Yliopistojen autonomia

Yliopistojen lainmukaisena, yhteiskunnallisena tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa nuorisoa palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Yliopistoilla on itsehallinto tämän toteuttamiseksi, akateeminen autonomia. Perusta on tieteellisessä tutkimuksessa ja sen käytännöissä.

Tulosohjaus suitsee kuitenkin toiminnallista autonomiaa. Tulos mitataan lähes yksinomaan suoritettujen ylempien korkeakoulututkintojen ja tohtorintutkintojen määrillä. Yliopistojen tulos on siten tuotteistettu. Tuotteen laadun kontrolloimiseksi yliopistojen on myös osallistuttava toimintansa ulkopuoliseen arviointiin.

Yliopistojen oikeudellinen itsehallinto on hyvin vahvasti rajoitettua, samoin taloudellinen. Yliopisto ei voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia eikä käyttää puhevaltaa tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa. Taloudellisesti yliopistot ovat valtion tilivirastoja, jotka vastaavat maksuliikenteen ja kirjanpidon hoidosta saamiensa ohjeiden mukaisesti. Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla on vapauksia oman varallisuutensa osalta.

Oikeudellisen ja taloudellisen autonomian rajoitukset ovat nousseet näkyvästi esiin yliopistojen toiminnan nopean ja voimakkaan monipuolistumisen ja laajentumisen johdosta. Toiminnan kasvu on johtunut siitä, että tieteellisen tutkimuksen ja siihen perustuvan ylimmän opetuksen arvo henkisen ja taloudellisen hyvinvoinnin edistämisessä on merkittävästi lisääntynyt viimeisen vuosikymmenen aikana. Tämä on merkinnyt kasvaneita rahallisia resursseja, merkittävimpänä runsaan kolmanneksen kattavan ulkoisen rahoituksen osuus yliopistojen kokonaisrahoituksesta. On tultu tilanteeseen, missä yliopistojen saamasta kokonaisrahoituksesta noin puolet on korvamerkittyä.

Siitä huolimatta, että yliopistojen rahoituksesta noin 90 prosenttia on tällä hetkellä julkista, tulisi nykyinen tilanne rahoituksen perusteiden osalta tunnustaa itsehallinnon laajentamisena. Tällöin yliopistojen vastuu rahoittajille niin yksityisen kuin julkisenkin rahoituksen osalta olisi nykyistä suorempaa ja selkeämpää.

Henkilöstöpoliittisesti yliopistot toimivat nyt tilivirastoina kilpailutilanteessa, missä erityisesti henkilöstön tehtävät mutta myös palkkaukset ovat usein lomittuneet valtion suoraan budjettirahoitukseen ja ulkoiseen rahoitukseen liittyen.

Yliopistojen toiminta ja tehtävät ovat laajentuneet hallinnollisten rakenteiden kokonaisvaltaista kehittymistä nopeammin. Ratkaisuna ovat olleet yliopistojen sisään ja kylkeen luodut ad hoc -yksiköt. Samanaikaisesti yliopistojen tiedekunta- ja laitosrakenteet ja niiden toimintamahdollisuudet ovat pääsääntöisesti jääneet jälkeen tukitoiminnoille asetetuista vaatimuksista.

Akateeminen johtaminen ja strateginen ajattelu juurtuivat yliopistoihin vasta 1990-luvulla kustannustietoisuuden ja tulosjohtamisen kautta. Myös sen kehittäminen edellyttää nykyisten laitos- ja tiedekuntarakenteiden muuttamista tämän päivän hallinto- ja tukitoimintavaatimuksia vastaaviksi.

Perustutkintoon johtavaa koulutusta ajatellen yliopistojen volyymi ei enää kasva. Niiden välinen määräkilpailu on muuttumassa laatukilpailuksi. Samalla yliopistojen tulee tarjota mittavaa jatko- ja täydennyskoulutusta niiden ulkopuolisessa työelämässä oleville. Tutkimustulosten kaupallisen hyödyntämisen vaatimus on myös johtamassa kasvavien erityisorganisaatioiden perustamiseen.

Vaikka yliopistojemme mahdollisuuksia vahvistaa asemaansa kansainvälisesti näkyvinä ja kilpailukykyisinä tutkimus- ja koulutusorganisaatioina tulee tukea lisäämällä oikeudellista ja taloudellista itsehallintoa, niiden julkisoikeudellinen asema akateemiseen autonomiaan liittyen tulee säilyttää.

Lukukausimaksuja ja kansainvälisten uusien yliopistojen perustamista koskevaa keskustelua tärkeämpää on keskustella tutkimuksellisesti ja koulutuksellisesti korkeatasoisten yliopistojemme kehittämisestä nykyisessä tilanteessa, missä oikeudellisen ja taloudellisen autonomian osalta olemme altavastaajia ulkomaisten yliopistojen suhteen.

Juhani Keinonen
puheenjohtaja
Professoriliitto

(painetun lehden sivulla 3)