BSE:n sekä suu- ja sorkkataudin uhka
paisuttivat EELAn työsarkaa
Tutkimusta mediapyörityksen keskellä
BSE:n ja suu- ja sorkkataudin uhka ovat vieneet Eläinlääkintä-
ja elintarviketutkimuslaitoksen keskelle melkoista hässäkkää.
Lisääntyneen rutiinityön ohella tutkijat ovat joutuneet
esiintymään tavallista useammin julkisuudessa asiantuntijan
roolissa.
Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitoksen
tehtäviin on kuulunut vuoden alusta lähtien BSE - immunodiagnostiikan
tekeminen suomalaisten lehmien aivoista sekä suu- ja sorkkatautiin
liittyviin kysymyksiin vastaaminen ja mahdollinen taudin diagnostiikka.
Työn määrä on kasvanut ennakoitua suuremmaksi
lisääntyneiden BSE -tutkimusten vuoksi.
- Viime vuonna meille ilmoitettiin, että tehtäviimme
tulisi tämän vuoden akana kuulumaan teurastamoiden ja
eläinlääkäreiden lähettämien noin
kahden tuhannen näytteen tutkiminen BSE:n varalta. Todellisuudessa
niiden määrä tulee olemaan ainakin 20 000 vuodessa,
sanoo professori Liisa Sihvonen EELA:n virologian tutkimusyksiköstä.
BSE -immunodiagnostiikassa eläinten aivonäytteistä
etsitään Western-Blot -tekniikalla sairaan tilan proteiinia.
Yhden näytteen käsittely kestää vähintään
reilun vuorokauden.
- Suu- ja sorkkataudin osalta tehtäviimme kuuluvat ainoastaan
vasta-ainetutkimukset siinä tapauksessa, että maassa
tautia todettaisiin. Käytössämme on kyllä
P3- tason laboratorio, mutta varsinaiset viruseristysnäytteet
lähetetään Tanskaan tutkittavaksi. Elävän
suu- ja sorkkatautiviruksen käsittely ei ole sallittua Suomessa
koska myös laboratoriot voivat olla infektioriskejä,
Sihvonen selittää.
Lisäväestä huolimatta
työssäjaksaminen koetuksella
EU:n päätökset ovat muuttavat tilannetta jatkuvasti.
Tiukentuneet määräykset näkyvät etenkin
työn määrän lisääntymisenä.
- Työntekijöiden kannalta on muutenkin raskasta tehdä
töitä sellaisessa tilanteessa, jossa ei tiedetä,
mitä seuraavaksi tapahtuu. Virologian tutkimusyksikköön
on saatu nyt lisää sekä akateemista että teknistä
henkilökuntaa, uusia työntekijöitä on palkattu
kaikkiaan 11 henkeä. Tutkijoiden työssä jaksamisesta
voi kuitenkin tulla ongelma, Sihvonen myöntää.
Tällä hetkellä hän joutuu itsekin tekemään
12-tuntisia työpäiviä ja matkustamaan kokouksissa
ulkomaita myöten. Myös prionilaboratoriossa osa henkilökunnasta
työskentelee sekä iltaisin että viikonloppuisin.
- Siinä sivussa olisi tarkoitus pystyä tekemään
myös tieteellistä tutkimusta erilaisten virusprojektien
parissa, mutta tällaisissa force major -tapauksissa rutiinitehtävät
nielevät kaikki voimavarat. Myös ministeriö on
ohjannut meille lisää tehtäviä. Vaikka BSE
-tutkimuksiin on saatu lisää resursseja vie uuden henkilökunnan
kouluttaminen myös oman aikansa.
EELA:n tehtäviin kuuluu BSE -immunodiagnostiikan lisäksi
taudin epidemiologian seuranta sekä riskien arviointi. Tutkijoille
BSE:n leviäminen ei ole niinkään ollut yllätys,
vaan pikemminkin se valtava kohu, joka siitä on seurannut.
Sihvonen on työnsä puolesta saanut useita yhteydenottoja
toimittajilta ja hän on esiintynyt asiantuntijana monesti
niin lehdissä kuin radiossa ja televisiossakin.
- Kohu lähti varsinaisesti liikkeelle siitä, kun useiden
EU-maiden viranomaiset väittivät julkisuudessa, että
hullun lehmän tautia ei heiltä löytyisi. Todellisuudessa
laajojen tutkimusten jälkeen EU-maista ainoastaan Suomi,
Ruotsi ja Itävalta ovat toistaiseksi osoittautuneet tartunnoista
vapaiksi alueiksi. Jatkuvasti uusien tapausten löytyminen
on herättänyt julkisuudessa melkoisen metelin, joka
on taudin laajuuden ja sen aiheuttaman vaaran kannalta hieman
jopa liioiteltua, Sihvonen sanoo.
Jostain syystä suu- ja sorkkatauti ei ole kiinnostanut toimittajia
yhtä paljon kuin hullun lehmän tauti. Yksittäisen
ihmisen kannalta uudentyyppistä Creuzfeldt-Jakobin tautia
aiheuttava BSE on tietysti traaginen, mutta suu- ja sorkkatauti
on etenkin taloudelliselta kannalta paljon vakavampi, jopa katastrofaalinen
sairaus. Sihvosen arvion mukaan BSE- tilanteen rauhoittuminen
vie todennäköisesti vielä parikymmentä vuotta,
sillä taudin itämisaika on pitkä.
- Hullun lehmän tauti kyllä häviää aikanaan,
koska kyseessä on ihmisen aiheuttama sairaus.
Pahimpaan mediapyöritykseen EELA:ssa jouduttiin helmikuussa,
kun Suomen ensimmäinen BSE- epäily paljastui. Sihvosen
mukaan oireiden perusteella oltiin silloinkin melko varmoja siitä,
että epäily osoittautuisi aiheettomaksi.
- Suomesta ja Ruotsista ei hullun lehmän tautia uskotakaan
löytyvän, tämä on asiantuntijoiden olettamus.
Myös suu- ja sorkkataudin leviäminen Suomeen pystytään
todennäköisesti estämään. Riskit on minimoitu
ja valvonta pelaa, tämä onkin helpompaa pienessä
maassa, jossa väestö on hyvin koulutettua, Sihvonen
toteaa.
Yhdessä vaiheessa toimittajien yhteydenottoja alkoi olla
jo melkein liikaakin. Pääasiassa toimittajat ovat halunneet
tietoja sekä Suomen että muiden EU-maiden tilanteesta
ja ovat pyytäneet tarkennuksia yksityiskohtiin.
- Yleensä he ovat olleet hyvin ajan tasalla ja levittäneet
asianmukaista tietoa. Toimittajilla on ollut myös merkittävä
rooli informaation jakamisessa etenkin suu- ja sorkkataudin yhteydessä:
ihmiset matkustavat nykyään paljon, eivätkä
välttämättä tule ajatelleeksi, että he
todella saattavat aiheuttaa tartuntariskin omalla toiminnallaan,
Sihvonen sanoo.
Keski-Euroopan eläinmarkkinat ja -kuljetukset suuri ongelma
EELA:ssa työmäärä tuskin tulee vähenemään
vielä pitkään aikaan. BSE:n leviäminen on
jo pysäytetty, mutta suu- ja sorkkatauti tulee olemaan todella
suuri ongelma.
- Englannissa taudin hillitseminen saattaa onnistua ainoastaan
rokottamalla eläimet sitä vastaan. Rokotteen haittapuolena
on kuitenkin se, että eläimet saattavat jäädä
viruksen kantajiksi, Sihvonen muistuttaa.
Muuten hänen konstinsa tartuntojen ennaltaehkäisemiseksi
ovat selvät:
- Sioille ei saa Suomessakaan eikä muuallakaan EU:n alueella
enää missään tapauksessa syöttää
ruokajätteitä. Koko EU:n alueella pitäisi olla
ehdottoman tarkkana sen suhteen, mistä kolmannesta maasta
lihaa tuodaan. Nyt Englannissa riehuva epidemia on aasialaista
kantaa ja mitä todennäköisimmin se on levinnyt
laittomasti maahan tuodun lihan välityksellä. Keskieurooppalainen
tuotantorakenne on muutenkin ongelmallinen. Monissa maissa yleiset
eläinmarkkinat kannattaisi lopettaa pysyvästi ja ylipitkät
eläinkuljetukset maasta toiseen olisi pysäytettävä
tai ainakin arvioitava uudestaan. EU:n tukikäytäntö
on myös luonut ongelmia. Aikanaan on tuettu esimerkiksi teurastamojen
rakentamista Italiassa, mutta koska siellä ei ole tarpeeksi
eläimiä saatavilla, niitä täytyy ostaa jostakin
toisesta maasta. Tämä aiheuttaa selvän tartuntariskin.
Parin tuhannen kilometrin matka eläville eläimille on
muutenkin aivan epäinhimillistä.
Arja-Leena Paavola
(painetun lehden sivuilla 8-9)
|