Mitä amanuenssi
todella tekee?

Amanuenssin virkoja on sekä yliopistojen keskushallinnossa että laitoksilla. Amanuenssi on periaatteessa hallintovirassa, jossa tehtäviin ei kuulu tutkimusta tai opetusta. Tehtävät vaihtelevat paljon yliopistojen välillä ja yliopistojen sisällä. Tyypillistä myös on, että amanuenssin tehtävät muokkautuvat niitä hoitavan ihmisen ja laitoksen tarpeiden mukaan ja itse kunkin tehtävät vaihtelevat, lisääntyvät ja muuttuvat vaativammiksi työuran aikana. Pikakysely Jyväskylän yliopiston laitosten amanuensseille kuitenkin yllätti: sekä tehtävien laatua, määrää että kirjoa oli paljon odotettuakin enemmän. Tämä kirjoitus perustuu kyselyssä saamiini tietoihin ja kommentteihin, joita alla usein siteeraan suoraan.

Tehtävät ja "harrastukset"

Useimpien amanuenssien tehtäviin kuuluu lähes kaikkia seuraavista, vaikkei lista edes ole tyhjentävä: 1) hallinnolliset asiat: opetussuunnitelmat, työnjaot ja opetusohjelmat, 2) opintoasiat: opinto-ohjaus, opinto-oikeudet ja suoritusten vastaavuudet, 3) henkilöstöasiat: virkojen täytöt ja uuden henkilöstön perehdyttäminen, 4) tiedotustehtävät ja raportointi, 5) kansainvälisten yhteyksien hoito, 6) osallistuminen laitoksen, laitosten, tiedekunnan tai koko yliopiston työryhmiin, 7) alumniasiat, 8) kirjastoasiat ja julkaisut, 8) ynnä sekalaisia tehtäviä kymmenien projektien talouden hallinnoinnista kalustohankintoihin, muuttojen ja remonttien organisointiin ja siivousyhdyshenkilönä toimimiseen.

Vaikka kyse on hallintovirasta, moni amanuenssi myös tutkii ja/tai opettaa. Ääripäissään amanuenssin tehtävät saattavat olla jopa pelkästään tutkimusta tai opetusta, useimmilla virka-aikana tehtävä opetus tai tutkimus on melko vähäistä. Useimpien tutkimus liittyy omiin jatko-opintoihin, jolloin työ tehdään virka-ajan jälkeen "yön tunteina, kun ei muulloin aikaa ole". Väitöskirjan tekoon virka-aikana voi saada luvan tai peräti kehotuksen, mutta sehän on "käytännössä toteutumaton yhtälö, tietenkin". Amanuenssin tutkimus, oman alan artikkeleiden kirjoittaminen tai jatko-opiskelu onkin varsin selkeästi harrastus, koska tutkimuksessa meritoituminen ei uralla etenemiseen tai edes palkkaukseen juuri vaikuta.

Amanuenssien opetustehtävät vaihtelevat laitoksen perusopetuksesta henkilöstön perehdyttämiseen. Niihin voi kuulua luennointia, harjoituskurssien opetusta, seminaarityöskentelyä, tutorointia, tentaattorina toimimista, raporttien lukemista, tasokokeiden järjestämistä, pro gradu -praktikumien vetämistä sekä tutkielmien ohjausta ja tarkastamista.

Koulutus

Laitoksilla toimivilta amanuensseilta edellytetään oman tieteenalan ylempi korkeakoulututkinto. Kyselyyni vastanneista kolmanneksella on jatkotutkinto, muista liki yhtä moni suorittaa parhaillaan jatkotutkintoa.

Ilman asiantuntijakoulutusta suurinta osaa amanuenssin tehtävistä olisikin mahdotonta hoitaa. Tätä oman alan tuntemusta tarvitaan erityisesti esimerkiksi opinto-ohjauksessa, tiedottamisessa sekä laitoksen toiminnan suunnittelussa ja kehittämisessä. Viime aikoina on usein korostettu opinto-ohjauksen merkitystä pyrittäessä parantamaan yliopistojen "tulosta", siis pyrittäessä lyhentämään opiskeluaikoja ja lisäämään tutkintojen määrää. Amanuenssit ovat tässä työssä avainasemassa. Samaa ajantasaista asiantuntemusta omasta tieteenalasta, sen opiskelusta ja tutkimuksesta tarvitaan tiedottamisessa niin opiskelijoille kuin yliopiston ulkopuolellekin. Amanuenssit hoitavat yleensä tiedotuksen esimerkiksi abeille ja muille tuleville opiskelijoille. Senkin merkitys on kasvamassa kun kilpailun motivoituneista, lahjakkaista opiskelijoista odotetaan kiristyvän eri oppilaitosten välillä.

Amanuenssi on monesti laitoksen kävelevä tietopankki. Virka on pysyvä ja sen hoitaja yleensä pysyy tehtävässä pitkään, jopa vuosikymmeniä. Laitosten johtajat ja suuri osa muuta henkilöstöä vaihtuu - usein tiuhaakin tahtia. Amanuenssi on perehtynyt laitoksen toimintaan, tarvittavaan lainsäädäntöön ja hallintomenettelyihin, joten hän tietää ja muistaa mitä pitää tehdä, milloin, miten sekä kuinka asioita on ennen hoidettu ja mitä on opittu. Amanuenssi on jo virkansa puolesta mukana laitoksen kaikessa toiminnassa ja yhteistyössä laitoksen kaikkien henkilöstöryhmien kanssa, joten työssä kertyy kokemusta ja näkemystä niin opetuksesta, hallinnosta kuin tutkimuksestakin.

Kymmenen-viidentoista viime vuoden aikana hallintovirkoja on perustettu yliopistoissa selvästi enemmän kuin opetusvirkoja. Laitoksilla tämä ei näy, vaan hallintovirat ovat monin paikoin vähentyneet. Ulkopuolista rahoitusta käytetään hyvin harvoin hallintohenkilöstön palkkaamiseen. Tilanne onkin vaikein monilla "hyvinvoivilla" eli paljon ulkopuolista rahoitusta saavilla aloilla: laitosten koko henkilöstön määrä on saattanut kasvaa nelin-, viisin-, jopa kuusinkertaiseksi, mutta hallintohenkilöstöä on edelleen yhtä monta kuin ennen laitoksen kasvua. Myös yliopistojen opiskelijamäärät ovat kasvaneet lähes kaksinkertaisiksi. Eivätkö opintoneuvonta ja muut opetushallinnon tehtävät lisäänny opiskelijamäärien kasvaessa? Eivätkö henkilöstö- ja taloushallinnon tehtävät lisäänny laitoksen henkilöstömäärän kasvaessa? Samaan aikaan yliopistojen keskushallinnosta on vielä siirretty tehtäviä laitosten hoidettaviksi. Myös monenlainen raportointi, toiminnan suunnittelu ja kehittäminen sekä ulkopuolisen rahoituksen hankinta ja hallinnointi laitoksilla on lisääntynyt. Amanuenssit ovat mukana kaikessa tässä työssä.

Palkkaus

Amanuenssien sijoituspalkka luokka on yleensä A 18 - 19, johon saa yhden palkkaluokan määrävuotiskorotuksen neljän vuoden palvelun jälkeen. Maisteriamanuenssi on siis uransa huipulla palkkaluokassa A 19 - 20, lisensiaatti ja tohtori saavat palkkaluokan tai pari enemmän. Uralla eteneminen muihin tehtäviin ei monellekaan ole mahdollista, koska paremmin palkattuja hallintovirkoja ei laitoksilla ole eikä koko yliopistossakaan niitä monelle riitä. Amanuenssien palkkausta eräs kolleega kuvasikin lyhyesti ja ytimekkäästi lähinnä loukkaukseksi, kun moni muissa tehtävissä aloittava vastavalmistunut maisteri menee yliopistossakin helposti palkkauksessa kokeneen amanuenssin ohi.

Kommentteja amanuenssin roolista

Amanuenssit tuntuvat kuitenkin olevan työhönsä hyvin motivoituneita, innostuneita ja valmiita kehittämään itseään. Tehtäviä pidetään haastavina, vaihtelevina ja kiinnostavina. Hyvänä pidetään myös työn jatkuvuutta ja vuosien varrella kertynyttä omaa asiantuntijaverkosta, jonka puoleen voi kääntyä. Näin amanuenssit itse kommentoivat omia tehtäviään ja rooliaan: "Amanuenssin titteli sinänsä on tarjonnut oikein hyvän toimintatilan. Amanuenssi onkin ja voi toivottavasti myös jatkossa toimia asiantuntijanimikkeenä, johon työnkuva voidaan sopia ja suunnitella kulloisenkin tehtäväkentän mukaan. ... Samalla mielestäni työn ja vastuun vaativuuden mukaan amanuenssin palkkahaitaria pitäisi laventaa, silloinhan tittelille voisi helpommin ajatella myös akateemisesti laajempaa haitaria."

"Pidän amanuenssin virkaani mielenkiintoisena, tuulisena ja kiireisenä työnä. Haluan kehittää ammattitaitoani erityisesti sisällölli- sesti, sillä laitoksen opinto-ohjaajana minulla on vastuuni siitä tiedosta, jota annan opiskelijoille paitsi opintojen suunnittelusta, myös si-sällöstä pääaineen osalta. ... Yksi tärkeä osa-alue työssäni on lisäksi tieteestä tiedottaminen eli tieteen popularisointi.

Yliopistojen tehtävä on vapaa tutkimus ja siihen perustuva korkein opetus. Tulosvaatimukset kovenevat vuosi vuodelta. Amanuenssit ovat omanlaisinaan erityisasiantuntijoina mahdollistamassa juuri yliopistojen perustehtävän toteutumista ja tuottamassa yliopistojen tulosta.

Tellervo Keto, amanuenssi
Jyväskylän yliopiston
englannin kielen laitos

(painetun lehden sivuilla 19-21)