Mitä kuuluu yliopistopedagogiikalle?

Lähes kolme vuotta sitten Yliopistonlehtorien liitto (YLL) esitteli yliopistopedagogisen tavoiteohjelmansa, jonka keskeinen pyrkimys on yliopistopedagogisen koulutuksen sisällyttäminen opetusvirkoihin nimitettävien kelpoisuusvaatimuksiin. Kuluneiden kolmen vuoden aikana on monessa yliopistossa arvioitu opetusta ja kehitetty tapoja, joilla opetusta voidaan kehittää ja opetusansioilla meritoitua. Arvioinneissa on otettu vakavasti myös opetushenkilökunnan pedagogisen koulutuksen tarve, mikä on hyvä ensiaskel YLL:n tavoitteeseen pääsemisessä.

Kansainvälisesti on esimerkkejä arvostetuista tiedeyliopistoista, joissa opetushenkilökunnalta vaaditaan pedagogista koulutusta. Esimerkiksi University College London (UCL) vaatii uusien opettajien osallistumista 1-3 vuoden koulutukseen, ellei opettajalla ole muualta saatua vastaavaa koulutusta. Ohjelmaan kuuluu työpajatyyppistä opetusta, opetusportfolion laatiminen ja ylläpito, mentorointia ja palautetta sekä arviointi.

Suomessa yliopistojen henkilökunnalle tarjottava pedagoginen koulutus on organisoitu monella tavalla: Helsingin ja Tampereen yliopistoissa voi suorittaa yliopistopedagogiikan arvosanan (15 ov). Oulun yliopistossa on tunnetusti laaja kurssitarjonta, josta voi rakentaa 10-15 ov:n kokonaisuuden, josta opetuksen kehittämisyksikkö antaa todistuksen. Jyväskylän yliopistossa opetuksen laatuhankkeessa (OPLAA!) on päädytty itsearviointien ja opetustorien perustamisen kautta kolmenlaisen koulutuksen tarjoamiseen. Tästä lähemmin seuraavassa.

Oppimistorit kehittämisfoorumeina

Jyväskylän yliopistossa opetuksen arvioinnin lähtökohta oli jokaisen laitoksen sl. 2000 tekemä itsearviointi laitoksen opetuksesta. Arviointi oli hyvin avoin ja sen voi laitos suunnitella omiin tarpeisiinsa. Arvioinneissa esille tulleisiin alueisiin on kehitetty oppimistoreja. Torit antavat mahdollisuuden luoda asiantuntijaverkostoja kautta yliopiston niiden laitosten ja henkilöiden kesken, jotka yrittävät ratkoa samanlaisia ongelmia. Tori toimii keskustelu- ja kehittämisfoorumina

Osittain torien sisällä ja osittain niiden reunoilla tarjotaan kolmenlaista keskenään limittyvää pedagogista koulutusta: Opettaja tai opettajaryhmä voi osallistua torin toimintaan omalla kehittämishankkeellaan ja saada torin tarjoamaa koulutusta. Toisaalta henkilöstökoulutuksena tarjotaan koulutusta, johon voivat osallistua myös sellaiset henkilöt, jotka eivät osallistu torien toimintaan. Perjantai-iltapäivien toritapahtumiin voivat osallistua kaikki opettajat ja opiskelijat riippumatta meneillään olevista hankkeista. Kolmas koulutusmuoto on pätevöitymiskoulutus, jolla voi hankkia muodollisen kelpoisuuden opetttajan tehtävään, jos sellaista kelpoisuutta edellytetään.

Pätevöitymiskoulutus voi rakentua yllämainitusta ja muusta järjestettävästä koulutuksesta. Suunnitteilla on luentosarja, jossa käsitellään yliopisto-opetusta ja -oppimista. Aiheina ovat mm. aikuisen oppijan ominaislaatu sekä aikuisen opettaminen tiedeyhteisössä. Kasvatustieteen laitoksella on aloitettu aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot (35 ov) ja tähän ohjelmaan on saatu muutama OPLAA!-paikka. Koulutukset siis limittyvät toisiinsa ja kukin opettaja voi hakea itselleen sopivan määrän koulutusta haluamallaan tavalla.

Kouluttautuminen nähdään myös tutkimuskohteena

Huomionarvoista on ollut Koulutuksen tutkimuslaitoksen (KTL) ja pedagogisen koulutuksen yhteyden löytäminen. Ensinnäkin talon sisältä löytyy tutkimuksellista asiantuntemusta yliopisto-opetuksen tarpeista ja mahdollisista ongelmista ja aikuisten oppimisesta. Toisaalta opettajien motivoitumisessa pedagogiseen koulutukseen on tärkeää, että nähdään opetuksen kehittämisen ja oman kouluttautumisen merkitys myös tutkimuskohteena. Hyvä osoitus näistä tutkimuksellisista yhteyksistä oli se kiinnostus, jota vuosi sitten Helsingin yliopistossa pidetty Innovations in Higher Education 2000 -konferenssi herätti.

Jyväskylän yliopiston laitosten tekemät esitykset opetuksen kehittämiseksi selvästi osoittavat opettajien kiinnostusta opetukseen ja omaan kouluttautumiseen. Kun yliopisto ei ole voinut tarjota riittävästi pedagogista koulutusta, eri-ikäisiä opettajia on hakeutunut ammattikorkeakoulujen opettajankoulutukseen, jota Jyväskylässä on tarjolla. Tämä kertoo siitä, että myös jatkokoulutettavat ovat kiinnostuneita pedagogisesta pätevöitymisestä.

Opetuksen kehittämiseen käytetty rahoitus on viime aikoina noussut, jopa eniten niissä yliopistoissa, joissa myös aikaisemmin on siihen panostettu (esimerkiksi HY). Näin ne yliopistot, jotka entisellä rahoituksella muodostivat rahoituksen keskikastin, ovatkin putoamassa joukosta, sillä pelkkä talkoovoimin tehty työ ei enää riitä. On siis ymmärretty se, että opetus on monimuotoista työtä, jonka erilaisiin tehtäviin, niin kateederiopetukseen kuin ohjaukseenkin, tarvitaan koulutusta samoin kuin missä tahansa muussa työssä. Koulutus antaa henkilökohtaisia resursseja ja vaikuttaa opetuksen laatuun ja näin laitoksen koko työhön, myös tutkimukseen.

YLL:n tavoite pedagogisesta kelpoisuudesta ei tarkoita muiden kelpoisuusvaatimusten alentamista. YLL:n tavoitteena on ollut se, että lehtoraattien kelpoisuusvaatimus olisi pääsääntöisesti tohtorin tutkinto. Hakutilanteessa pedagogisia ansioita vertaillaan muuten kelpoisten hakijoiden kesken. Tämän ajatuksen kiteyttää tutkija Anita Nuutisen (KTL/JY) siteeraama anonyymiksi jääneen oululaisopiskelijan lausuma "Hyvä opetus on kunnianosoitus tieteelle".

Tuula Hirvonen
lehtori
Jyväskylän yliopisto

(painetun lehden sivuilla 16-17)