Opetukselle strateginen tuki

Yliopistoissa puhutaan nyt opetuksesta. Enää ei tarvitse selitellä sen yhtäläistä tärkeyttä tutkimuksen rinnalla, sillä yleisesti ymmärretään hyvän tutkimuksenkin perustuvan hyvään opetukseen, jopa hyvään perusopetukseen.

Muutoksen takana on tietenkin raha. Yliopistojen tekemät tulossopimukset perustuvat pääasiassa niiden tuottamien maisterin ja tohtorin tutkintojen lukumääriin. Saadakseen välttämätöntä lisärahoitusta yliopistot ovat vuosi vuodelta nostaneet tutkintotavoitteitaan mutta joutuneet toteamaan, kaikkien reagoidessa samalla tavoin, että lisätyllä tavoitteella saa vain samat rahat, jos niitäkään. Lisäksi tulossopimuksen mukaan yliopistojen on toimitettava vuoden loppuun mennessä opetusministeriöön perustutkintojen kehittämisstrategia. Siinä tulee esittää yliopiston tavoitteet ja toimenpiteet perustutkintojen ja perusopetuksen kehittämiseksi. Opetusministeriö vaatii suunnitelman tavoitteeksi yhtäältä opintojen etenemisen esteiden poistamisen ja toisaalta joustavien opintojen suunnittelu- ja seurantajärjestelmien luomisen. Lisäksi edellytetään, että kaikki oppilaitokset valmistelevat tieto- ja viestintätekniikan opetuskäytäntöstrategian vuoteen 2002 mennessä.

Tiedekuntien tehtävänä on valvoa suoritettavien tutkintojen laatua. Tämän vuoksi on ensiksi varmistettava, että kaikissa tiedekunnissa laadun arviointi ylipäänsä toimii ja mieluusti silloin yhtäläisin perustein.

Yliopiston opettajien opetustaitoon on tässä yhteydessä pakko kiinnittää erityistä huomiota, niinkuin Yliopistonlehtorien liitto on monesti huomauttanut. Useissa yliopistoissa järjestetään jo nyt yleensä 15 opintoviikon mittaisia yliopistopedagogiikan opintoja. Aikanaan nämä ainakin osittain tullaan kytkemään suoritettavien tohtorinkoulutusohjelmien vakiosisällöksi. Lisäksi joissakin yliopistoissa on päätetty merkittävästi lisätä opettajien opetustaidon huomioonottamista virantäytössä. Toivottavasti näissä päätökset ovat myös johtaneet aiottuun tulokseen. Asian tietysti varmistaisi sanotun koulutuksen sisällyttäminen kelpoisuusasetuksen tekstiin tai muuhun säädökseen, mutta tämä on tietenkin mahdollista vasta sen jälkeen, kun kaikilla potentiaalisilla hakijoilla on potentiaaliset mahdollisuudet suorittaa mainittu opintojakso. Aikanaan luonnollisesti ammattijärjestöjen on syytä valvoa, että sanottu lisäpätevyys huomioidaan myöskin opetusviran palkkauksessa.

Selvitettäessä opintojen etenemisen esteitä törmätään piankin opiskelussa esille tuleviin vaikeuksiin sekä keskeytyksiin. On otettava huomioon, että opiskelupaikkoja ohjataan nykyisin useampikertaisesti samoille henkilöille. Nämä kun ottavat tarjottuja paikkoja vastaan siirtyäkseen myöhemmin mahdollisesti haluamalleen alalle. Edelleen nykyisin jossakin määrin pehmeä lasku yliopisto-opintoihin, jossa lähes kädestä pitäen ohjataan opiskelijat luentosaliin, ei tietysti ole omiaan lisäämään oma-aloitteista toimintaa. Niin ikään helppo opintoviikkojen keruu opintojen alkuvaiheessa saattaa harhauttaa opiskelijoita siitä tosiasiasta, että tutkinto on kuitenkin itse tehtävä ja että se usein vaatii kovastikin työntekoa. Varhaisen työnsaannin houkuttelevuus on sekin merkittävä opintojen sujumisen häiriötekijä, jota hyvälläkään opetuksen suunnittelulla on nykyään vaikea kiertää.

Opetussuunnitelmia kehitettäessä on etua edellä mainitusta yliopistopedagogikan perustietoudesta. Lisäksi uusina välineinä on mukaan tullut verkko-opetus erilaisine mahdollisuuksineen. On kuitenkin huomattava, että opetusta ei sellaisenaan voi siirtää verkkoon ja että olemassa olevien verkko-ohjelmien valinta ja lisäjalostaminen kotimaisille käyttäjille vaatii yllättävän suuret lisäresurssit. Toiminta tulisi aloittaa perusvälineistön hankinnasta ja perustekniikkojen opettamisesta suunnittelutyöhön ryhtyville. Tämän kaiken toteuttamiseen entiset henkilö- ja aineelliset resurssit eivät voi mitenkään riittää. Toisaalta on otettava huomioon, että esimerkiksi avoin korkeakoulu on jo ottanut ratkaisevan askeleen verkko-opetuksen suuntaan.

Opetusta tehostettaessa unohtuu helposti sellainen yksinkertainen asia, että pohjimmiltaan pyrkimyksenä on oppimisen tehostaminen, mutta sehän onkin jo laajempi juttu. Toivotan kaikille hyvää alkavaa syyskautta.

Vesa Kulmala
puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto

(painetun lehden sivulla 3)