Opintoaikojen lyhentäminen
suurin lähiajan haaste

Ei arvannut nuori valtiotieteiden kandidaatti Arvo Jäppinen opetusministeriöön tullessaan yli 30 vuotta sitten, että vuonna 2001 hän istuisi koulutus- ja tiedepolitiikanosaston ylijohtajan tuolilla. Kun marraskuun alusta ylijohtajan virkaan nimitettyä Jäppistä pyytää luettelemaan muutamia keskeisiä lähiajan haasteista, hän nostaa ylivoimaiseksi ykköseksi opintoaikojen lyhentämisen.

Ensimmäinen Arvo Jäppisen vakanssi ministeriössä vuonna 1969 oli tutkijan pesti. Kasvatussosiologian opinnot ja varsinkin pro gradu lahjakkuusreserveistä innoittivat aluksi nimenomaan tutkijanuralle.

- Joku yliopistoihminen on minulle myöhemmin sanonut, että oli hyvä, etten lähtenyt sille tielle. Tiedä sitten, mitä hän sillä tarkoitti.

Ura on edennyt saman osaston, etupäässä yliopisto- ja tiedeyksikön, eri tehtävissä. Kolme vuotta vierähti OECD-edustustossa Pariisissa koulutus- ja tiedepolitiikan erityisasiantuntijana. Koulutus- ja tiedepolitiikan osastolla on nyt ylijohtajan alaisuudessa töissä hieman yli 100 henkeä. Osasto on mammutti OPM:n sisällä: sen kautta kulkee ministeriön 5,4 miljardin euron budjetista (v. 2002) noin 4,2 miljardia.

Yliopistoilta odotetaan tehokkaan
opiskelun strategioita

Kun ylijohtajaa pyytää luettelemaan yliopistosektorilta noin kolme merkittävää lähiajan haastetta, ensimmäinen kiirii esille jo ennen kysymyksen loppumista:

- Ylivoimaisesti keskeisin on opintoajat sekä siihen liittyen opetuksen ja ohjauksen laatu. Nämä tulevat esille joka päivä erilaisissa yhteyksissä.

- Tämä on vakavampi asia kuin äkkiseltään uskoisi, se liittyy yleiseen huolenaiheeseen väestökehityksestä. Opetusministeriön keinovalikoima on rajallinen, siksi yliopistojen tulisi nyt kunnolla pohtia sellaisia konkreettisia toimia, jotka ovat niiden vallassa. Tarkoituksena on laatia erityinen valtakunnallinen kehittämisohjelma. Samalla on myös muistettava, että opiskelu on opiskelijan työtä ja hänellä on siitä vastuu.

Toiseksi keskeiseksi haasteeksi hän lukee sen, miten yliopistot pystyvät jatkossa saamaan hyviä opiskelijoita. Tähän huoleen liittyy vielä seikka, jonka Jäppinen nostaa esille: yliopistojen pitäisi ottaa enemmän kantaa siihen, mitä tapahtuu peruskoulussa, lukiossa ja myös toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Sieltä ne opiskelijat yliopistoihin tulevat.

- Pitäisi katsoa laajemmin, lokeromainen ajattelu ei enää riitä. On ilahduttavaa, että rehtorit ovat jo alkaneet toimia. Kolmanneksi lähiajan haasteeksi Jäppinen mainitsee rahoituksen kohdentamisen.

- Määrärahojen lisäyslinjaukset on tehty ja nyt yliopistojen sisällä pitäisi tarkkaan harkita, miten lisämäärärahat käytetään.

Missä pihvi autonomiakeskustelussa

Yliopistojen autonomisen aseman kasvattaminen on noussut syksyn aikana vilkkaan keskustelun kohteeksi, lähinnä rehtorien käynnistämänä. Lokakuun ensimmäisenä päivänä Rehtorien neuvosto järjesti Yliopiston autonomia -seminaarin ja siitä parin päivän päästä yliopistojärjestöt olivat asiasta SYRENEn kuultavina.

- Koko autonomiakeskustelun ajan olen ihmetellyt, missä on varsinainen pihvi. On ollut suoraan sanoen vähän vaikea päästä perille, mitä konkreettista lopulta ajetaan takaa.

- Puhutaan taloudellisen autonomian laajentamisesta, mutta entä sitten. Jotkut ovat sanoneet, että yliopistojen pitäisi voida ottaa velkaa. Mutta mitä siitä sitten seuraa ja kuka kantaa vastuun? On myös esitetty, että yliopistojen pitäisi päästä perustamaan yhtiöitä ja mennä osakkaaksi yrityksiin. Voi olla joissakin tapauksissa perusteltua mutta miten liiketoiminta sopii yhteen yliopistojen perustehtävien ja toiminnan luonteen kanssa.

- Ymmärrän paremmin keskustelun rahoituksen tasosta, että rahaa on liian vähän. En kuitenkaan näe, että jokin epämääräinen autonomian lisääminen toisi rahaa enemmän. Myös riskit on otettava huomioon.

- Kaiken kaikkiaan toivoisin konkreettisia ehdotuksia ja jäsentynyttä keskustelua siitä, miten taloudellista autonomiaa haluttaisiin kasvattaa. Opetusministeriö on valmis tällaiseen keskusteluun.

Koulutus ei ole hyvä kauppatavara

Maailman kauppajärjestö WTO käynnistää tänä syksynä neuvottelut palvelukaupan yleissopimuksesta. Tavoitteena on vähentää palveluiden kansainvälisen kaupan esteitä WTO:n jäsenmaiden avatessa markkinoitaan muiden jäsenmaiden palveluntarjoajille. Ajatuksena on, että korkeinta koulutusta kohdellaan samanlaisena palveluna kuin vaikkapa kuljetus- ja rahoituspalveluja.

Arvo Jäppinen ei yleensäkään pidä koulutusta erityisen hyvänä vapaan kilpailun kauppatavarana. Koulutus on ollut Suomelle kansallisesti hyvä kilpailuvaltti ja siksi on tärkeää, että se säilyy tulevien sopimusten ulkopuolella. Tällä hetkellä näyttää siltä, että markkinoiden avaamispaine kohdistuu nimenomaan kaupalliseen korkeakoulusektoriin. Vaikka meidän korkeakouluopetuksemme onkin pääosin julkisin varoin järjestetty, ei tämä silti ole meille vähäinen asia. Suomen on tärkeää säilyttää vapaus investoida julkiseen korkeakoululaitokseen kansallisten tarpeidemme mukaisesti myös tulevaisuudessa. Ei nimittäin ole ollenkaan selvää, miten raja kaupallisen ja julkisen korkeakouluopetuksen välille vedetään ja miten mahdollinen yksityisen puolen vapauttaminen vaikuttaisi julkiseen korkeakouluopetukseen. Katsottaisiinko esimerkiksi lukukausimaksujen puuttuminen julkiselta puolelta kilpailun rajoitukseksi.

- Tämä asia vaatii huolellista seurantaa. Olisi hyvä, jos EU esiintyisi asiassa yhtenäisenä, mutta se voi olla vaikeaa, koska esimerkiksi Englanti myy jo koulutuspalveluitaan.

Palvelujen vapauttaminen tulee varmaan WTO:n agendalle, mutta missä laajuudessa, se on epäselvää. Ulkoministeriö koordinoi koko GATS-prosessia ja Suomen edustajana kokouksissa on ulkomaankauppaministeri Kimmo Sasi. Kukin sektoriministeriö vastaa oman alueensa kysymyksistä. OPM on perustanut sisäisen työryhmän valmistelemaan Suomen näkemyksiä koulutuksen osalta. Työryhmän puheenjohtajana toimii hallitusneuvos Timo Lankinen ja sihteerinä ylitarkastaja Laura Lahti.

Osa opinnoista maksutonta, osa maksullista

Opetusministeri Maija Rask sanoi lokakuun alussa toimittajatapaamisessa Smolnassa, että yliopisto-opetuksen maksuttomuus noussee seuraavan hallituksen ohjelmaan. Kyseessä onkin pitkälti juuri poliittinen kysymys.

- Jo nykyistä yliopistolakia valmisteltaessa eräät asiantuntijat esittivät, että lukukausimaksuja perittäisiin ulkomaisilta opiskelijoilta. Eduskunnan sivistysvaliokunta oli kuitenkin täysin yksimielinen maksuttomuudesta.

Koulutussetelit ja lukukausimaksut olivat julkisen keskustelun kohteena laajemmin 1990-luvun puolivälissä. Silloin Arvo Jäppinen veti ohjausryhmää Esa Ahosen voucher-selvityksessä.

Nyt asia on noussut esille uudelleen lähinnä Helsingin yliopiston rehtorin Kari Raivion lukuvuoden avajaispuheen takia. Jäppinen pitää hyvin todennäköisenä, että jonkinlaiset maksut tulevat käyttöön muodossa tai toisessa, mutta eivät tämän hallituksen aikana. Jäppinen sanoo, että meidän järjestelmäämme voisi sopia hyvin esimerkiksi se, että tietty kohtuullinen määrä opintoja olisi maksuttomia mutta tämän ylittävä osa maksullisia.

- Pidän tärkeänä, että tehtävät ratkaisut ovat myös sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja ettei niillä vähennettäisi halukkuutta hakeutua opiskelemaan eikä entisestään lisättäisi opiskelijakunnan sosiaalisen jakautuman vinoutta. Myös ulkomaisten opiskelijoiden asema tulee pohdittavaksi.

- Koulutusseteliajattelussa on paljon myönteistä mutta sen toteuttaminen käytännössä edellyttäisi melkoista selvittelyä ja byrokratiaa.

Marraskuun toisena päivänä luovutettiin opetusministerille mietintö korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategiasta, jossa pohdittiin muun muassa sitä, miten ulkomaalaisia opiskelijoita saataisiin Suomeen lisää ja miten heitä tuettaisiin.

- Ikäluokkien pienentyessä ulkomaisia opiskelijoita tarvittaisiin kyllä lisää.

Työryhmän näkemys siitä, että korkeakoululainsäädännön ajanmukaisuus tulisi arvioida kansainvälisen toiminnan kannalta mahdollisimman pian, viittaa siihen, että myös mahdolliset opiskelijamaksut tullevat pohdittaviksi. (Kv-toiminnan strategiasta voi lukea enemmän OPM:n www-sivuilta osoitteesta: www.minedu.fi/julkaisut/julkaisusarjat/23kk_kvstrategia/23kuvailu.html)

Tulosohjauksesta kohtuullisesti tyydyttävä malli

Opetusministeriö asetti lokakuun 10. päivänä työryhmän miettimään yliopistojen tulosohjausjärjestelmän remonttia. Työryhmän puheenjohtajana toimii ylijohtaja. Jäseninä on kolme rehtoria, neljä vararehtoria, yliopistojen talousjohtoa sekä OPM:n virkamiehiä. Projektin määräaika on ensi vuoden syyskuun loppuun. Työ ei tule olemaan helppo.

- En oletakaan, että saataisiin aikaan malli, joka täysin tyydyttäisi kaikkia. Riittää, että saavutettaisiin kohtuullinen hyväksyntä.

- Mitään ongelmia ei olisikaan, jos yliopistot olivat yhtä suuria ja edustaisivat samoja tieteenaloja. Nyt koot vaihtelevat Kuvataideakatemiasta Helsingin yliopistoon ja tieteenaloja on ihan laidasta laitaan.

Ikivanha rahoitusmalli oli historiallisen kehityksen tulosta. Sitä arvosteltiin siitä, että rahan jaossa ei otettu huomioon yliopistojen tehtävien todellista laajuutta.

Yliopistojen tulosohjaustyöryhmän kokoonpano: Puheenjohtaja ylijohtaja Arvo Jäppinen Jäsenet: rehtori Lauri Lajunen, Oulun yliopisto rehtori Tapio Reponen, Turun kauppakorkeakoulu rehtori Pekka Vapaavuori, Sibelius-Akatemia vararehtori Salme Näsi, Jyväskylän yliopisto vararehtori Teuvo Pohjolainen, Joensuun yliopisto vararehtori Marja Jylhä, Tampereen yliopisto vararehtori Jarmo Partanen, Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu hallintojohtaja Eila Rekilä, Vaasan yliopisto kvestori Ilkka Hyvärinen, Helsingin yliopisto suunnittelu- ja rahoituspäällikkö Tarja Särkkä, Lapin yliopisto johtaja Markku Mattila, opetusministeriö opetusneuvos Hannele Hermunen, opetusministeriö

- Nyt käytössä olevan mallin kehittely alkoi siitä, että rahanjaon perusteeksi hväksyttiin tavoitteiden määrittely ja tavoitteiden ja määrärahojen yhteys. Kaikkien mielestä tämä oli huomattava parannus aikaisempaan. Lobbarit eivät ole enää pärjänneet yhtä hyvin kuin aiemmin.

Työryhmän ensimmäisenä tehtävänä onkin katsoa, mitä kehitettävää nykyisessä mallissa voisi olla.

- Kritiikki onkin ehkä liikaa kohdistunut rahoitusmalliin eikä ole ymmärretty sitä, että rahat ovat olleet tiukassa vaikeiden vuosien takia.

Yliopistojen sisäiset rahajaot on käyty läpi tuoreessa selvitysmies Matti Hosian kartoituksessa. Yllättävän monet yliopistot noudattavat sisäisessä rahanjaossaan valtakunnallisen mallin periaatteita.

- Yritimme sanoa yliopistoille, älkää ottako käyttöön samaa mallia sellaisenaan. Yliopistojen sisällä tulisi ottaa huomioon eri tieteenalojen ja toiminnan erityispiirteet. Tähän valtakunnallisella mallilla ei pystytä.

Ulkopuolinen rahoitus vaatii valvontaa

Yliopistojen ulkopuolisen rahoituksen valvontaa ja hallinnointia selvittänyt työryhmä jätti mietintönsä opetusministeri Maija Raskille lokakuun alussa (ks. Acatiimi 8/2001 s. 37 ja www.minedu.fi/julkaisut/pdf/yliopistorahoitus.pdf). Työryhmän esitykset merkitsevät ulkopuolisen rahoituksen valvonnan selvää tiukkenemista.

- Yllättävän vähän asiasta on tullut tänne palautetta. Ehkä sitä tulee enemmän, kun asia nousee esille yliopistojen sisällä.

- Yliopistojen tulee olla selvillä siitä, mitä niiden sisällä tapahtuu. Korostaisin tässä yhteydessä yliopistoja nimenomaan yhteisönä.

- Kun asiat rullaavat hyvin, järjestelmä voi olla hajautettu eikä tarkempaa ohjausta ja valvontaa tarvita. Kun ongelmia ilmenee, niihin puututaan keskustason ohjauksella, Jäppinen muistuttaa periaatteista.Siitä ministeriössä ei ole vielä liiemmin keskusteltu, ovatko työryhmän ehdotukset ristiriidassa rehtoreitten ajaman yliopistojen autonomian lisäämishankkeen kanssa.

Virkarakenteet ovat yliopistojen sisäisiä asioita

Monissa yliopistoissa on viime aikoina valmisteltu virkarakenteiden uudistuksia. Näistä tuoreimmat ovat Turun yliopiston (ks. Acatiimi 8/2001 s. 27-28) ja Teknillisen korkeakoulun virkarakenne-esitykset. Opetusministeriö ei ole puuttunut virkarakenteiden kirjavoitumiseen.

- Olen yrittänyt johdonmukaisesti noudattaa sitä linjaa, että yliopistot saavat itse päättää rakenteistaan, yhteistyössä järjestöjen kanssa. Enkä vieläkään näe suuria tarpeita pitää yhdenmukaistamisesta tiukasti kiinni.

- On tärkeää, että näistä asioista päätetään yliopistoyhteisön sisällä, koska henkilöstö yliopiston tuloksenkin tekee.

Virkarakenteisiin liittyy myös palkkaluokat. Ylijohtaja Jäppinen onkin huolissaan julkisen sektorin hyvin koulutetun henkilöstön palkkakilpailukyvystä.

- Olen aina ollut sitä mieltä, että yliopistojen sisääntulopalkan pitää olla sellainen, että se ei estä nuoria lahjakkaita ihmisiä hakeutumasta yliopisto- ja tutkijanuralle. Ja toisaalta huippuasiantuntijoille tulee maksaa kilpailukykyistä palkkaa, että heidät saadaan pysymään yliopistojen sisällä.

Teksti: Kirsti Sintonen
Kuva: Ari Aalto

(painetun lehden s. 8-11)