen mielestä liitto halusi järjestää paneelin tieteen tilasta, koska viime aikoina on tapahtunut paljon sellaisia muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet tieteeseen ja tutkimuksen edellytyksiin.

- Budjettirahoituksen ja ulkopuolisten rahoituslähteiden epätasapaino on johtanut ongelmalliseen tilanteeseen: tutkimustoiminta on yhä projektiluontoisempaa, lyhytjänteisempää ja vähemmän perusvalmiuksia kehittävää. On siis kysyttävä: Mille luovuus on alistettu?

- Suuria muutoksia on tapahtunut myös yliopistojen toimintakulttuurissa. Tulosohjaus ja kustannustietoisuus ovat juurtuneet nopeasti ja tehokkaasti yliopistoihin. Tulosohjaus on ohjannut keskustelun määräkeskusteluksi. Syytä on siis myös pohtia: Tuhoaako tulosohjaus vapaan tutkimuksen?

Tutkija alistettu koneiston osaksi

Ensiksi Keinonen tiedusteli panelistien kantaa Suomen tieteen tilaan. Vuoden Professori 1999 Amos Pasternack aloitti kertomalla, että lääketieteen puolella biolääketieteellä menee hyvin, mutta kliinisellä puolella ja kansanterveystieteessä tutkijoiden koulutus ei ole yhtä tehokasta ja myös rahoitus on niukempaa.

- World Economic Forumin mielestä Suomi on maailman kilpailukykyisin maa, mutta kuka rahoittaisi puhtaasti perustutkimusta, kysyi puolijohdetekniikkaa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa tutkiva Vuoden Professorin 1997 Markus Pessa.

Helsingin yliopiston biokemian professori, Vuoden Professori 1995 Carl G. Gahmberg oli puhunut hiljattain Norjassa tieteen tilasta. Siellä on liikaakin rahaa, mutta silti tieteellä menee huonosti. Tutkimukseen ei uskalleta panostaa. Suomen tilanteeseen Cahmberg suhtautui optimistisesti:

- Biotieteisiin on satsattu hyvin ja saamme erittäin hyviä opiskelijoita.

Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan dekaani, Vuoden Professori 1998 Fred Karlsson katsoi tilannetta perushumanistin näkökulmasta. Hän kritisoi Suomen Akatemian tieteen tila ja taso -raporttia.

- Jos uskotaan raportin mittareihin, meillä menee hyvin. Koko arvomaailma nykyisen tiedepolitiikan perustana on hyötyorientoitunut ja välineellinen. Missä on tulevaisuutta luotaava visio, missä tiedon intressit, luovuuden pelivara. Sitä, miten tiede syventää maailmankatsomusta, ei käsitellä sanallakaan akatemian raportissa.

Ennen paneelia julkistettu uusin Vuoden Professori, markkinoinnin professori Liisa Uusitalo oli huolissaan kahden kerroksen väen syntymisestä. Huippuyksiköiden ulkopuoliset masentuvat.

- Tutkija on alistettu koneen osaksi, vaikka emme ole teollisuuslaitos tai Nokia. Aika menee rahoituksen järjestelyyn.

Myös yleisö osallistui hyvin aktiivisesti paneeliin. Helsingin yliopiston rehtori Kari Raivio toivoi yliopistoille lisää autonomiaa ja viittasi Helsingin kauppakorkeakoulun rehtorin Eero Kasasen kirjoitukseen Kanava-lehdessä. Nyt ulkopuoliset intressit sanelevat, että kuutta kuukautta pitempiä hankkeita ei ole mahdollista käynnistää. Julkaisupaine ja prässi ovat hirveitä.

- Missä on pitkäjänteisyys, kysyi Markus Pessa. Puolen vuoden projekteihin kaadetaan rahaa ja teollisuus hotkaisee ne määräajan päästä kuin ajokoira. Milloin jää aikaa tieteelliseen pohdintaan?

- Ludwig Wittgensteinilla on vain kaksi julkaisua, hän ei täyttäisi tulostavoitteita ja joutuisi rehtorin puhutteluun, Fred Karlsson lisäsi.

- Kaksikertainen kemian nobelisti Frederick Sanger ei varmaan olisi varmaankaan saanut akatemialta rahaa, koska siellä tuijotetaan vain julkaisujen määrään. Tuskin hän saisi enää edes dosentuuria, epäili Carl G. Gahmberg.

Myös Karlsson arvosteli Suomen Akatemian rahanjakopolitiikkaa. Yksittäisten tutkijoiden on nykyään hyvin hankalaa saada rahoitusta, kun muotina on suosia vain tutkimusryhmiä.

- Todella suuret tieteelliset läpimurrot ovat kuitenkin olleet yhden ihmisen aikaansaannoksia. Kriittinen massa on noin 1400 grammaa (= ihmisaivojen paino), hän kiteytti.

Tulosohjaus on tehnyt tutkijoista prostituoituja

Fred Karlsson oli ollut paneelia edellisenä päivänä humanististen tiedekuntien dekaanien kokouksessa Turussa, jossa opetusministeriön virkamiehet olivat ihmetelleet, miksi yliopistot ovat ottaneet tulosohjauksen niin tosissaan.

Rehtori Kari Raivio tunnustautui tulosohjauksen kannattajaksi.

- Mikä on sille vaihtoehto - noudatetaanko historiallisia jakokulmia? Mittarit eivät tietenkään ole optimaalisia, ne yksinkertaistavat, korostavat liiaksi määrää, laadullisuutta tarvitaan enemmän mukaan. Hyvillä mittareilla tulosohjaus ei tuhoa vapaata tutkimusta, mutta huonoilla se voi sen tehdä.

Liisa Uusitalon mielestä tieteen teko onkin mennyt siihen, että "tuotetaan" vain mitattavia asioita.

- Oletus, että kontrolli edistää toimintaa, on tutkimuksen teolle kestämätön väite. Lähtökohdan pitää olla tieteen sisäiset kriteerit, ei se, oletko ollut kiltti viime vuonna.

- Tutkijat ovat kuin prostituoituja, he tekevät mitä tahansa temppuja rahasta, nauratti yleisön joukosta professori Matti Seppälä.

Päivä tiederahoituksen yksinvaltiaana

- Entä, jos saisit olla päivän kuninkaana, miten parantaisit tieteen tilaa, kysyi paneelin puheenjohtaja Keinonen.

Kaikki Vuoden Professorit halusivat nykyistä pitempää rahoitusta ja parempaa palkkaa hyville tutkijoille. Liisa Uusitalo toivoi, että yliopistojen yhteydestä poistettaisiin rönsyt - täydennyskoulutus ja avoimet yliopistot - häiritsemästä varsinaisen tehtävän hoitamista. Uusitalo halusi myös lisää vakinaisia virkoja ja viisivuotisia assistenttikausia puolivuotisten pätkien sijaan.

Carl G. Gahmberg murehti kahdenkerroksen väen tilannetta: assistenteilla on raskas opetustaakka, mutta stipendeillä olevat saavat keskittyä tutkimukseen.

- Hyvä, että teillä on vielä assistentuureja ja että niihin myös haetaan, huomautti tekniikan alan tilanteesta tietoinen Markus Pessa. Tietotekniikassa ei edes avoinna olevaan professorin virkaan tule välttämättä yhtään hakemusta.

Yleisön joukossa oli myös kuninkaaksi haluavia:

- Perustetaan erillinen sivistysyliopisto. Rahoitus tulee taivaasta. Eri tieteenalojen ihmisen keskustelevat vapaasti keskenään, tavoitteena on ymmärtää ihmistä.

Yleisön joukosta heitettiin myös kysymys, onko tohtorintutkintojen "tuotannossa" laatu kärsinyt?

Pessan mielestä kovissa tieteissä väitöskirjojen taso on selvästi laskenut. Cahmberg oli toista mieltä: sisäinen kontrolli pelaa vielä, suomalaiset biotieteistä väitelleet ovat arvostettuja myös ulkomailla.

Humanistisissa tieteissä oli Karlssonin mukaan varaakin laskea hieman tasoa, koska ennen väitöskirjaa pidettiin lähes elämäntyönä. Monografiat ovat edelleenkin korkeaa tasoa.

- Kauppatieteistä löytyy ääripäivä - tosi huonoja ja tosi hyviä. Keskimääräinen taso ei ole laskenut. Töistä paistaa kuitenkin läpi lukeneisuuden alentuminen, kirjallisuutta ei jakseta kaivaa esille. Ideointia ei perusteta yhtä paljon aiemmalle tutkimukselle kuin aiemmin, Liisa Uusitalo huomautti.

Paneelin puheenjohtaja Juhani Keinonen veti lopuksi lyhyesti yhteen keskeisiä näkökulmia. Arvomaailmapohjaista keskustelua selvästikin kaivataan lisää.

- Otsikkomme kysymykseen, mille luovuus on alistettu, löytyi ainakin selvä vastaus: se on alistettu pätkätyölle ja pätkäajattelulle.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Ari Aalto

(painetun lehden sivuilla 8-10)