Toimikunta selvittämään apurahatutkijoiden asemaa

Tieteentekijöiden liitto jätti 3. huhtikuuta opetusministeriöön kirjelmän, jossa liitto esittää, että ministeriö asettaisi laajapohjaisen toimikunnan kartoittamaan apurahatutkijoiden sosioekonomista asemaa ja tekemään toimenpide-ehdotuksia sen parantamiseksi. Ohessa kirjelmän teksti kokonaisuudessaan.

Apurahat ovat tärkeä tieteellisen tutkimustyön rahoitusmuoto. Kaiken kaikkiaan apurahoja myönnettiin Suomessa vuonna 2000 arviolta 650-700 miljoonaa markkaa. Tieteentekijöiden liiton 6000 jäsenestä noin 300 työskentelee tällä hetkellä apurahalla. Yli puolet jäsenistöstä on jossakin uransa vaiheessa työskennellyt apurahan turvin. Apurahakausien pituudet vaihtelevat. Hyvin tavallisia ovat yhteenlaskettuina noin kolmen vuoden jaksot apurahoilla, mutta yli 10 vuottakin apurahojen turvin työskennelleitä tutkijoita on liiton jäseninä.

Monet tutkijat siis tekevät pitkiäkin ajanjaksoja tutkimustyötä ainoastaan apurahan turvin. Apuraha-kaudet ovat tutkijan talouden kannalta pätkätyösuhteitakin ongelmallisempia, koska apuraha ei anna työsuhteen tarjoamaa sosiaaliturvaa. Apurahatutkijan arjesta seuraavassa muutamia esimerkkejä:

Työterveyshuolto päättyy heti, kun tutkija siirtyy apurahalle. Apurahakausi ei kartuta työttömyys-päivärahan edellytyksenä olevaa työssäoloaikaa. Myönnetty apuraha ei myöskään kasvata verotettavaa ansiotuloa, mistä johtuen sairaus- sekä äitiyspäiväraha jäävät pieniksi, koska niiden suuruus perustuu verotuksessa todettuihin ansiotuloihin.

Oikeus pakollisen tapaturmavakuutuksen korvauksiin lakkaa heti henkilön siirryttyä apurahalle.

Vuosilomaa ei apurahatutkijalla ole, ei myöskään sairausajan palkkaa.

Jokainen työsuhteessa oleva kuuluu työntekijöiden ryhmähenkivakuutuksen piiriin. Ryhmähenki-vakuutus antaa turvaa perheelle kuolemantapauksissa. Ryhmähenkivakuutuksen tarjoama turva säilyy vain kolme vuotta työsuhteen päättymisestä.

Erittäin suuri ongelma on, ettei apurahan turvin työskentelevälle tutkijalle kerry apurahakauden aikana vanhuuseläkettä. Tässä suhteessa apurahaa saavat tutkijat ovat selvästi huonommassa asemassa kuin apurahan turvin työskentelevät taiteilijat. Useimmat apurahatutkijat ovat nuoria uransa alkuvaiheissa olevia henkilöitä, jotka eivät kiinnitä huomiota joskus tulevaisuudessa maksettavan eläkkeen suuruuteen. Totuus pitkän apurahakauden vaikutuksesta eläkkeeseen paljastuu liian usein vasta eläkeiän lähestyessä.

Apurahatutkijat jäävät monasti työyhteisön ulkopuolelle, jolloin heidän työvälineidensä ja tilojensa järjestämiseen liittyy tavallista enemmän ongelmia. He eivät myöskään voi osallistua päätöksen tekoon työpaikoillaan.

Toisaalta kuitenkin apurahat otetaan asumistukea alentavana tulona huomioon arvioitaessa asumistukilaissa 408/75 säädetyn asumistuen saamisen edellytyksiä. Lisäksi joissakin tapauksissa apuraha voidaan ottaa huomioon sosiaalipalveluista (esimerkiksi lasten päivähoidosta) perittäviä maksuja määriteltäessä.

Apurahojen kohtelu sosiaaliturvajärjestelmässämme ei siten ole johdonmukaista. Yhtäältä apurahat voivat olla heikentämässä tuloista riippuvan sosiaaliturvan piiriin kuuluvia etuuksia, mutta toisaalta niitä ei oteta huomioon ansiosidonnaisessa sosiaaliturvassa. Ristiriitaisuutta sosiaaliturvassa esiintyy myös erilaisten apurahojen välillä. Esimerkiksi taitelija-apurahoilla toimivien sosiaaliturva on parempi kuin apurahatutkijoiden vastaava turva.

Opetusministeriö asetti vuonna 1994 taiteilijain sosiaalista ja taloudellista asemaa kartoittavan toimikunnan (TAISTO), joka teki esityksiä muun muassa taiteilija-apurahojen turvin työskentelevien henkilöiden eläke- ja muun sosiaaliturvan kehittämiseksi. Työryhmän muistio luovutettiin opetusministeriölle vuonna 1995 (OPM:n työryhmien muistioita 1995:10).

Vuonna 1999 opetusministeriö asetti uuden toimikunnan pohtimaan taiteilijoiden työllistymisedellytyksiä ja sosiaaliturvaa (TAISTO II). Myös tämä toimikunta teki esityksiä taiteilija-apurahaa saavien henkilöiden eläke- ja muun sosiaaliturvan kehittämiseksi. Toimikunnan mietintö valmistui viime vuoden loppupuolella (OPM:n työryhmien muistioita 2000:22). Vastaavanlaisia toimikuntia ei tiettävästi ole viime vuosina asetettu pohtimaan apurahan turvin työskentelevien tutkijoiden sosiaaliturvan parantamista. Siksi Tieteentekijöiden liitto esittää opetusministeriölle, että ministeriö asettaisi laajapohjaisen toimikunnan kartoittamaan apurahatutkijoiden sosioekonomista asemaa ja tekemään toimenpide-ehdotuksia sen parantamiseksi.

Tieteentekijöiden liitto pitää edellä mainitun toimikunnan asettamista kiireellisenä ja tärkeänä asiana. Liitto toivoo, että sille tarjoutuisi mahdollisuus saada edustajansa ko. toimikuntaan.

Kirjelmää olivat opetusministeriöön jättämässä puheenjohtaja Björn Fant, varapuheenjohtajat Stina Immonen ja Hannu Jalkanen sekä liiton toiminnanjohtaja Klaus Sundbäck.

(painetun lehden sivuilla 35-36)