Kansliapäällikkö
Vilho Hirvi
28.11.1941 - 27.3.2001
|
 |
"Hän lähti, kuten me kaikki aikanaan lähdemme,
ajattomaan aikaan tietämään, mitä ei eläessään
vielä tiennyt." Näin kirjoitti kansliapäällikkö
Vilho Hirvi vasta maaliskuun alussa ilmestyneessä Keskisuomalaisen
osakunnan 70-vuotisjuhlakirjassa Pentti Saarikoskea siteeraten
Alvar Aallosta - suurmiehestä.
Nyt hän on jo itsekin siirtynyt tuohon ajattomaan aikaan,
yllättäen, järkytykseksi laajalle ystävien
ja entisten ja nykyisten työtovereiden joukolle.
Työvuosia oli vielä jäljellä, mutta hän
oli jo ehtinyt tehdä pitkän uran: äidinkielen opettajana,
opetuspäällikkönä, koulutoimentarkastajana,
apulaisprofessorina, täydennyskoulutuskeskuksen johtajana,
dosenttina, kansliapäällikkönä lääninhallituksessa,
pääjohtajana opetushallituksessa ja lopuksi kansliapäällikkönä
opetusministeriössä. Virkauran rinnalla hän oli
monessa mukana - tukijana, luottomiehenä: säästöpankkien
hallinnossa, urheiluelämässä.
Vilho Hirvi oli tuhti hallintomies, mutta hän oli ennen
muuta opettaja, hallintomiehenäkin. Opettaminen ja kasvattaminen
olivat hänelle tärkeitä silloinkin kun työ
oli pääasiassa hallintoa. Äidinkielen opetus, työuran
ensi vaihe, kuului hänen puheissaan läheisenä suhteena
kirjallisuuteen. Hallinnossakin toimiessaan hän pyrki jatkuvasti
luennoimaan ja opettamaan. Erityisen merkittäviä vaiheita
olivat täydennyskoulutuskeskuksen perustaminen ja kehittäminen
1980-luvulla Jyväskylän yliopistossa ja toiminta vuodesta
1991 ensimmäisenä pääjohtajana opetushallituksessa.
Opetusalan lainsäädännön laaja uudistus oli
varmaankin opetusministeriökauden tärkein työ.
Vahva usko koulutuksen merkitykseen näkyi myös siinä
tuessa, jota hän antoi opetushallituksen ja opetusministeriön
virkamiesten akateemisille jatko-opinnoille. Ensimmäinen
opetusministeriön virkamies väitteli tohtoriksi hänen
alulle panemistaan ohjelmista helmikuussa Jyväskylässä.
Hän oli vahvasti keskisuomalainen. Jyväskylä ja
Keski-Suomi olivat aina lähellä hänen ajatuksiaan.
Siteet kotimaakuntaan säilyivät kiinteinä Helsinkiin
muutonkin jälkeen. Hän oli mukana säännöllisesti
Jyväskylän ja maakunnan tapahtumissa, loma-aikoina mökillä
lähellä Jyväskylää, paikallisen säästöpankin
kokouksissa, henkisesti tukemassa Jyväskylän Kirin toimintaa.
Niin vahvaa oli hänen keskisuomalaisuutensa, että hänen
muuttoonsa Helsinkiin 1991 oli suorastaan vaikea aluksi uskoa.
Jyväskylässä oli jo asunto odottamassa eläkevuosia.
Vilho Hirvi oli muutosjohtaja. Hän vierasti normeja, tuli
lähelle johdettaviaan, uskoi ihmisiin. Hänellä
oli aikaa kuunnella, keskustella, pohtia.
Kuolema ennen työuran päättymistä jättää
asioita kesken. Työpöytä jää tyhjentämättä
kertyneistä papereista. Ennen kesälomaa Vilho Hirvellä
oli tapana siivota pöytänsä. Lomalta oli hyvä
tulla uusien asioiden pariin. Nyt pöydän ääreen
ei enää ole palaajaa.
Runot olivat lähellä Vilho Hirven sydäntä.
Niillä hän sävytti puheitaan.
- niin kulkivat tietään
nuo elämän vuodet, niin
täydet tapahtumia, kohtaamisia, toimintaa
että niistä nyt palaa mieleen vain
utuisia kuvia, kasvoja, varjoja ja himmeitä valoja, jotka
yhä nopeammin sulautuvat toisiinsa, taustaansa - laineet,
väreet
veden tyvenevällä pinnalla.
Lassi Nummi, kokoelmasta Heti, melkein heti 1980.
Kari Sajavaara
|
