Miten edistää työhyvinvointia yliopistoissa?
Tieto on suomalaisen yhteiskunnan merkittävä tuotannontekijä.
Tiedon hankkimisessa yliopistot ja muut asiantuntijaorganisaatiot
ovat elintärkeitä. Muuttuvassa ympäristössä
yliopistojen on vakuutettava tarpeellisuutensa ja niiden on alati
muututtava. Murroksessa elävät myös yliopiston
työntekijät. Muutos on näkynyt lisääntyneinä
opiskelijamäärinä, tehtäväkuvien pirstoutumisena,
työsuhteiden pätkiytymisenä ja jatkuvana työpaineena.
Esimerkiksi Tieteentekijöiden liiton jäsenselvityksen
mukaan 77 prosenttia jäsenistä on määräaikaisessa
työsuhteessa.
Yliopiston henkilökunta, erityisesti tutkijat ja opettajat
(tutkija/opettajat) ovat kovilla. Sama paine koskee tulosvastuisia
laitoksia. Laitosten toimintakykyyn ja henkilöstön jaksamiseen
tulee kiinnittää huomiota. Työhyvinvointi astuu
avainasemaan.
Tässä artikkelissa perustellaan aluksi miksi työhyvinvointiin,
sekä yksilö- että yhteisötasolla, tulee yliopistoissa
kiinnittää huomiota. Toiseksi esitellään lyhyesti
eräitä keinoja, joilla työhyvinvointia, henkilöstön
ja organisaatioiden, voidaan edistää. Artikkelin lopuksi
esitellään Työterveyslaitoksella aloitettua projektia
Työhyvinvointi yliopistotyössä, jossa tullaan
etsimään ja kokeilemaan malleja ja keinoja hyvinvoinnin
takaamiseksi suomalaisissa yliopistoissa.
Miksi edistää työhyvinvointia?
Työhyvinvoinnin edistämisellä on kahdentasoisia
vaikutuksia. Yhtäällä sen avulla voidaan lieventää
yksilötason ongelmia, kuten:
- vähentää työuupumusta ja työstressiä
- heikentää epävarmuutta työn jatkumisesta
ja työn sisällöstä
- vähentää tuki- ja liikuntaelinten ongelmien
(ja muita somaattisen terveyden) ongelmia
- edesauttaa sitä, että yliopiston henkilökunta
pääsisi nykyistä terveempänä eläkkeelle.
Työhyvinvointitoiminta ei vain vähentäisi ongelmia
vaan sillä olisi myös suoraan positiivisia vaikutuksia
yliopiston henkilöstön työn sujuvuuteen ja hyvinvointiin.
Sen avulla terveys ja toimintakyky vahvistuisivat ja työnhallinta
edistyisi. Lisäksi motivaatio työhön kasvaisi ja
elämä olisi elämisen arvoista.
Toisaalla työhyvinvoinnin kehittäminen vaikuttaisi
myös yhteisötasolla (laitos/tiedekunta/yliopisto):
- tiedon kulun katkokset vähenisivät ja yhteistyön
esteet mataloituisivat
- eripuraa olisi vähemmän ja se auttaisi henkilöstöä
tiedostamaan paremmin yhteisiä tavoitteita esimerkiksi
laitostasolla.
Työhyvinvointitoiminnalla ei vain poistettaisi yhteisötason
ongelmia vaan vaikutettaisiin välittömästi positiivisella
tavalla yhteisön (laitoksen) toimintakyvyn ja toiminnan laadun
kehittymiseen. Tämä taas heijastuisi opetuksen ja tutkimuksen
laatuun sekä tuloksellisuuteen. Lisäksi se auttaisi
yhteisöä oppimaan yhteisesti ja ohjaamaan omaa toimintaansa
nykyistä paremmin.
Yliopistoyhteisö - organisoitua anarkiaa?
Miten sitten edistää työhyvinvointia yliopistoissa?
Tässäkin tulisi saada aikaan muutoksia sekä yksilö-
että yhteisötasolla.
Yksilötasolla tulisi
- sovittaa työn sisältö ja vaatimustaso oikein
ja realistisesti
- saada riittävästi tietoa oman työn onnistumisesta
ja sen jatkuvuudesta
- luoda ergonomisesti ja fyysiseltä ympäristöltään
turvallisia työpisteitä
- kiinnittää huomiota terveyteen ja jaksamiseen.
Yhteisötasolla (laitostasolla) tulisi
- taata riittävät materiaaliset resurssit ja pyrkiä
tietoisesti suunnittelemaan ja hallitsemaan yhteisön perustavia
toimintaprosesseja
- luoda toimivat tiedon ja kokemuksen vaihtokanavat eli taata
dialogin jatkuvuus yhteisössä
- varmistaa toiminnan johtamisen toimivuus
- pyrkiä ennakoimaan henkilöstön toimintakyvyn
ja terveyden muutoksia.
Yliopistotyötä luonnehtii abstraktisuus, irrallisuus
ja rajattomuus. Yliopisto-organisaatioita onkin luonnehdittu organisoiduiksi
anarkiaksi. Tavoitteiksi tulisi kuitenkin asettaa "akateemisen
epäselvyyden hallinta" ja fair play. Eli: yliopistotyötä
pitäisi sekä yksilö- että yhteisötasolla
organisoida ja rajata nykyistä tuhdimmin. Kaikissa ratkaisuissa
(esim. henkilöstön valinnat ja laitosten arvioinnit)
tulisi noudattaa akateemisia ja oikeudenmukaisia pelisääntöjä.
Projekti on käynnistetty ja verkosto viritetty
Jotta akateemisen työn systemaattinen kehittäminen
virittyisi ja terävöityisi on Työterveyslaitoksessa
(Työterveyshuolto-osasto) aloitettu Projekti Työhyvinvointi
yliopistotyössä 2001-2004. Projektin ydintavoitteena
on selvittää, millaista työhyvinvointia kehittävää
toimintaa yliopistotyössä tarvitaan. Projektilla pyritään
jäsentämään, millainen työhyvinvoinnin
kehittämismekanismi toimii parhaiten, eli lisää
yliopistojen henkilökunnan (erityisesti tutkija/opettajat)
työhyvinvointia suomalaisessa yliopistoympäristössä.
Tavoiteltava tietämys uskotaan saatavan sekä tutkimusten
avulla että reflektoimalla yliopistojen työhyvinvoinnin
käytännön kehittäjien kokemuksia. Tästä
syystä projekti jakaantuu kahteen osaan: tutkimukseen ja
verkostoon.
Osassa A Tapaustutkimus työhyvinvoinnin kehittämisestä
yliopistotyössä 2002-2004 tutkitaan kahden yliopiston
Helsingin ja Joensuun yliopistojen työhyvinvoinnin kehittämisen
tarvetta ja ennen muuta toiminnan keinoja. Vaikka tyky-toiminta
ja siihen liittyvä henkilöstön kehittäminen
ovat ulottuneet myös yliopistoihin ja vaikka tästä
toiminnasta on tehty selvityksiä, niin yliopistoja ei ole
juurikaan tutkittu työn sujuvuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta.
Tämän tutkimuksen tavoitteina on selvittää:
Millaista työhyvinvointia kehittävää toimintaa
yliopistotyössä tarvitaan? Miten kehittää
yliopistotyön sujuvuutta sekä henkilö- että
laitostasolla? Miten syventää asiantuntemusta työhyvinvoinnista?
Osassa B Verkosto työhyvinvoinnin kehittämiseksi
yliopistotyössä 2001-2004 on tarkoitus luoda maanlaajuinen
(kaikki Suomen "yliopistot" kattava) verkosto. Verkoston
tehtävä on edistää työhyvinvoinnin kehittämistä
yliopistoissa tutkimustiedon, kokeilujen ja arkisten perustoimintojen
kehittämisen avulla. Verkostossa on tarkoitus vaihtaa kokemuksia
ja tehdä yhteistyötä yhtäällä eri
yliopistojen välillä ja toisaalla työhyvinvoinnin
tutkijoiden ja yliopistotyön käytännön kehittäjien
(sisältäen mm. yliopistoja palvelevat työterveyshuollot)
välillä. Vuorovaikutusta varten luodaan jatkuva virtuaalinen
keskustelupiiri ja järjestetään yhteisiä tapaamisia.
Verkoston käynnistämisestä ja ylläpitämisestä
kantavat päävastuun Työterveyslaitoksen kyseisen
projektin asiantuntijat. Verkostoon voivat liittyä kaikki
ne organisaatiot ja henkilöt, jotka ovat kiinnostuneita työhyvinvoinnin
kehittämisestä yliopistoissa ja muissa asiantuntijaorganisaatioissa.
Verkostoprojekti toimii yhteistyössä yllä kuvatun
tutkimusprojektin kanssa muun muassa siten, että verkoston
eri osapuolet arvioivat tutkimusprojektin väli- ja lopputulosten
siirrettävyyttä ja hyödynnettävyyttä.
Ilkka Pirttilä
erikoistutkija, dosentti
Lisätietoja projektista:
ilkka.pirttila@ttl.fi
puh. 017-201 226
(painetun lehden s. 20-21)
|
