Yliopistojen työsuojelun
järjestämisessä on puutteita

Uudenmaan työsuojelupiirin koulutusalan tiimin tarkastukset alueen kahdeksaan yliopistoon paljastivat huomattavia puutteita työsuojeluun liittyvissä asioissa, muun muassa opettajien ja tutkijoiden työtilojen ergonomiassa. Työterveyshuollon järjestäminen sai kiitosta.

Työsuojelupiirin koulutusalan tiimi teki työsuojelutarkastuksia vuonna 2000-2001 yhteensä 18 Uudenmaan korkeakouluun, joista kahdeksan oli tiede- ja kymmenen ammattikorkeakoulua. Yhteensä kahden vuoden aikana tehtiin 33 tarkastusta, suurimpiin kohteisiin tehtiin kaksi tai useampia tarkastuskäyntejä. Tarkastettujen koulujen henkilöstömäärä vaihteli 30 ja 6500 välillä.

Valvonnalla pyrittiin tukemaan korkeakoulujen omaa työsuojelutoimintaa. Valvonnan tavoitteina oli henkilöstön haitallisen henkisen kuormituksen ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien vähentäminen.

Työsuojelulainsäädäntö edellyttää toimenpiteitä

Työsuojelulainsäädäntö edellyttää, että työnantaja tuntee työpaikan haitta- ja vaaratekijät ja työolojen parantamiseksi toimitaan suunnitelmallisesti. Työnantajan on myös laadittava turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseksi ja työkyvyn ylläpitämiseksi työsuojelun toimintaohjelma. Toimintaohjelma perustuu työhön ja työympäristöön liittyvien terveyttä ja turvallisuutta uhkaavien haitta- ja vaaratekijöiden tunnistamiseen ja niistä aiheutuvien riskien arviointiin. Työsuojelun toimintaohjelmassa tulee olla riskien arvioinnin perusteella tehty suunnitelma aikatauluineen ja vastuuhenkilöineen niistä työhön ja työympäristöön liittyvistä parannuksista, joihin työnantaja ryhtyy lähitulevaisuudessa.

Työsuojelun toimintaohjelmaan sisältyy myös työpaikan työkykyä ylläpitävän toiminnan ohjelma ja -suunnitelma, jota tehdään yhdessä työterveyshuollon kanssa. Toimintaohjelmaan voidaan liittää myös muita työympäristöä, työntekijöitä ja työyhteisöä koskevia ohjeita kuten työpaikan yleisturvallisuuteen liittyviä toimintaohjeita (esim. laboratorioiden turvallisuusohjeet) ja työkäyttäytymisohjeita (esim. menettelytapaohjeet työssä kiusaamistilanteissa).

Työpaikalla tulee olla myös ajantasainen, työterveyshuollon tekemä työpaikkaselvitys. Työpaikkaselvitys on työterveyshuollon ammattilaisen käsitys työpaikan terveyteen vaikuttavista tekijöistä. Työpaikkaselvityksen avulla määritellään mm. työterveyshuollon toimintasuunnitelman sisältö ja tarpeelliset työntekijöiden terveyteen liittyvät parannus- ja kehittämiskohteet. Työpaikkaselvitys toimii näin osana työpaikan omaa työolojen vaarojen tunnistamisen ja riskien arvioinnin prosessia.

Työterveyshuolto järjestetty hyvin

Korkeakoulujen työsuojelun toimintaohjelmien taso oli vaihteleva. Ensimmäisellä tarkastuskäynnillä kahdessa tiede- ja kolmessa ammattikorkeakoulussa työsuojelun toimintaohjelmaa ei ollut olemassa. Kahdeksassa korkeakoulussa oli aloitettu jonkun ammattiryhmän tai koulun toimipisteessä riskien arviointiprosessia.

Riskien arvioinnissa ja toimintaohjelman suunnitelmallisuudessa on kokonaisuutena vielä kehitettävää. Työprosessi toimintaohjelmien tekemisessä on kesken erityisesti ammattikorkeakouluissa.

Työterveyshuolto oli järjestetty korkeakouluissa erittäin hyvin. Työterveyshuolto oli järjestetty useimmiten yksityisen työterveyshuoltoaseman kanssa. Tyypillistä oli, että työterveyshuollon toimintaan, esim. tarkastuksiin, oli osallistunut vain osa henkilökunnasta. Erityisesti opetushenkilökunnan kerrottiin olevan passiivinen työterveyshuollon käyttäjä ja terveystarkastuksiin osallistuja. Tarkastuksilla havaittiin myös muutama työterveyshuoltosopimus, jossa eri henkilöstöryhmien välille oli tehty eri laajuinen sopimus, mikä on tasa-arvon periaatteiden vastainen.

Työhöntulotarkastukset oli toteutettu vaihtelevasti ja selkeitä pelisääntöjä tarkastusten toteuttamiseksi, esim. kuka toimittaa uusien henkilöiden nimet työterveyshuoltoon, ei oltu aina sovittu. Määräaikaisten työntekijöiden työterveyshuollon järjestämisessä oli epäselvyyksiä.

Työterveyshuollon tekemät työpaikkaselvitykset olivat toteutuneet työpaikoilla vaihtelevasti. Ne puuttuivat tai ne oli toteutettu vain osittain kolmessa tiedekorkeakoulussa ja kolmessa ammattikorkeakouluissa.

Tukea ja kannustusta toivottiin enemmän

Työn henkinen kuormittavuus oli huomioitu jollain tavalla kaikissa tarkastetuissa korkeakouluissa. Tarkastuksilla nostettiin esiin työnantajan toteuttamien tukitoimenpiteiden riittävyys henkilöstön työkuormituksen vähentämiseksi. Keskusteluissa käsiteltiin mm. työkykyä ylläpitävän toiminnan ja työterveyshuollon toimintasuunnitelmien sisältöä ja yleensä työnantajan tarjoamia koulutusmahdollisuuksia.

Työkykyä ylläpitävää toimintaa ja kuntoutusta oli useimmissa kouluissa tarjottu. Tyky- ja kuntoutustoiminta olivat sisällöltään liikuntapainotteisia. Henkilökohtaiseen kehittämiseen ja kouluttautumiseen kannustaminen työnantajan taholta vaihteli. Erityisesti tiedekorkeakoulujen opetushenkilökunta koki, että kannustaminen ammattitaidon ylläpitämiseen on vähäistä. Tiedekorkeakoulujen esimiehiltä toivottiin selvästi nykyistä enemmän kannustusta ja tukea työn kehittämiseen.

Ammattikorkeakouluissa tilanne näyttää olevan tällä hetkellä lähes päinvastainen: opettajan varsinaisen opetustyö ja jatkotutkinnon suorittaminen yhtä aikaa on hankalaa. Työnantajan haasteena on pitää terveenä työssä jatkokouluttautuvat ja -kouluttautuneet opettajat, jotka yhtä opettajaa lainaten "kieli vyön alla suorittavat tutkintojaan ja samalla yrittävät selvitä kunnialla opetusvelvollisuuksistaan".

Kouluissa käytiin keskustelua myös mm. johdon ja alaisten välisistä säännöllisistä kehittämiskeskusteluista, työn kehittämiseen paneutuvista keskustelufoorumeista ja työn ohjauksesta. Näyttää siltä, että tiedekorkeakouluissa lehtorit ja tutkijat tekevät töitään paljon yksin ja arkityöstä puuttuvat sitä tukevat vuorovaikutteiset foorumit.

Korkeakouluille on tyypillistä, että suuri osa työntekijöistä on määräaikaisissa työsuhteissa, mikä antaa oman leimansa yksilön ja työyhteisön työssä jaksamiseen tai jaksamattomuuteen.

Ikääntyminen nostettiin tarkastuksilla esiin työsuojelun toimintaohjelmien, tyky -suunnitelmien ja työterveyshuoltojen toimintasuunnitelmien yhteydessä. Henkilöstön ikärakenne tunnettiin useimmiten, mutta vaikuttamiskeinoja ikääntyvän (+45 vuotta) tai ikääntyneen (+55 vuotta) jaksamisen tukemiseen ei osattu aktiivisesti käyttää (esim. työn järjestelyihin, työn organisointiin, työn hallintaan liittyviä). Ikääntymisen ongelmat oli tiedostettu lähes puolessa kohteista. Oli ilo huomata, että terveydenseurantatarkastuksista ns. ikäryhmätarkastukset sisältyivät lähes jokaisen koulun työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan.

Näyttöpäätetyön ergonomiassa paljon puutteita

Näyttöpäätetyöhön liittyviä ergonomisia selvityksiä oli tehty kymmenessä koulussa. Usein ergonomiset selvitykset olivat koskeneet vain osaa henkilöstöstä (hallinto tai toimisto). Tutkijoiden ja opettajien työpisteitä ei useimmiten oltu huomioitu.

Tarve ergonomisten selvitysten tekemiseen on suuri. Myös ergonomista ohjausta esim. kalusteiden käyttöönottoon ja säätämiseen tarvitaan jatkuvasti. Ergonomiassa oli fyysisten työolojen lisäksi (esim. ilmanvaihdon ja valaistuksen puutteellisuus, ahtaat tilat) usein puutteita työpöydissä. Kahdessa korkeakoulussa oli jopa käytössä uusia tai uudehkoja, vain näihin paikkoihin suunniteltuja työtuoleja ja -pöytiä, joista puuttui olennaisia säätömahdollisuuksia tai joissa oli muita ergonomisia puutteita.

Työsuojelun tasossa riittää haasteita

Tarkastushavaintojen perusteella voidaan sanoa, että korkeakoulujen työsuojelun taso vaihtelee. Puitteet työsuojelun toteuttamiselle ovat työpaikoilla olemassa: työsuojeluorganisaatio ja työterveyshuolto ovat kaikilla työpaikoilla olemassa. Myös työsuojelun toimintaohjelma tyky _ohjelmineen löytyy, ainakin nyt tarkastusten jälkeen, kaikilta työpaikoilta.

Avainkysymys on se, miten työpaikat saadaan innostettua työsuojelun toteuttamiseen. Se vaatii paitsi yhteisiä foorumeita kuin myös kehittämisen halua niin työntekijöiltä kuin johdolta. Työsuojelutietouden aktiivista jakamista sekä työntekijöille että esimiehille tarvitaan. Myös vuorovaikutteista keskustelua työn sujumiseen liittyvistä pulmakohdista tarvitaan. Työsuojelun perustyötä, työsuojelun toimintaohjelmien toteuttamista, vaarojen järjestelmällistä tunnistamista ja säännöllistä riskien arviointityötä tarvitaan. Tiiviimpään yhteistyöhön työterveyshuoltojen kanssa on tarvetta. Työn terveellisyyteen ja turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä riittää korkeakouluissa haasteita!

Riina Länsikallio
Ylitarkastaja
Uudenmaan työsuojelupiiri

(painetun lehden sivuilla 24-26)