Professorien työnkuva muuttunut rajusti kymmenessä vuodessa

- Tuskin millään muulla ammattialalla tehtävien määrä ja työnkuva ovat muuttuneet kymmenessä vuodessa yhtä paljon kuin yliopistoissa. Koska perusrahoitus ei riitä, professoreista on tullut ulkoisen rahan myyntimiehiä ja järjestelijöitä. Missä välissä siinä vielä ehtii tehdä kansainvälisesti korkeatasoista tutkimusta, kysyy Professoriliiton valtuuston uusi puheenjohtaja Vesa Routamaa.

Vesa Routamaa aloitti Professoriliiton valtuuston puheenjohtajana tämän vuoden alussa. Hän on Vaasan yliopiston kaupallis-hallinnollisen tiedekunnan dekaani ja toimii professorina johtamisen laitoksella.

Professorien työtä ympäröivät yliopistolla jatkuvasti kasvavat uudet paineet. Pinnalla olevista asioista kietoutuu vyyhti, jossa kaikki liittyy kaikkeen.

- Professorin työnkuvan muutokseen on vaikuttanut merkittävältä osaltaan yliopistojen perusrahoituksen jatkuva reaalinen pienentyminen. Tästä on seurannut tarve ulkoisen rahoituksen hankkimiseen sekä monimutkaistuneet virkajärjestelyt ja hallinnolliset tehtävät. Samalla myös yliopistojen kolmannen ytimen - yhteiskunnallisten tehtävien osuus on korostunut.

Yliopistojen perustehtävät tulisi Routamaan mielestä hoitaa budjettirahoituksella. Ulkopuolisen rahoituksen pitäisi olla apuväline, joka toisi "lisähyvää": sillä voi hankkia parempia välineitä ja palkata tutkijoita.

Professoreista on tullut kehityksen myötä ulkopuolisen rahoituksen myyntimiehiä ja hakemustehtailijoita.

- Missä välissä ehtii enää tekemään korkeatasoista kansainvälistä tutkimusta?

Vesa Routamaa on varma, että tuskin millään muulla ammattialalla suostuttaisiin ottamaan näin paljon uusia tehtäviä ilman lisäkorvausta tai -aikaa.

Yliopistojen tarpeeseen hankkia ulkopuolista rahoitusta liittyy myös määräaikaisten professuurien lisääntyminen. Routamaan mukaan joihinkin tapauksiin voi yhdistää myös selkeitä pyrkimyksiä alentaa virantäyttökriteereitä. Ja ulkoisen rahan haaliminen voi tuoda mukanaan muitakin lieveilmiöitä.

- Rahoituksen hankkimiseen pitäisi luoda asianmukainen korvauskäytäntö. Näin voitaisiin ennalta torjua ainakin osa mahdollisista epäselvyyksistä.

- Osa julkisuudessa olleista tapauksista on selviä rikkeitä, jotka pitää hyvin selkeästi tuomita niin kuin liitto onkin tehnyt. Mutta yksittäistapausten perusteella ei kuitenkaan saisi leimata koko ammattikuntaa. Jos joku tutkisi vaikkapa rakennusalan harmaan talouden ja pimeän palkkauksen, rikkomusten määrä ja summat olivat aivan toista kuin ne, jotka on viime aikoina yhdistetty julkisuudessa yliopistoihin.

Tulosohjausta hyvässä ja pahassa

Kevät on OPM:n ja yliopistojen johdon tulosohjausneuvottelujen aikaa. Routamaa näkee paljon haukutussa systeemissä myönteisiäkin elementtejä.

- Se on yhdenmukaistanut yliopistojen käytössä olevaa budjettirahaa. Pienet yliopistot ovat isojen kanssa samalla viivalla. Samoin toiminnoissa on tapahtunut ehkä jotain järkeistämistä. Systeemin mahdollisuudet vain pitäisi ymmärtää oikein. Muutosta ei pidä vastustaa pelkän vastustuksen vuoksi. Akateeminen vapaus ei ole vapautta yhteiskunnanllisesta vastuusta, ja sisäistä yrittäjyyttä kaivattaisiin yliopistoihin niin hallintoon kuin varsinaiseen toimintaankin.

Kahlitsevasta budjettikehyksestä on toisaalta tullut järkevän suunnittelun ja hyvän tuloksen palkitsemisen vihollinen.

- Joissakin piireissä on jo havaittavissa tiettyä paniikkia. Tulosohjauksen väärinymmärrystä osoittaa muun muassa ehdotus pro gradun vaatimusten alentamisesta tai jopa poistamisesta kokonaan. Millä sitten enää yliopistot erottuisivat ammattikorkeakouluista, Routamaa kysyy. Väitöskirjatasokin on vaarassa mm. hulvattoman tavoitekilpailun vuoksi; merkkejä sellaisesta on ollut havaittavissa.

Hänen mielestään yliopistojen pitäisi kilpailla etenkin laadulla. Yliopistojen vahvuutena on opettaa valmiuksia ratkaista ongelmia, eivätkä ne saisi mennä mukaan muotivirtausten myötäilyyn.

- Yliopistotutkinto ei ole niin suhdanteista riippuvainen kuin ammattikorkeakoulututkinto. Nyt on näkyvissä jo it-puolella, että koulutuspaikkoja perustettiin liikaa ja valmistuville ei enää kohta löydy töitä.

Routamaan mielestä kahden pilarin duaalimallia korostetaan juhlapuheissa, mutta käytännön toimet osoittavat toista.

- Esimerkiksi kauppatieteen puolella liiketoiminnan osaamistyöryhmän mietinnössä duaalimalli on kokonaan unohdettu ja amk-puolelle on annettu ihan samantapaisia tehtäviä kuin yliopistoille.

Paikallisen edunvalvonnan merkitys kasvaa

Professoriliiton valtuuston puheenjohtaja on mukana liiton hallituksen kokouksissa. Palkkaedunvalvontaan liittyvät kysymykset ovat esityslistalla lähes kaikissa kokouksissa. Routamaan mielestä professorien palkka on aivan liian vaatimaton tehtävien vaativuuteen ja tehtäväkentän paisumiseen verrattuna. Hänen ja varmaan monen muunkin professorin kohdalla palkka ei työn ainoa motiivi.

- Esimerkiksi omalla kauppatieteen alallani lähtöpalkka yksityissektorilla on jo muuta kuin professorin alkupalkka.

Professorien palkkausta pitäisi Routamaan mukaan kehittää ensiksi peruspalkkaluokkien korottamisella ja toiseksi tulospalkkausjärjestelmän avulla.

- A 26 palkkaluokasta on päästävä eroon. Yliopistojen pitää käyttää enemmän mielikuvitustaan, koska tällainen palkkataso ei mitenkään lisää kyseisen yliopiston houkuttelevuutta työpaikkana.

Routamaa toimi liiton hallituksessa vuosina 1994-96 (1994 varajäsen). Näistä ajoista liiton paikallisorganisaation merkitys on huomattavasti kasvanut, mm. tutkijankoulutuslisien jaossa. Paikallistasolla pitäisi myös yhä enemmän painostaa yliopistojen johtoa luopumaan A 26 palkkaluokasta.

- Osaston aktiivisuus ja järjestäytymisaste ovat tärkeällä sijalla työnantajaan vaikutettaessa. Mutta ilman vahvaa liittoa paikallistasollakaan ole mitään jaettavaa.

Vaasan yliopiston osastolla ei ole ainakaan järjestäytymisasteessa hävettävää - aste on ollut 100 prosentin vaiheilla jo kauan. Routamaan ollessa osaston puheenjohtajana kunnia-asiaksi tuli, että kaikki yliopiston virkaan nimitetyt professorit kuuluvat osastoon ja liittoon. Osastolla on sopivassa määrin aktiivista toimintaa, erilaisia tapahtumia mm. yritysvierailuja.

- Jäsenten ääntä on helppo kuulla, koska pienessä talossa kaikki tuntevat toisensa.

Kirsti Sintonen

(painetun lehden sivulla 28-30)