Opiskelijoiden virkamiesruotsin
taitoon liittyy ongelmia

Nykyään suomalainen koulutusjärjestelmä mahdollistaa sen, että jokainen voi edetä opinnoissaan useita eri reittejä yliopistoihin saakka. Jotta opinnot yliopistossa onnistuisivat, opiskelijalla on oltava riittävä äidinkielen, toisen kotimaisen kielen sekä jonkin vieraan kielen taito. Keskityn tässä kirjoituksessa tarkastelemaan valtion virkamieheltä vaadittavaa ruotsin kielen taitoa, josta käytän tässä kirjoituksessa nimitystä virkamiesruotsi. Ruotsin kielen taidosta on säädetty kielilaissa 149/22 ja korkeakouluopintojen yhteydessä osoitetusta toisen kotimaisen kielen taidosta 442/87, jonka muutoksen 1329/94 myötä ammattikorkeakoulu (amk) sai oikeuden todeta, että opiskelijoilla on asetuksessa säädetty kielitaito. Käsittelen aluksi opiskelijoiden kielitaidon lähtötasoa, sitten kieliasetuksen 442/87 ja amk:n ruotsinopetuksen välistä suhdetta. Lopuksi esitän joitakin toimenpiteitä eri kouluasteiden kielikokeiden taitotasojen ja arvosteluperiaatteiden yhtenäistämiseksi.

Nykyisin yliopistoihin tulee yhä enemmän opiskelijoita, joiden kielellinen tausta on hyvin kirjava. Jotkut opiskelijat ovat lukeneet vain kolme vuotta ruotsia peruskoulussa, jotkut neljä tai viisi vuotta keskikoulussa ja ylioppilaat ovat lukeneet ruotsia yhteensä kuusi vuotta. Muutamilla ylioppilailla ylioppilastutkintotodistuksen ruotsin improbatur on kompensoitu muun aineen arvosanalla.

Monet ei-ylioppilaat tulevat yliopistoon amk:sta tai avoimen yliopiston kautta. Monet tämän reitin opiskelijat ovat voineet selvitä ruotsin kielestä, koska yliopistoa edeltäneissä kouluissa arvostelu on todennäköisesti ollut lievä. Pelkkä läsnäolo tunneilla on saattanut riittää, lukiossa on annettu "armoviitosia" eikä opettaja ole halunnut estää oppilaan opiskelujen edistymistä. Myös oppilaitos on saattanut antaa kielenopettajan ymmärtää, että tulosta on tehtävä ja kielitaidottomatkin on saatava valmistumaan vaikka sitten erittäin puutteellisellakin kielitaidolla. Tie nousee jossakin vaiheessa pystyyn riippumatta siitä, miten pitkälle opiskelija selviää olemattomalla, huonolla, riittämättömällä tai välttävällä kielitaidollaan opinnoissaan, kun opiskelijan on osoitettava lakisääteinen virkamiesruotsin taitonsa yliopistossa tai hakiessaan sellaista virkaa, jossa edellytetään hyvää tai tyydyttävää oman alan ruotsin kielen taitoa.

Kielenopetuksen suunnittelussa
puutteita amk-puolella

Amk:t saivat asetuksenmuutoksella 1329/94 oikeuden todeta opiskelijoittensa virkamiesruotsin taidon. Samanlainen kielitaidon toteamisoikeus on yliopistojen kielikeskuksilla, opetusministeriön nimittämillä kielitutkintolautakunnan jäsenillä ja apujäsenillä, joilta edellytetään monipuolista eri alojen kieleen perehtyneisyyttä. Useat kielitutkintolautakunnan apujäsenet ovatkin yliopistojen ainelaitosten tai kielikeskusten lehtoreita.

Kun amk sai oikeuden todeta opiskelijoiden virkamiesruotsin taidon, sille siirtyi vastuu ja valvonta siitä, että kieliasetuksen tarkoittama kielitaito testataan ja arvostellaan asetuksen mukaisesti. Amk:n kieliopintojen suunnittelussa on jäänyt huomaamatta se, että amk:n kieliopintojen arvosana-asteikko poikkeaa kieliasetuksen säädöksestä. Amk:n käyttämän arvosana-asteikko on seuraava: tyydyttävä 1 - 2, hyvä 3 - 4 ja kiitettävä 5. Kieliasetuksessa 442/87 6§ ja asetuksenmuutoksessa 1329/94 käytetään arvosanoja tyydyttävä taito tai hyvä taito. Yliopistojen ja korkeakoulujen kielikeskukset käyttävät asetuksenmukaista arvosana-asteikkoa.

Kieliopintosuoritusten
hyväksilukeminen yliopistossa

Oulun yliopiston kielikeskuksessa on jo vuosien ajan pohdittu eri oppilaitoksissa suoritettujen kielten opintojaksojen vastaavuuksia, koska opiskelijat anovat aikaisempien kielenopintojensa hyväksilukemista yliopiston kielen opintojaksojen korvaamiseksi. Kielikeskuksessamme on laadittu kaikille opetettaville kielille yhtenäiset kriteerit arvosanojen vastaavuuksista ja aikaisempien opintojen hyväksilukemisesta. kriteereiden perusteella teemme päätöksiä muissa oppilaitoksissa suoritettujen kieliopintojen hyväksymisestä.

Amk:ssa suoritetuista virkamiesruotsin hyväksytyistä suorituksista jätetään kielikeskukseen vuosittain paljon hyväksilukemishakemuksia. Kukin opettaja käsittelee opettamiansa koulutusohjelmia koskevat kieliopintojen hyväksilukemisanomukset. Tämä työ on merkittävästi lisännyt opettajakunnan hallinnollisia tehtäviä, koska arvostelu- ja vaatimustasoissa on suuriakin eroja.

Jokainen kielikeskukselle osoitettu hyväksilukemisanomus on käsiteltävä yksitellen ja amk:sta tulevan opiskelijan kielitaito on kontrolloitava, koska opintosuorituksen hyväksyjälle siirtyy vastuu siitä, että asianomaisen opiskelijan taito vastaa yliopiston opintorekisteriin kirjattavassa siirtomerkinnässä ilmoitettua arvosanaa. Tehtävästä ei makseta kielikeskusopettajalle erillistä korvausta. Mutta hyväksilukemisanomusten käsittelyn siirtäminen esimerkiksi virkamiestyönä jollekin hallintohenkilölle johtaisi kielitaidon tason valvonnan kontrollin katoamiseen.

Esimerkki kieliopintosuoritusten
vastaavuuksien arviointityöstä

Käytän tässä esimerkkinä terveydenhuollon virkamiesruotsia, joka on yksi opetettavista aloistani. Kun ensimmäiset amk:ssa suoritetut terveydenhuollon virkamiesruotsin hyväksilukemisanomukset tulivat käsiini vuosia sitten, käytin virkani suomaa oikeutta kontrolloida, vastaako amk:n opiskelijan saama arvosana hänen todellista oman alansa kielitaitoa ennen kuin hyväksyin kieliopintosuoritukset. Kielitaito kontrolloitiin siten, että korvaavuutta hakeneet opiskelijat kutsuttiin yksitellen suulliseen testiin (kesto 20 min), johon kuului suullinen ruotsinkielinen referaatti oman alan suomenkielisestä tekstistä sekä vapaa keskusteluosuus. Kirjallista taitoa ei testattu.

Anomusten liitteinä olleista asiakirjoista kävivät ilmi - vaikkakin hyvin suppeasti - suoritettujen opintojaksojen laajuus, sisältö, työtavat ja testaus. Amk:n terveydenhoitoalan ruotsi on ns. sairaanhoidon ruotsia ja sairaalaruotsin peruskielitaitoa, jonka hallitseminen on välttämätöntä, jotta Suomen kansalaiset saavat perustuslain mukaisia palveluja kotimaisilla kielillä. Yliopiston hoitotieteen ja terveydenhuollon hallinnon kielikurssien tavoite on peruskielitaidon hallinnan lisäksi valmentaa opiskelijat seuraamaan ruotsin kielellä oman alan tieteellistä kehitystä, lukemaan tieteellisiä tekstejä ja omatoimisesti päivittämään erikoisalansa keskeistä sanavarastoa opintojen jälkeen, kun he ovat siirtyneet työelämään.

Suullinen testi paljasti amk:n oppilaiden
todellisen kielitaidon

Useimmat amk:n virkamiesruotsin korvaavuutta hakeneista luovuttivat siinä vaiheessa, kun heille kerrottiin suullisen testin sisällöstä. Testin perumisen yhteydessä esitettiin syitä, kuten "unohda koko juttu", "menen mieluummin ruotsinkurssille", "oman alani sanavarasto on suppea", "osaan vain kirjoittaa, en puhua ruotsia".

Suulliseen testiin osallistujia on vuosien aikana ollun niin paljon, että amk:n arvostelukäytänteen perusteella on pääteltävissä, että niiden amk:n opiskelijoiden, joiden virkamiesruotsin arvosana oli hyvä 3, tyydyttävä 2 tai 1, todellinen ruotsin kielen taito ei yltänyt kieliasetuksen mukaiselle tyydyttävälle tasolle. Useimpien arvosanan hyvä 4 saaneiden taito riitti tyydyttävän taidon tasolle, ja parin opiskelijan arvosana kiitettävä 5 vastasi kieliasetuksen mukaista arvosanaa hyvä taito. Jälkimmäissä tapauksissa opiskelijat olivat työskennelleet kauan ruotsinkielisessä työpaikassa tai ympäristössä.

Kuka on vastuussa amk:n
virkamiesruotsin arvosanoista?

Mitä edellä olevasta voidaan päätellä? Yksi päätelmä on se, että amk:ssa virkamiesruotsin taidon voi osoittaa huonommalla kielitaidolla kuin yliopistossa tai valtion kielitutkintolautakunnan apujäsenelle suoritetussa kielikokeessa. Havaittu virkamiesruotsin arvosteluperiaatteista johtuva selvä epäsuhta tulee viipymättä oikaista, jotta kielitaidon testaus ja kielitaidon arvosteluperiaatteet saadaan vastaamaan kieliasetuksen todellista sisältöä. Kuka on viime kädessä vastuussa amk:n tähän mennessä antamista virkamiesruotsin arvosanoista, jotka ovat käsittääkseni voimassaolevan kieliasetuksen vastaisia?

Yhtenäiset arvostelukriteerit kaikkiin kielikokeisiin

Suomenkielisen opiskelijan ruotsin kielen opiskelu alkaa peruskoulun ala-asteella (A-kieli) tai yläasteella (B-kieli). Ruotsin kielen opiskelu jatkuu keskiasteen oppilaitoksessa tai lukiossa ylioppilastutkinnon kautta korkeakouluopintojen yhteydessä suoritettavaan toisen kotimaisen kielen kokeeseen (ns. pieni kielitutkinto eli virkamiesruotsi). Joissakin tapauksissa suomenkielinen henkilö tarvitsee valtion virkaa varten todistuksen ruotsin kielen täydellisestä hallinnasta (ns. suuri kielitutkinto).

Edellä mainituilla koulutusasteilla käytettävien kielitestien rinnalle kehitetty yleinen kielitutkinto (YKI) on tarkoitettu aikuisille, jotka haluavat testauttaa eri kielten (mm. ruotsin) yleiskielitaidon hallintaa. Sen perustana on eurooppalainen 9-portainen taitotasoasteikko. YKI ei siis sovellu erikoisalojen kielitaidon testaamiseen, mutta YKI:n taitotasojen sisältökuvaukset ovat hyvä lähtökohta, kun ryhdytään suunnittelemaan yhtenäistä taitotasoasteikkoa maamme eri oppilaitoksissa pidettäville ruotsin kielen taitoa mittaaville kokeille ja testeille.

Kielitaidon tarpeellisuudesta
on puhuttava jo ala-asteella

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä tulisi jo peruskoulun yläasteen opinto-ohjauksessa korostaa kieliopintojen ja -valintojen merkitystä oppilaiden jatko-opintojen kannalta. Yliopistojen kielikeskusten tuleekin järjestää tutustumistilaisuuksia yliopistojen vaikutuspiirissä olevien kuntien peruskoulujen opinto-ohjaajille sekä lukioiden ja ammattikorkeakoulujen ruotsinopettajille.

Tilaisuuksissa voidaan esitellä kielivalintoja, joilla voidaan ohjata oppilaita panostamaan kieliopintoihin. Näin voidaan vähitellen päästään eroon niistä onnettomista tapauksista, joissa opiskelijan olematon kielitaito viivästyttää valmistumista. Syy opintojen viivästymiseen voi olla myös se, että opiskelija on selviytynyt yliopistoa edeltäneistä kieliopinnoistaan nipin napin tai hänen kielitaitonsa arviointiin käytetty testaus, kriteerit ja/tai arvosana-asteikko eivät ole soveltuneet oppijan senhetkisen kielitaidon tai kielitarpeen arviointiin.

Koulutustasojen yhteistyö auttaa eteenpäin

Lopuksi haluan todeta, että kielenopetus tulee nähdä jatkumona, joka alkaa varhaislapsuudesta ja jatkuu parhaassa tapauksessa koko eliniän. Yhteistyö kaikkien koulumuotojen kielenopetuksen välillä pitää saada toimivaksi, jotta opiskelijan kielitaitoa voidaan joustavasti rakentaa ja täydentää siirryttäessä eteenpäin koulutusasteelta seuraavalle. Kaikkien koulutustasojen tulee pyrkiä yhteistyössä edistämään suomalaisten koululaisten ja opiskelijoiden kielitaidon kehittymistä niin, että kielenoppijat saadaan oivaltamaan kielitaidon merkitys ja tarve varsinkin silloin, kun suunnitelmissa ovat korkeakouluopinnot.

Suomen korkeakoulujen ja yliopistojen kielikeskuksissa jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus suorittaa päävastuuaineeseensa liittyviä kieliopintoja täydentämällä aikaisemmin opiskelemiensa kielten taitoa ja opiskella aivan uusiakin kieliä. Vieraskielisten oppikirjojen lukeminen, vieraalla kielellä pidettyjen luentojen ja harjoitusten seuraaminen, korkeakouluissa tapahtuva kommunikointi vieraalla kielellä samoin kuin korkeakouluopintojen jälkeen oman työn ja siihen liittyvien kontaktien hoitaminen vieraalla kielellä sekä kotimaassa että ulkomailla edellyttävät riittävää vieraiden kielten taitoa.

Hannu Niemi
ruotsin kielen lehtori
Oulun yliopiston kielikeskus
valtion kielitutkintolautakunnan apujäsen

(painetun lehden sivuilla 20-22)