Assistentille korvaus virkasuhteen laittomasta ketjuttamisesta

Virkamieslautakunta on äskettäin määrännyt Helsingin yliopiston maksamaan kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen Helsingin yliopistossa työskennelleelle assistentille. Filosofian tohtori N.N oli nimitettynä assistentin viisivuotiseen virkaan Helsingin yliopistossa 1.8.1991-31.7.1996. Tämän jälkeen virkaa ei julistettu avoimeksi vaan N.N nimitettiin yhteensä seitsemään perättäiseen määräaikaiseen virkasuhteeseen assistentiksi 1.8.1996-31.7.1999.

Virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaan virkamieheksi voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi, jos työn luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen tai harjoittelu edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Virkamieslain 56 §:n 1 momentin mukaan virkamiehellä, joka on ilman 9 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä perustetta nimitetty määräajaksi tai ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin nimitetty 9 §:n 1 tai 2 momentin nojalla määräajaksi, on oikeus virkasuhteen virastoon päättyessä sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi, saada virastolta vähintään kuuden ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Tämän pykälän nojalla N.N vaati Helsingin yliopistoa maksamaan korvausta laittomasta virkasuhteiden ketjutuksesta.

Yliopistoasetuksen mukaan (tuolloin Helsingin yliopistoa koskeva asetus) assistentin virka täytetään määräajaksi, kuten N.N nimitettiinkin ensin viisivuotiskaudeksi. Tämän jälkeen hän oli kuitenkin nimitettynä perättäisiin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Helsingin yliopisto totesi vastineessaan virkamieslautakunnalle, että perusteluna määräaikaisiin virkasuhteisiin ovat olleet ko. alan opetuksen kehittämiseen liittyvät suunnitelmat ja järjestelyt. Suunnitelmat eivät toteutuneet ja assistentuuri, jonka alaa hieman muutettiin, julistettiin haettavaksi 3.3.1999 ja täytettiin 1.8.1999 lukien. N.N haki virkaa, mutta ei tullut nimitetyksi.

Virkamieslautakunta totesi, että assistentin työn luonne ei ole edellyttänyt N.N:n nimittämistä määräaikaisiin virkasuhteisiin. Kysymys ei ole myöskään ollut sijaisuudesta eikä tai avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien väliaikaisesta järjestämisestä tai harjoittelusta. Kysymyksessä ei siten ole valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentissa nimenomaisesti säädetty peruste määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittämiselle. Virkamieslautakunnan päätöksen mukaan Helsingin yliopisto määrättiin maksamaan kahdeksan kuukauden palkkaa vastaava korvaus N.N:lle. Päätös syntyi äänin 6-3.

Virkamieslautakunnan ja valituksen kautta Korkeimman hallinto-oikeuden korvauspäätöksiä on nyt muutaman vuoden ajalta. Päätökset osoittavat, että työn luonne _perustetta on tulkittava suppeasti. Eduskunnan hallintovaliokunta totesi jo virkamieslain uudistuksen yhteydessä, että määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittäminen on rajattava tiukasti virkamieslain 9.1 §:ssä säädettyihin edellytyksiin ja näitä edellytyksiä on tulkittava suppeasti. Rahoitukseen liittyvät syyt ja siirtymäkauden järjestelyt eivät ole kelvanneet syyksi määräaikaisten virkasuhteiden ketjuttamiselle. Korvauksen suuruus on useimmiten ollut kahdeksan tai kymmenen kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Edellä kuvattu päätös osoittaa, että yliopistojen usein käyttämä assistenttien pompottelu määräaikaisesta virkasuhteesta toiseen ei ole laillista, kun peruste ei ole selkeä.

Eeva Rantala
asiamies
Tieteentekijöiden liitto

(painetun lehden sivulla 40)