Etiikka tekee
ihmisestä ihmisen

Professori Reijo Heinonen matkustaa ympäri maailmaa puhumassa globaalin etiikan puolesta. Luentomatkojensa ohella hän hoitaa yleisen teologian professuuria Joensuun yliopistossa. Heinosen mielestä akateemisessa keskustelussa pitäisi nostaa esiin yliopistolaitoksen eettinen vastuu.

"Moraalista ja etiikasta puhuttaessa täytyy muistaa erottaa moraali ja moraalisuus", määrittelee professori Heinonen ja viittaa saksalaisiin, ydinjätejunan kulkua vaikeuttaviin mielenosoittajiin. "Toimivatko he moraalisesti, vaikka he eivät noudata yhteiskunnan moraalia?" hän kysyy, ja muistuttaa, että myös Jeesus toimi aikanaan yhteiskunnan moraalia vastaan.

Saksalaiset ydinvoiman vastustajat toimivat kahden eettisesti tärkeän periaatteen mukaisesti: osoittaessaan mieltään he ilmaisevat huolensa sekä ympäristöstä että tulevista sukupolvista.

"Eetikko Hans Jonaksen mukaan nykyetiikan vaihe huomioi paitsi aikalaisnäkökulmat, myös jälkipolvet, sekä ympäristön ja eläinten oikeudet", valaisee Heinonen etiikan historiaa.

Reijo Heinonen on väsymätön eettisyyden ja moraalin puolustaja, jonka innostuneisuus käytännölliseen ja pedagogiseen teologiaan on tarttunut myös opiskelijoihin: Heinosen professuurin aikana läntisen teologian opiskelijoiden määrä Joensuun yliopistossa on moninkertaistunut. Erityisen perehtynyt Heinonen on globaaliin etiikkaan, jolla hän tarkoittaa niitä yleisiä periaatteita, joita jokainen uskonto ja kulttuuri sisältävät - niin idässä kuin lännessäkin.

"Esimerkiksi oikeudenmukaisuus on sellainen periaate, tai elämän ja yksilön kunnioittaminen. Myös kultainen sääntö, että kaikki mitä haluat itsellesi tehtävän, tee se toisille, sisältyy eri muodossa eri uskontoihin", Heinonen luettelee.

Opiskelijat ovat eettisesti herkkiä

Professorin mukaan globaalin etiikan keskeinen tehtävä on etsiä kulttuureista ja uskonnoista yhteisiä asioita, ei eroavaisuuksia. Tärkeää olisi myös hyödyntää jo tiedossa olevia eroja, kehittää synergiaa idän ja lännen välille. Heinonen kertoo Iranin presidentti Khatamin sanoneen, että meidän tulisi yhdistää idän mystinen viisaus ja lännen rationaalisuus. Näin voitaisiin välttää tuhoisat konfliktit, jotka johtuvat usein ymmärryksen puutteesta kulttuurien ja uskontojen välillä.

Paitsi opettamalla, Heinonen edistää globaalia etiikkaa myös luennoimalla aiheesta erilaisissa seminaareissa ympäri maailmaa. Hän kertoo osallistuneensa globaalia etiikkaa käsitteleviin seminaareihin neljällä eri mantereella pelkästään viime vuoden aikana. Heinonen perusti myös Suomen eduskunnan alaisuuteen parlamentaarisen Globaali Etiikka -työryhmän vuonna 1992. Työryhmässä on mukana eri puolueiden jäseniä, ja sen tarkoitus on järjestää keskustelutilaisuuksia ja seminaareja, sekä tuoda julkiseen keskusteluun globaalin etiikan kannalta merkittäviä asioita. Esimerkiksi huhtikuun 5. päivä työryhmä järjesti luentotilaisuuden ydinvoiman etiikasta.

Huolimatta lukuisista yliopiston ulkopuolisista työtehtävistään, Heinosen työn suola piilee opiskelijoissa. Koska Heinonen hoitaa sekä kirkkohistorian että uskonnonpedagogiikan opetusta, niveltyy globaali etiikka opetukseen luontevasti. Professori kertoo tekevänsä luentonsa sellaisiksi, että myös muiden aineiden opiskelijat pysyvät luennoilla mukana. Opiskelijoiden suosiota kuvaa hyvin se, että kun Heinonen kertoi heille jäävänsä lähivuosina eläkkeelle, he sanoivat: "Me estämme sen."

Opiskelijoiden innostaminen on Heinosen mukaan helppoa, jos on itse opetettavista asioista innostunut. Professori pitää myös opiskelijoita arvossa: hänen mukaansa heissä on sellaista oikeustajua ja herkkyyttä ymmärtää moraalikysymyksiä, joita aikuisilta ihmisiltä usein puuttuu.

Ensi syksynä globaalin etiikan oppi saa lisää opiskelijoita: Joensuun yliopistossa alkaa opintokokonaisuus Islamic and Western Culture Project, joka on syntynyt Heinosen johdolla. Hän toimii myös opintokokonaisuuden yhtenä luennoitsijana.

Halu auttaa teki teologin

Heinosta kuunnellessa tulee selväksi, että mies on oikealla alalla. Karismaattinen ja laajasti sivistynyt humanisti osaa valita oikeat sanat ja tyylin puhutellakseen ihmisiä. Tie teologiksi ei kuitenkaan ollut aivan suora, sillä alunperin nuoresta helsinkiläisestä oli määrä tulla lääkäri. Lääketieteen pariin ajoi sama intohimo kuin sitten myöhemmin teologian ja filosofian: halu auttaa yksittäisiä ihmisiä ja koko ihmiskuntaa.

Nuori opiskelija sai oppinsa 60-luvulla Helsingin yliopistosta, ja ymmärsi siellä hienojen opettajien myötävaikutuksella, että teologi hänestä tulee.

"Teologia antoi laajemman näkemyksen maailmasta. Se oli mukana kommunikaatiossa ratkomassa tärkeitä kysymyksiä ihmisen hädästä", muistelee Heinonen, joka opiskeli teologiaa viisi vuotta myös Länsi-Saksassa.

"Siellä teologiaa pidettiin todella arvossa, toisin kuin 60-luvun Suomessa, jossa se oli tuohon aikaan vaikeuksissa."

Joensuun yliopistoon Heinonen tuli ensin vt. professoriksi vuonna -94, ja sai sitten vakituisen viran vuotta myöhemmin. Samalla hän aloitti läntisen teologian professuurin yliopistossa, jossa oli siihen mennessä ollut mahdollista opiskella vain ortodoksista teologiaa.

Yliopistoissa eletään arvotyhjiössä

Heinosen mielestä yliopiston tulisi entistä paremmin tiedostaa eettinen vastuunsa.

"Yliopiston etiikkakeskustelu ei saisi typistyä vain yksilöeettiseksi kysymykseksi esimerkiksi siitä, merkitsevätkö tutkijat lähteensä reilusti. Paljon merkittävämpiä ovat ne eettiset ratkaisut, jotka sisältyvät tutkimustavoitteisiin ja rahoituspäätöksiin", sanoo Heinonen, ja muistuttaa, että yliopistojen itsensä tai Suomen Akatemian kaltaisten riippumattomien rahoittajien osuus yliopistojen tutkimusrahoista on jatkuvasti pienempi. Esimerkiksi joidenkin luonnontieteitä edustavien laitosten tutkimusrahoista saattaa jopa 70 prosenttia tulla yliopiston ulkopuolelta, yhä enemmän yrityksiltä.

Yliopistoissa tehtävässä tutkimuksessa kyse on aina myös yhteiskunnallisista arvostuksista ja poliittisesta tahdosta.

"Nyt olisi tärkeää kysyä, mikä elämän kokonaisuuden ja ihmisen elämän laadun kannalta on tärkeää", arvioi Heinonen.

"Tälläkin hetkellä noin 35 tuhatta alle 5-vuotiasta lasta kuolee nälkään jokainen päivä. Onkin vakavasti kysyttävä, mihin me näissä olosuhteissa panostamme tieteelliset voimavaramme. Esimerkiksi köyhyys pystyttäisiin poistamaan, jos siihen löytyisi riittävästi poliittista tahtoa", Heinonen sanoo ja jatkaa, että tällä hetkellä 90 prosenttia maailman vauraudesta on 10 prosentin hallussa. Ja pahempaan suuntaan ollaan menossa: vielä 90-luvun alussa suhdeluku oli 80/20.

Yliopistot eivät kuitenkaan voi sälyttää vastuuta tiedon ja tekniikan käytön tavoitteista pelkästään poliittis-yhteiskunnalliselle päätöksenteolle.

"Tiedeyhteisöjen tulisi vähintään tiedostaa, minkälaisten arvojen palvelukseen se antaa välineensä", Heinonen vaatii, tai mieluummin "olisi löydettävä yhteiset, pyhinä pidettävät arvot, ja kyettävä sitoutumaan niihin."

Tietokoneita Nigaracuaan

Heinonen ei halua puhua oikeuksista ilman velvollisuuksia. Hänen mukaansa jokainen ihminen voi noudattaa velvollisuuksiaan ja ottaa vastuuta herkistämällä oman eettisen ymmärryksensä.

"Silloin tilaisuuden tullen voi tehdä eettisiä tekoja tai valintoja."

Esimerkiksi hän ottaa oman projektinsa, jonka tarkoitus on viedä Nigaracuaan, Orun pakolaisleirille tietokoneita. Niiden avulla leirille saadaan tietoa mahdollisuuksista ja työpaikoista, mutta toisaalta niiden kautta voidaan myös kertoa maailmalle, mitä leirillä tapahtuu ja miksi.

"En halua että lapseni tai lapsenlapseni tulevat kysymään minulta, miksi en toiminut vaikka tiesin, että miljoonat ihmiset kuolivat."

Haastattelun jälkeen Heinosella on kiire. Hän matkustaa iltakoneella Berliiniin median valtaa ja etiikkaa käsittelevään seminaariin luennoimaan. Viime luennollaan Jeunessen yliopistossa hän sai ansioistaan globaalin etiikan hyväksi mitalin ja kutsun kirjeenvaihtajajäseneksi Gollegium Europaeum Jeunesseen. Gollegiumiin kuuluu huomattavia eurooppalaisia tiedemiehiä, Heinonen nyt yhtenä heistä.

Teksti: Minna Jäppinen
Kuva: Sami Parkkinen

(painetun lehden sivuilla 5-7)