M A R K K U
M Y L L Y K A N G A S

Onko peli jo menetetty?

Etiikan perään huudellaan yliopistojen avajaisten juhlapuheissa. Sitten asia pannaan vuodeksi hautumaan. Yliopistoista ei ole tulisoihdun kiidättäjiksi. Tutkijoiden moraali ei ole kummempaa kuin kansalaisten yleensä.

Ranskalainen sosiologi Bordieu patistaa tutkijoita yhteiskunnallisen ja eettisen keskustelun herättäjiksi. Tutkijan on kyettävä sekä sulkeutumaan norsunluutorninsa yksinäisyyteen että puuttumaan poliittisiin kysymyksiin.

Neuvoloissamme aloitettiin Down-seulonnat selkein säästötavoittein, ilman julkista keskustelua seulontojen tavoitteista ja seurauksista. Eettistä keskustelua viritellään vasta sitten, kun jokin menee pieleen. Tieteilijät pysyvät sittenkin pelokkaina, mykkinä todistajina.

Valtavien riskien vuoksi tieteessä ei enää riitä standardietiikka, missä tutkija vastaa vain tulosten luotettavuudesta, ei niiden käytöstä. Vastuu on ulotettava sovelluksiinkin. Tutkijan on yritettävä vaikuttaa siihen, ettei tiedettä ja teknologiaa käytetä väärin esimerkiksi aseiden valmistamiseen. Mutta yli puolet tutkijoista palvelee aseteollisuutta. Ongelma on siinä, että kaikkea voidaan käyttää hyvään ja pahaan, ja kaikkia seurauksia on mahdoton ennakoida.

Ihminen tekee kaiken, mihin kykenee. Dollya seuraa ihmisxerox, sitten puututaan iturataan ja lopulta koristellaan kuin joulukuusta puolivalmisteeksi nähtyä ihmistä yhä paremmilla kyvyillä ja ominaisuuksilla, haaveena täydellinen, kuolematon geenikone. Arvoista putsatussa tieteessä mikään ei jää esileikiksi, sormella koetteluksi. Rodunjalostus toteutuu siististi, ilman kaasukammioita ja hävitettävien elinkelvottomien kirkunaa.

Teknisestä kehityksestä on tullut itsetarkoitus ja etiikan perusta. Tiede ei ole loihtinut eettistä ja moraalista kasvua, vaikka Albert Einsteinkin korosti moraalin olevan tietoa tärkeämpää. Uusi teknologia on moraaliltaan yleensä sokea, seurauksista viis veisataan. Tutkijat ovat tiukasti bisnesmiesten talutusnuorassa ja syövät kiltisti kädestä. Tutkimusta ruoskii enenevästi eettiset pohdinnat tukahduttava yksityinen voitontavoittelu. Markkinatiede mellastaa merirosvohengessä. Mammonan palvonta on jyrännyt totuuden etsinnän. Ajattelijoiden aika on ohi. Jäljellä ovat vain kylmät ekspertit.

Henkeä ei enää sullota takaisin pulloon. Pakki puuttuu. Tiede on menettänyt viattomuutensa ja koko maailmasta on tehty suuria riskejä sisältävä teknologian koelaboratorio. Ydinteknologian ensimmäiset sovellutukset olivat atomiaseet. Niitä myös käytettiin. Atomipommien pudottaminen Hiroshimaan ja Nagasakiin oli teknologisen imperatiivin seuraus, ei pelkkä sotilasstrateginen välttämättömyys. Myös ensimmäisiä geeniteknologian sovelluksia olivat biologiseen sodankäyntiin sopivien, geneettisesti muunneltujen, taudinaiheuttamiskyvyiltään aiempaa paljon tehokkaampien, kaikille antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien kehittäminen.

Ensimmäistä atomipommia räjäytettäessä ei oltu varmoja, pysähtyykö ketjureaktio vai polttaako se koko ilmakehän. Millaisia riskejä tutkijat ottavatkaan soveltaessaan geeniteknologiaa bioaseiden kehittelyyn ja ihmisen peukalointiin? Von Wright näkee teollisen teknologian jatkavan riehakasta tanssiaan kohti tulevaisuuttaan eli tuhoaan, joka vie mukanaan myös maapallon asukkaineen. Koituvatko liian isot aivot ihmisen turmioksi?

Erika Rothenberg loi maalauksen PAINA OIKEITA NAPPEJA, kuvan kahdesta napista, ylemmän vieressä teksti "Launch" ja alemman "Lunch". Harmagedon on pienestä kiinni. Tieteen kiistämättömät hyödytkin uhkaavat peittyä harmaaseen saastaan. Meidän on väitetty joutuneen "kaikkea hyvää tarkoittavien revolverisankareiden armoille".

Descartes ulotti mekanistisen ajattelunsa myös eläimiin puolustaen vivisektioita. Hän uskotteli, etteivät eläimet kärsi. Niiden tuskanhuudot olivat vain kärrinpyörän kitinää. Siitä lähtien eläimiä on uhrattu tieteen alttarilla ja tehoeläintuotannossa. Vasta viime aikoina eläinrääkkäys on hieman siistiytynyt. Aloite ei tullut tutkijoilta. Ulkopuolinen painostus aiheutti muutoksen tuulet.

Yliopistoissa hyödynnettiin laajalti natsien keskitysleirivangeilla tekemien hypotermiakokeiden tuloksia. Anatomian laitoksille Mengele teurastajineen tuotti runsaasti opetus- ja tutkimusmateriaalia. Mielisairaita, kehitysvammaisia ja etnisiä vähemmistöjä on eri puolilla maailmaa käytetty tieteen koekaniineina.

Etiikka on kuin esinahka. Sekin väistyy tieltä, kun tositoimet alkavat. Onkin visioitu, että
jos biotekniikka edistyy nykyistä vauhtia, sana "etiikka" joutaa romukoppaan muutamassa vuodessa. Mutta pitäisikö lähes olematonta etiikan opetusta kaiken uhallakin lisätä yliopistoissa, vaikka etiikka ei aina annakaan valmiita oikeita vastauksia eikä siinä ole aistittavissa megatalouden merkkejä?

(painetun lehden sivuilla 11-12)