Suunnittelija - yhteistyön tekijä

Suunnittelija, tuottaja, koordinaattori, kehittäjä, konsultti, kouluttaja, kurssinjohtaja, koulutuksen vetäjä, hankesuunnittelija, yritysasiamies, projektipäällikkö, opinto-ohjaaja, sihteeri, tietopalveluhenkilö. Helsingin yliopiston Aikuiskoulutuskeskuksessa suunnittelijana toimiva Mervi Varja kirjoittaa ohessa suunnittelija monista rooleista.

Helsingin yliopiston Aikuiskoulutuskeskuksessa toimii aikuiskoulutuksen suunnittelutehtävissä noin 200 henkeä koulutussuunnittelijan, suunnittelijan, erikoissuunnittelijan, projektisuunnittelijan, projektikoordinaattorin, projektipäällikön, kurssinjohtajan tai koulutuspäällikön nimikkeillä. Suunnittelijoita toimii lisäksi yliopiston eri ainelaitoksilla, kirjastoissa ja atk-palveluissa. Tätä kirjoitustani varten pyysin Aikuiskoulutuskeskuksessa työskenteleviä kollegojani kertomaan työtehtävistään ja vastuistaan.

Suunnittelijan työnkuva ja häneltä vaadittava asiantuntemus vaihtelee paljon sen mukaan millä aikuiskoulutuksen alueella suunnittelija työskentelee, ts. yrityksille järjestettävän tilauskoulutuksen suunnittelu vaatii erilaista osaamista kuin avoimen yliopisto-opetuksen suunnittelu; laajojen, ihmisen työuraa uudelleensuuntaavien työllisyyskoulutuksien suunnittelu ei onnistu täysin samoin eväin kuin lyhytkestoisten ammatillisten täydennyskoulutuskurssien suunnittelu ja vielä: verkko-opintojen suunnittelu edellyttää erilaista osaamista kuin lähiopetuksen suunnittelu. Suunnittelijan työuralla liikkuminen näiden eri alueiden välillä on tavallista ja - hedelmällistäkin.

Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty

Missä rooleissa suunnittelija sitten toimii? Kollegojeni työnkuvauksista esiintyi mm. seuraavia rooleja: suunnittelija, tuottaja, koordinaattori, kehittäjä, konsultti, kouluttaja, kurssinjohtaja, koulutuksen vetäjä, hankesuunnittelija, yritysasiamies, projektipäällikkö, opinto-ohjaaja, sihteeri, tietopalveluhenkilö. Suunnittelija toimii mahdollistajana: luo puitteet yhteistyökumppaneidensa työlle ja toimii kuin liima, joka liittää näiden kumppaneiden: opiskelijoiden, opettajien, kurssisihteerien, yritysten, yhteistyöoppilaitosten, yliopistohallinnon ja rahoittajien työn siksi orgaaniseksi kokonaisuudeksi, jota koulutus parhaimmillaan on. Suunnittelija on siis ennen kaikkea yhteistyön tekijä. Tämä asiantuntija ei voi sulkeutua kammioon. Ja vaikka hyvin suunniteltu olisi puoliksi tehty, ilmenee aina jotain ennakoimatonta. Siispä suunnittelija on kokopäivätoiminen ongelmanratkaisija, jonka sormi ei saa mennä suuhun.

Koulutussuunnittelutyöhön ei ole olemassa varsinaista ammatillista koulutusta. Suunnittelijan toimeen vaaditaan ylempi korkeakoulututkinto, jonka koulutusala voidaan tointa täytettäessä joko määritellä tai jättää määrittelemättä riippuen suunnittelijan toimenkuvasta. Koulutuksen suunnittelutehtävissä on näin ollen eri alojen väkeä - ei pelkästään kasvatus- tai aikuiskasvatustieteilijöitä. Suunnittelija on kuitenkin ennen kaikkea aikuiskoulutuksen asiantuntija, eikä hänellä siis aina ole syvää substanssiasiantuntemusta siltä alalta, jonka koulutusta hän suunnittelee. Tällöin suunnittelijalta vaaditaan laaja-alaisuutta sekä kykyä liikkua joustavasti eri koulutusalojen problematiikkojen välillä.

Kollegani avoimesta yliopistosta kirjoittaa työnsä edellyttämistä valmiuksista näin:

No, ensinnäkin haluaisin korostaa sitä, miten olennaisen tärkeää on yliopistolaitoksen toiminnan ja hallinnon tuntemus. Miten päätökset valmistellaan, esitellään ja tehdään ja miten asioiden käsittely etenee? Miten asiat ylipäänsä hoidetaan? Keneen kannattaa olla milloinkin yhteydessä?

Toiseksi on tietysti tärkeää tuntea yliopiston aineiden koko kirjo. Laskeskelin kerran, että olen itse suunnitellut noin 40:ää eri oppiainetta 5:stä eri tiedekunnasta. Vaikka kaikista ei voikaan olla sisällön asiantuntija, täytyy ymmärtää kuitenkin jotain oppiaineiden erityispiirteistä ja varsinkin niiden opettamisen perusfilosofiasta. Tällaista valtavaa tietämystä ei vaadita juuri miltään muulta työntekijäryhmältä koko yliopiston piirissä, sillä yleensä kaikissa muissa hommissa riittää korkeintaan yhden tiedekunnan aineiden ja hallintokäytäntöjen tuntemus.

Sitten pitäisi olla perehtynyt pedagogiikkaan ja eri ainedidaktiikkoihin, uusimpiin opetusmenetelmiin ja oppimisteorioihin sekä opetusteknologian kehitykseen. Samalla pitäisi osata haistella ilmaa sen suhteen, mitkä aineet ovat milloinkin tulossa suosioon ja mitkä taas menettämässä sitä. Pitäisi hallita markkinoinnin perusteet ja tietotekniikan sujuva käyttö. Monimuoto-opetuksessa joutui myös kirjoittamaan paljon oppimateriaalia, opiskeluohjeita yms., joten sujuva kynä pitäisi olla, mutta mielellään myös taitoa tehdä julkaisuja, oikolukea, taittaa ja käsitellä kuvia. Esiintymistaitoakin tarvitaan.

Edeltävästä saa mielestäni melkoisen kattavan kuvan niistä valmiuksista, joita avoimen yliopiston suunnittelutyössä tarvitaan. Täydennyskoulutuspuolella vaaditaan näiden lisäksi hyvää tuntumaa työelämän muutoksiin, alueellisiin toimijoihin, asiakaskohderyhmiin, ammatillisiin järjestöihin ja yritysmaailman toimintatapoihin. Työvoimakoulutuksen suunnittelutyössä voivat lisäksi painottua elämänhallinnan ja urasuunnittelun ohjauksen taidot ja kyky pitkäjänteiseen sitoutumiseen opiskelijan ohjauksessa.

Koulutuksen laaja työsarka

Mitä suunnittelija sitten tekee ts. millaisia suunnittelijan vastuulla olevia osakokonaisuuksia koulutusprosessiin voi sisältyä?

koulutustarpeen analyysi joko tietyssä organisaatiossa, ammattikunnassa tai yleisemmin koulutusmarkkinoilla, joista viimeisin pitää usein sisällään yhteiskunnallisten trendien havainnointia

• hankesuunnittelu tai/ja koulutuksen ideointi
• budjetointi ja talouden seuranta
• koulutuksen rahoituksen hankkiminen itse järjestetyssä koulutuksessa
• koulutustarjousten laatiminen tilauskoulutuksissa
• koulutuksen markkinointi ja siitä tiedottaminen
• koulutuksen varsinainen suunnittelu:
  

  - oppimissisältöjen teemoitus
  - toteuttamistapojen suunnittelu
  - aikataulutus
  - oppimateriaaleista sopiminen, niiden tuottaminen tai hankinta
  - tiloista ja oheispalveluista sopiminen
  - osallistuminen oppimisympäristön suunnitteluun ja toteutukseen esim. verkkoopetuksessa

• kouluttajien etsiminen ja sopimusten laatiminen (ehkä myös kilpailuttaminen)
• mahdollisen tukihenkilöstön rekrytointi
• koulutuksen ohjaus-, suunnittelu- ja toteuttamistiimien koollekutsuminen ja koulutusohjelman koordinointi
• opintoneuvonta ja oppimisprosessien ohjaaminen (mm. hopsit ja heksit)
• kouluttajana toimiminen omalla osaamisalueella
• koulutuksen arvioinnin/laadunvalvonnan toteuttaminen
• koulutusta koskevien raporttien ja selvitysten laadinta

Suunnittelijoiden vastuulla on myös aikuiskoulutusorganisaation pitkäjänteisempi kehittämistyö, josta mainitsisin mm. seuraavat tehtävät:

• koulutustarjonnan suunnittelu ja toimeenpanosuunnitelmien laadinta
• sidosryhmäyhteistyön luominen ja ylläpito ts. alueelliset, ammattiryhmäkohtaiset, oppilaitosten väliset ja yliopiston sisäiset yhteistyösuhteet sekä suhteet asiakkaisiin
• oman koulutus/erikoisalan tutkimuksen ja kehityksen seuranta
• oman organisaation toiminnasta tiedottaminen ja markkinointistrategioiden kehittely
• kouluttaminen ja konsultointi liittyen organisaation/omiin vahvuusalueisiin
• työyhteisön kehittäminen

Rahoitusta etsittävä ulkopuolelta

Aikuiskoulutuksen suunnittelutyö voi parhaimmillaan olla varsin itsenäistä, jopa luovaa, mutta usein myös varsin yksinäistä vastuunkantamista. Avoimen yliopiston puolella itsenäisyyttä ja luovuuttakin rajoittaa yliopiston ainelaitosten tiukka ohjaus, mikä liittyy opintojen vastaavuusperiaatteeseen. Työn sirpaleisuuden, jatkuvan kiireen ja yliopiston jäykän byrokratian kokevat monet suunnittelijat ongelmaksi. Suunnittelijan onnistumisen kokemukset liittyvät usein tilanteisiin, joissa omat tai tiimissä synnytetyt uudet ideat tai toteutusratkaisut osoittautuvat toimiviksi tai kun opiskelijat antavat hyvää palautetta onnistuneen koulutuskokonaisuuden päätteeksi.

Täydennyskoulutuspuolen antama aikuiskoulutus ei pääsääntöisesti ole valtion budjettirahoituksen piirissä, vaan rahoitusta on etsittävä ulkopuolelta. Varsinkin pienissä yksiköissä eletään kädestä suuhun, eikä mielekkään toiminnan edellyttämää liikkumavaraa saatikka varoja kehittämistyöhön yksinkertaisesti ole. Tämä asettaa suunnittelijan usein kohtuuttoman paineiseen tilanteeseen, jossa loppuun palamisen vaara on suuri. Suunnittelijan on tahkottava taloon hankkeita, projekteja, tilauskoulutusta tai voittoa tuottavia kursseja niin, että hän ja hänen työtoverinsa saisivat palkkansa. Suunnittelija asetetaan yksityisyrittäjän vastuuseen yliopiston kelvottomilla, tavallisimmin A20-A21, palkoilla ts. tuloksellisuus ei näy palkkapussissa. Myös palkkauksen suhde toimeenpanovastuuseen koetaan usein ongelmalliseksi, josta seuraava kommentti eräältä suunnittelijalta:

Kun budjetit ovat useita satoja tuhansia markkoja on palkan ja "toimeenpanovastuun" suhde kyllä vähän ongelmallinen. Käsitykseni mukaan vastaavista tehtävistä maksetaan yliopiston ulkopuolella neljännes, jopa kolmannes enemmän palkkaa. Meillä suunnittelija hankkii periaatteessa itse palkkarahoituksensa, eikä budjettivirkoja ole koko yksikössä yhtään kappaletta. Tämä alituinen keskittyminen rahoituksen hankkimiseen haittaa kyllä useinkin koulutussisältöjen suunnittelua, mutta kai tähän alituiseen "ehdolliseen tulevaisuudessa elämiseen" on jo muutamassa vuodessa tottunut.

Tässä viitataan epävarmuuteen, jossa aikuiskoulutuksen suunnittelijat usein työskentelevät. Suhdannevaihtelut heijastuvat koulutuksen kysyntään ja valtion koulutuspoliittiset linjaukset vaikuttavat rahoituksen kokonaismäärään ja sen suuntautumiseen eri kolutussektoreille. Työvoimakoulutus oli lamahitti, mutta nyt satsataan avoimeen yliopistoon, kunnes taas on seuraavan vaiheen vuoro. Epävarman tulevaisuuden oloissa työnantaja on pitkään suosinut määräaikaisia työsuhteita, joskin vakituisten työsuhteiden määrä on onneksi lisääntynyt viime vuosina.

Määräaikaisuus ja palkkaus tuntuvat olevan yleinen huolenaihe. Lopuksi kommentti palkkauksesta työtoveriltani:

Heh... Tämä kai se suurin ongelma meillä kaikilla on. Palkkahan on naurettava, eikä missään suhteessa työn vaativuuteen. Akavalainen keskiansio on usean tonnin päässä ja tuntuu vuosi vuodelta karkaavan kauemmaksi.

Mervi Varja
Suunnittelija
Aikuiskoulutuskeskus
Helsingin yliopisto

(painetun lehden siviulla 16-18)