Informaatioammatit ja kirjastojen muuttuva toimintaympäristö

Tiedon ja osaamisen keskeinen tehtävä yhteiskunnassamme lisää tietotyön merkitystä ja informaatioalan asiantuntijoiden tarvetta työmarkkinoilla. Tämä muuttaa vaadittua osaamisrakennetta, minkä perustana on perinteinen kirjasto- ja tietopalvelualan asiantuntijuus. Alan arvostuksen lisäämiseksi on tärkeää, että kirjasto- ja tietopalvelualan asiantuntijuuden ja koulutuksen kriittinen merkitys ymmärretään laajemmin. Tarkastelen seuraavassa alan osaamistarpeiden mahdollista kehitystä sekä tietohallinnon ja -johtamisen edellyttämää monialaista asiantuntijuutta ja siihen kouluttamista.

Ammatillinen lähentyminen

Digitalisoituminen sekä uuden informaatio- ja viestintäteknologian laajeneva hyödyntäminen tiedon tuotannossa, tallennuksessa ja välityksessä muuttaa tietoteollisuuden rakennetta ja toimijoiden rooleja. Tämä asettaa alan asiantuntijuudelle uusia vaatimuksia tietotuotteiden ja -palvelujen tarjoamiseksi elektronisessa ympäristössä. Saman aikaisesti tapahtuu asiantuntijuuden ja ammatillisen osaamisen lähentymistä aloilla, joissa ammattien tarkoituksena on lisäarvon tuottaminen tiedolle (ts. tiedon tuottaminen tiedosta), tämän tiedon tarjonta ja tietopalvelu. Esimerkiksi kustantajien mahdollisuudet hyödyntää suoria verkkoyhteyksiä ja kirjastojen mahdollisuudet toimia kustantajina lähentävät kirjasto- ja kustannustoimintaa. Vastaava kehitys on havaittavissa esimerkiksi informaatio- ja arkistoalan sekä tekniikan asiantuntemusta vaativissa julkisen sektorin organisaatioiden digitaalisen asianhallinnan kehittämishankkeissa. Kirjastojen, arkistojen ja museoiden toimintatavat yhtenäistyvät entisestään. Myös lähentyminen viestintäalaan lisääntyy. Julkista sektoria onkin pidetty lähentymisen mahdollistajana. Akateemisen yhteisön tehtäväksi taas on nähty identifioida muutosten luonne ja vaikutukset koulutustarpeisiin.

Uusien oppimisteorioiden soveltamisen ja tietoverkkoperusteisten opetusmenetelmien käyttöönoton seurauksena kirjastotoiminnot tulevat integroitumaan entistä tiiviimmin opetusprosesseihin myös yliopistoissa. Tämä muutos on tuotu esille yhtenä kirjastoimintaan keskeisimmin vaikuttavista tekijöistä 2000-luvun alkupuolella ja siihen vastaaminen edellyttää kirjaston ydinprosessien hallinnan lisäksi asiantuntemusta informaatioammattilaisille uusilta osaamisalueilta. Tieteenalakohtaiset erot kasvavat ja pedagogisen, teknisen sekä substanssiosaamisen merkitys lisääntyy.

Digitalisoituminen vaikuttaa kokoelmien kehittämispolitiikkaan. On hallittava digitaalisten aineistojen tuotanto, arkistointi ja säilytys, mikä edellyttää myös arkistoalan asiantuntemusta. Digitaalisen aineiston sisällön arviointi ja suodattaminen vaatii perinteistä kirjastonhoitajan kykyä valita sisältöjä, metadata on entistä luettelointia ja sisällönkuvailua, immateriaali- ja tekijänoikeudet sekä uusi lisenssointiympäristö vastaavat aineistonhankintaa. Tiedonhaku ja -hankinta on perinteinen informaatioammatillinen taito ja käyttäjäystävällisten ympäristöjen suunnittelu vaatii käyttäjien tiedontarpeiden ja tiedonhankintatapojen tuntemista. Kustannustoiminta ja mahdollisuudet elektroniseen julkaisemiseen tuovat kirjastoille uusia tehtäviä. Tämä toiminta perustuu yhteistyölle sekä tiedon tuottaja- että käyttäjäyhteisön kanssa. Perinteinen kirjasto- ja informaatioalan asiantuntijoiden ammattitaito on hyvä perusta tiedon välittämiselle sen tuottajilta käyttäjille sekä jo olemassa olevasta tiedosta tuotetun uuden tiedon samoin kuin sekundaaritiedon tuottamiselle. Tämä toiminta vaatii lähentymisen tunnistamista.

Kulttuurisektorin osaamisprofiilit

Euroopan Neuvosto¹ on esittänyt suosituksen kulttuuriteollisuudessa ja -instituutioissa toimivien informaatio- ja tietoasiantuntijoiden uusiksi osaamisalueiksi². Informaatioasiantuntijan (information professional³) perusosaamisen tulisi kattaa:

• informatiikka (tekniset taidot ja tietokoneohjelmien ymmärtäminen, uusimman multimediatekniikan hallinta, tieto standardisoinnista ja standardeista, kyky navigoida tietoverkoissa)
• lainsäädännön tuntemus
• viestintätaidot (kyky viestiä ja jakaa tietoa)
• kielitaito (kyky toimia kansainvälisillä markkinoilla)
• haasteisiin reagoinnin vaatimat kognitiiviset taidot ja kiinnostus alan viimeisimpään kehitykseen.

Tietoasiantuntijan (knowledge worker⁴) osaamisen tulisi sisältää:

• johtamistaidot (analyyttinen kyky sis. ongelmanratkaisun ja innovaatiot, `leadership'-taidot, markkinointistrategioiden ja kustannusten arviointitaidot, asiakkaiden vaatimusten ymmärtäminen, markkinatietämys, strateginen suunnittelu, tavoitejohtaminen)
• organisointitaidot (kyky muodostaa, koordinoida ja johtaa tiimejä, jousta-vuus vaihtoehtoisten ja projekteihin liittyvien yhteistyömuotojen järjestelyssä, kyky luoda ja organisoida julkisia palveluja)
• luovat taidot (innovatiivinen, pitkänaikavälin suunnittelu, joka liittyy uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen, visionäärinen ajattelu).

Informaatio- ja tietoammatit voidaan siis jakaa kahteen ryhmään, joissa keskitytään a) tiedon tarjontaan hyödyntä
mällä tiedonhaun, arvioinnin, yhdistelyn ja tuottamisen erikoisosaamista tai b) tiedon käytön ja hyödyntämisen maksimointiin kehittämällä johtamistaitoja sekä suuntautumalla sisällöllisesti uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen. Asiakkaiden (sisäisten ja ulkoisten) vaatimuksiin vastaaminen sekä kustannustietoisuus strategisten tavoitteiden saavuttamiseksi edellyttää kykyä johtaa organisaation tiedonhallinnan kokonaisuutta tai toimia sen aktiivisena osana.

Tietohallinnon ja -johtamisen taidot

Informaatiotutkimuksessa tietohallinto (information management) ymmärretään organisaation sisäisten ja ulkoisten tietoresurssien hallinnaksi informaatioteknologiaa soveltamalla sekä eri tasoista asiantuntemusta ja osaamista integroimalla päämääränä tuloksellisuuden parantaminen ja strategiseen asemaan vaikuttaminen. Tietojohtamisen (knowledge management) pyrkimyksenä on ihmisillä olevan asiantuntijuuden ja osaamisen hallinta kattaen piiloisen tacit-tiedon muuntamisen artiguloiduksi, yhteisölliseksi tiedoksi uuden tiedon luomiseksi ja innovaatioiden synnyttämiseksi. Tavoitteena on myös toimintaprosessien ja organisaatiokulttuurin sitoman tiedon hallinta ja organisaation kehittyminen yksilöiden ja tiimien oppimisen kautta.

Korkeakouluympäristössä esimerkiksi kirjastojen asiantuntijuus ja tietohallintoyksiköiden tekninen asiantuntijuus tulisi pyrkiä integroimaan. Tämä voisi perustua niin kutsuttuun sisäiseen strategiseen kumppanuuteen ja takaisi mahdollisuudet koko organisaation kattavan informaatiopolitiikan kehittämiseen. Britanniassa tehdyn tutkimuksen mukaan informaatioalan asiantuntijuuden tulisi 2000-luvun alkupuolella keskittyä seuraaviin kolmeen ryhmään ⁵:

• palvelutarjonta (ml. alan substanssitieto, tiedonhaku-, viestintä- ja vuorovaikutustaidot)
• palvelujen kehittämistä ja suunnittelua tukeva liiketoiminnan hallinta (ml. resurssien johtaminen, tietämyksen organisointi ja analysointi, tiedonkäyttöympäristön ymmärtäminen)
• strategisen toiminnan hallinta (ml. kustannusvalvonta, viestintä-, vaikuttamis- ja neuvottelutaito, kyky strategiseen analyysiin).

Tämän asiantuntijuuden katsottiin tuovan urakehitysmahdollisuuksia. Esimerkiksi yleisestä kirjastosta voidaan siirtyvät toisaalle kunnallishallintoon tai tieteellisestä kirjastosta vastuuseen kehysorganisaation digitaalisista oppimisympäristöistä. Uran alkuvaiheessa informaatioasiantuntijan perusosaaminen oli tärkeää. Keskivaiheessa keskeistä oli kyky identifioitua yrityksen päämääriin, osallistua yritysstrategian kehittämiseen, johtaa monialaisia tiimeja ja ymmärtää tiedon käytön merkitys liiketoiminnassa. Mentorointi-, neuvottelu- ja fasilitointitaitoa sekä kykyä johtaa muutosta pidettiin asiantuntijuutta täydentävänä osaamisena.

Tutkimuksen mukaan tieto-/tietämysjohtajan (Chief Knowledge Officer) rooli yrityksen ylimpään johtoon kuuluvana on vielä muotoutumassa. Koska ihmiset, ei tekniikka, ovat tärkeimpiä tietojohtamisessa, ja tiedon hyödyntäminen kytkeytyy vahvasti organisaatio- ja informaatiokulttuuriin, tietojohtamisen asiantuntijat tulivat henkilöstöjohtamisen, organisaation kehittämisen tai yleis- ja strategisen johtamisen aloilta eivätkä siis olleet informaatioalan asiantuntijoita. Syynä tähän pidetään alan keskittymistä teknisten taitojen hallintaan.

Jotta siirtyminen muiden kuin kirjasto- ja tietopalveluorganisaatioiden toimintaympäristöjen tarkasteluun koulutuksessa nopeutuisi, olisi kehitettävä organisaation tiedon ja tietämyksen hallinnan monialaiseen asiantuntijuuteen kouluttamista. Tämä on tärkeää, sillä osaamisen strateginen merkitys kestävän kilpailukyvyn ylläpitäjänä on jatkuvasti lisääntynyt. Tässä onnistuminen edellyttää opetuksen ja tutkimuksen jatkuvaa sisällöllistä kehittämistä, missä monitieteellisten, myös sosiaali- tai käyttäytymis- ja liiketaloustieteitä informaatiotutkimukseen integroivien koulutusohjelmien suunnitteleminen on varteenotettava vaihtoehto. Verkostojen aikakaudella useiden tieteenalojen toisiaan täydentävä strateginen kumppanuus voisi olla hedelmällinen tie koulutuksen toteuttamiseksi vastaamaan yhteiskunnan rakenteellisten muutosten aiheuttamiin työelämän muuttuviin vaatimuksiin ajantasaisesti.

1 Euroopan Neuvoston koordinoima EU:n Sosiaalirahaston ADAPT-yhteisöhankkeena rahoittama Uusi kirjatalous -projekti 1997-2000, johon Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskus (TYT) osallistui.

2 Council of Europe, Council for Cultural Co-operation, Cultural Committee 17th meeting 14-16 October 1998 new Information Technologies: `Draft Recommendation No.R(98)... on Cultural work
within the Information Society: New professional profiles and competencies for information professionals and knowledge workers operating in cultural industries and institutions'

3 defined by the role to mediate

4 ..or symbolic analyst is a producer of high value based information labour. Though general analytic and symbolic skills (s)he is able to transform processed knowledge in the generation and the provision of new contents

5 Abell, A. (1998) Skills for the 21st century. Journal of Librarianship & Information Science, 30(4): 211-214. British Library'n Tutkimus- ja innovaatiokeskuksen rahoittama tutkimus kattoi lääketeollisuus-, pankki- sekä tiedonvälitys- ja myyntisektorit.

Maija-Leena Huotari
prof. (mvs)
Tampereen yliopisto
Informaatiotutkimuksen laitos

(painetun lehden sivuilla 30-32)