Millaisia punnuksia palkkapuntariin?

Tieteentekijöiden liiton kirjastotyöryhmä on 1990-luvun puolivälistä lähtien pohtinut tieteellisten kirjastojen tehtäviä ja töiden vaativuutta. Työ liittyi aluksi erilaisiin palkkausrakenteen muuttamista koskeviin kokeiluihin, mutta se on sittemmin kasvanut itsenäiseksi ja uraauurtavaksi, omaa ammattialaa monipuolisesti kuvaavaksi ja reflektoivaksi toiminnaksi. Vuonna 1999 kirjastotyöryhmä julkaisi kirjasen Kirjasto- ja tietopalveluasiantuntijan työ, jossa kuvataan kattavasti ja yksityiskohtaisesti kirjaston toimintoja.

Kirjastotyöryhmän työ on edennyt työn vaativuuden arviointiin ja siitä nousevaan palkkaustasojen määrittelyyn. Työssä on sovellettu kehittämäämme osaamispuntaria (ks. Niinikangas & Näätsaari (toim.), Sivistyksen paikka. Kirjoituksia kirjaston tilasta, 2000, 114-115), ja sen avulla on kuvattu asiantuntijatehtävät ydintoimintojen, kehittävissä ja uutta luovissa prosesseissa. Niiden pohjalta on sitten määritelty palkkatavoitteet. Työskentely on auttanut työryhmän jäseniä ottamaan hallintaansa alaa kokonaisuutena ja sitä kautta vaikuttamaan ammattialan edunvalvontaan.

Kirjastoissa tehdään tietotyötä, jonka menestyksellinen hoitaminen edellyttää tekijöiltään taito-, sivistys- ja sosiaalista pääomaa. Kirjastoasiantuntijan työ on kehittynyt aineistojen varastointia ja kokoelmien luomista korostavasta toiminnasta tietosisältöjen välittämistä korostavaan toimintaan. Se muuttaa myös työn tekemisen käytäntöjä: dokumenttien siirtelystä ja tarkoin ositetuista työtehtävistä siirrytään kohti vuorovaikutteista tietotyötä ja kokonaisuuksien hallintaa. Tämä kehitys korostaa sivistyspääoman ja sosiaalisen pääoman merkitystä, mutta kirjastoissa työskentelevien tiedonvälitysasiantuntijoiden osaamisen ytimessä on edelleen taitopääoma: tiedonhallintataidot, viestintätaidot ja opetustaidot.

Tammikuussa 2001 Tieteentekijöiden liiton hallitus hyväksyi yliopistojen kirjastojen tehtävä- ja palkkarakennekuvauksen (ks. http://www.tieteentekijoidenliitto.fi/tiedote20.htm). Siinä palkkapuntarin toiseen kuppiin pannaan tehtävän vaatimukset ja toiseen niitä vastaava palkkatavoite. Kun tehtävät ja vaatimukset kasvavat, täytyy palkkakuppiin vastaavasti lisätä painoja, että tasapaino säilyisi. Maaliskuun alussa Tieteentekijöiden liiton seminaarissa opettajat, tutkijat, amanuenssit, suunnittelijat ja kirjastojen asiantuntijat pohtivat yhdessä asiantuntijatyötä yliopistossa ja asiantuntijuudesta nousevia edunvalvonnan tehtäviä. Kirjastotyöryhmässä kehitetty tehtävä- ja palkkakuvaus tuntuu soveltuvan hyvin muidenkin yliopistoissa työskentelevien asiantuntijoiden edunvalvonnan välineeksi.

Vesa Niinikangas

(painetun lehden sivulla 28)