Liika markkinavetoisuus
uhka sivistysyliopistolle

Yliopistojen markkinavetoisuus, tulosohjauksen kehittäminen sekä yliopistojen rahoitus puhuttivat rehtoreita lukuvuoden 2001-2002 avajaispuheissa.

Turun yliopiston rehtorin Keijo Virtanen kysyi puheessaan Hukataanko kriittinen tiede?

- Miten ylläpitää tasapaino tieteellisen työn omaehtoisen autonomisuuden ja jatkuvasti voimistuvan markkinavetoisuuden välillä? Vai annetaanko pikkusormen sijasta koko käsi niille vaatimuksille, joissa yliopiston ainoana tehtävänä on välitön vastaaminen kansakunnan, yritysten ja kansalaisten tarpeisiin. Vai onko todella aika huolestua yliopistojen asemasta tieteellisen ajattelun ja tieteellisen sivistyksen tyyssijoina?

Virtasen mukaan em. huoliin on aihetta.

- Tutkimus-, tiede- ja korkeakoulutuspoliittisia linjauksia leimaa meillä voimakas välineellisyys. Juuri missään ei pohdita, onko yliopistolla ja tieteellä muuta tehtävää kuin sinänsä tärkeä velvollisuus antaa palveluksia tarvitsijoille. Erimielisiä ollaan ainoastaan siitä, kuinka paljon liian vähän koulutetaan tietotekniikan osaajia tai kuinka paljon pitää välittömästi lisätä eri alojen opettajankoulutusta.

- Kriittisyys ei ole mikään trendisana nyky-yliopistossa. Enemmän puhutaan tiedon tuottamisesta, osaamisesta, huipputieteestä, kilpailukyvystä ja yhteiskunnallisesta pätevyydestä. Kuitenkin kriittisyys on pidettävä tänäänkin tieteenteon ja koulutuksen sanastossa: miltä kuulostaisi, jos tiedemies mainostaisi tutkimustaan kritiikittömäksi.

Mikä erottaa ammatti-korkeakoulusta?

- Olisi kuvitellut, että ammattikorkeakoulujen perustaminen Suomeen olisi vapauttanut yliopistot keskittymään entistä painokkaammin siihen, mikä niille kuuluu, toisin sanoen korkeatasoiseen, kriittiseen perustutkimukseen, analyyttiseen ajatteluun ja moetodologisesti sofistikoituneeseen koulutukseen. Näin ei ole käynyt. Yliopistot kilpailevat yhä enemmän samoilla käytännöllisillä tutkimus- ja koulutusmarkkinoilla kuin ammattikorkeakoulut. Kun ammattikorkeakoulut hamuavat samaan aikaan yliopistomaisia käytäntöjä, mikä ne kohta erottaa toisistaan?

- Tämän hetken suomalaisessa tiedetodellisuudessa on ainakin neljä tekijää, joilla voimme välttää yliopiston vajoamisen pelkästään ulkopuolisten vaatimusten tahdottomaksi palvelijaksi. 1) Valtiovallan on ymmärrettävä yliopistojen asema parhaan tutkimuksen ja korkeimman koulutuksen ahjona. 2) Tämä merkitsee sitä, että tieteestä itsestään lähtevällä tutkimuksella ja koulutuksella on oltava toiminnallinen oikeutuksensa ilman, että perustoimintojakin alkavat hallitsevasti määrätä ulkoa tulevat odotukset rahoitusehtoineen. 3) Yliopistoilla ja niiden oppiaineilla on myös vastuunsa olla lankeamatta kaikkien seireenien houkutuksiin. Suuri peruskysymys on se, miten perusteltuihin tarpeisiin vastaaminen ja kriittinen tiede saatetaan toimivaan suhteeseen keskenään. 4) Houkutukset tuntien tämä edellyttänee tieteen- ja oppiainealoittaista valtakunnallista sopimista ainakin lyhyellä aikavälillä.

Myös Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen puuttui samaan asiaan:

- Suurten konsortioiden ulkopuolelle jää runsaasti sellaista eri aloilla tuotettua laadukasta osaamista, joka on täysin välttämätöntä ihmiskunnalle. On mahdotonta kuvitella yhteiskunnan kehittyvän tasapainoisesti ilman laaja-alaista humanistista arvopohjaa ja ilman monipuolista yliopistolaitosta, jota ei ole valjastettu pelkästään välittömän hyödyn tuottamiseen.

Tutkimusyliopistosta businessyliopistoon?

Teknillisen korkeakoulun rehtori Paavo Uronen oli eri linjoilla kuin rehtori Virtanen. Uronen puhui amerikkalaisten kollegojensa lanseeraamasta termistä toinen akateeminen vallankumous, jolloin tutkimusyliopistosta siirrytään yrittäjyys- tai businessyliopistoon.

- Eräs merkittävimpiä muutoksia yliopistojen toiminnassa on viime aikoina ollut tutkimuksen tulosten nopea hyödyntämisvaatimus, johon yliopistojen halutaan selkeästi panostavan.

- "Puhtaasta" tieteestä tulee amerikkalaisten terminologiaa lainatakseni yrittäjyystiedettä. Syyt tähän ovat monia; rahoittajan/omistajan näkökohdat, tieteen merkityksen kasvu taloudellisessa kehityksessä sekä muutokset tutkimuksessa itsessään.

Dynamiikkaan rahoitukseen

Kestoaihe rehtoreitten puheissa on yliopistojen rahoitus. Vaasan yliopiston rehtori Matti Jakobsson kaipasi lisää dynamiikkaa yliopistojen rahoitusmalliin:

- Nykyisen mallin mukaan opiskelijaa kohti tuleva rahamäärä on jakolaskun tulos, ei sellainen perussuure, jonka kehittymisestä voitaisiin päättää, kun koulutuksen sisällölliset vaatimukset kasvavat tai kun on tarvetta pienentää opetusryhmiä tai hoitaa kansainvälisyyteen tai työllistymiseen liittyviä velvoitteita. Mallissa ei ole riittävää dynamiikkaa. Kun koko mallia ohjaava tärkein tekijä on tutkintotavoite, on kehittämisen aikajänne todella pitkä.

- Ehdotan, että rahoitusmallia korjattaisiin niin, että puolet rahoista osoitettaisiin koulutuksessa aloittavien opiskelijoiden määrän mukaan ja toinen puoli toteutuneen tutkintomäärän mukaan. Aloituspaikkarahalla voitaisiin hoitaa koulutusohjelmien perustoiminnot ja toteutumaosuus hoitaisi maisterivaiheen opintojen rahoituksen, Jakobsson esitti.

Myös Oulun yliopiston rehtori Lauri Lajunen kritisoi nykyistä rahoitusmallia.

- Kun määrärahat on sidottu pääsääntöisesti tutkintojen määrään ja koulutusalakohtaisiin kustannuskertoimiin, muuttaa malli yliopistot liiaksi tutkintojen tuotantolaitoksiksi. Yliopistojen pitäisi sen sijaan kiinnittää entistä enemmän huomiota toimintansa laatuun. Jos määrärahat kuitenkin sidotaan määrällisiin tavoitteisiin, määrällisyystekijä ryhtyy ohjaamaan liikaa toimintaa. Vaikka tulospisteiden keruu synnyttää toisaalta kilpailua, saattaa se toisaalta estää yhteistyötä.

- Nyt kun mallilla jaetaan ensi vuonna jo 90 prosenttia rahoista, jäykistää se yliopistojen toimintaa liikaa. Malli on tehnyt tehtävänsä.

Koulutussetelit ja opiskelijamaksut

Helsingin yliopiston rehtorin Kari Raivion puhetta on jo siteerattu paljon lehdistössä. Hän esitti mallia, jonka mukaan opiskelupaikan saatuaan opiskelija saisi valtiolta tukun koulutusseteleitä, jotka kattaisivat lukukausimaksut tutkinnon laskennalliselta suoritusajalta ja lisäksi parin vuoden jatkoajalta.

- IT-yliopistohanketta ei koskaan olisi esitetty, ellei Suomen yliopistolaissa olisi kategorista määräystä tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuudesta. Tulevaisuudessa tämä säädös tulee johtamaan paheneviin ongelmiin, Raivio ennusti.

Tampereen yliopiston rehtori Jorma Sipilä puuttui yliopistojen maksuttomuuteen lähinnä kansainvälisestä näkökulmasta.

- Kansainvälisyydessä ei tapahdu suurta harppausta ennen kuin yliopistot saavat oikeuden periä lukukausimaksuja EU:n ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta. Ei ole suomalaisen veronmaksajan asia maksaa heidän kustannuksiaan.

Sipilän mielestä valtion tulisi irrottautua sellaisesta yliopistojen kontrollista, joka vain estää niitä suorittamasta omaan tehtäväänsä hyvin.

- Yliopistoilla tulee olla oikeus käyttää rahansa tarkoituksenmukaisesti. Sen tulee saada perustaa sellaisia vakansseja, mitä yliopiston kehitys edellyttää sekä maksaa tehtävien mukaisia palkkoja ja palkkioita, niin että ne tulevat kunnolla tehdyiksi

Avajaispuheet luki:
Kirsti Sintonen

(painetun lehden sivuilla 29-30)