Matkakustannukset korvattava virka- ja työehtosopimuksen mukaisesti

Matkakustannusten korvaamisesta tehtyä virka- ja työehtosopimusta rikotaan räikeästi yllättävän monissa yliopistoissa. Matkakustannukset tulee korvata sopimuksen edellyttämällä tavalla.

Valtiolla matkakustannusten korvaaminen perustuu valtiovarainministeriön, AKAVA-JS ry:n, Palkansaajajärjestö Pardia ry:n ja Valtion yhteistyöjärjestö VTY ry:n tekemään virka- ja työehtosopimukseen. Kyseisen sopimuksen määräyksiä noudatetaan kotimaassa ja ulkomailla tehtyjen valtion virkamiesten virkamatkojen (ja työntekijöiden matkojen) matkakustannusten korvaamiseen. Sopimus on voimassa 31.1.2003 saakka.

 

Kokemuksia matkakustannusten korvaamisesta "Meidän laitoksella noudatetaan sellaista kirjoittamatonta sääntöä, että laitos ei maksa päivärahoja. Periaate kaiketi on, että jos ei vapaaehtoisesti suostu näistä päivärahoista luopumaan, sitten ei tule myönteistä virkamatkapäätöstäkään Toisaalta taas päivärahojen saamatta jääminen rassaa pahiten niitä laitosten aktiivisimpia ihmisiä, jotka ovat muutenkin kaikessa mukana ja joutuvat matkustamaan verrattain paljon. Tässä asiassa siis työhuoneisiinsa koteloituneet tohvelisankarit ja ulkoisia suhteita ja yhteyksiä hoitavat aktiivit ovat aika lailla eri asemassa" "Muistan 1990-luvun alussa, että kotimaan päivärahoja ei anottu. En koskaan tiennyt, miksi ei, enkä keneltäkään kysellyt. Ajattelin, että se on semmoista simputusta. Myöhemmin huomasin, että saman laitoksen sisällä joillekin maksettiin kaikki mahdolliset mömmöt, mutta oletin sen liittyvän yksikkömme pieniin rahavaroihin." "Olen ollut talossa töissä vuodesta 1984, enkä ole päivärahoja koskaan laskuttanut. Se on ikään kuin talon kulttuuria ainakin siellä, missä minä olen ollut, tai enhän minä aina ole tiennyt, mitä muut laskuttavat, mutta näin ainakin minä olen toiminut." "Hyvä tavaton! Eihän yksikössämme ole koskaan maksettu päivärahoja. No, olen tosin ollut talossa vasta vuodesta 1987. Kerran, muistaakseni viisi vuotta sitten, yksi röyhkeä opettaja vaati laitosta maksamaan päivärahan, eikä laitoksen johtaja uskaltanut olla maksamatta. Paha mielihän siitä tuli itse kullekin." "Mä sain päivärahoja edellisiltä reissuiltani (jopa ulkomaille) puolitoista vuotta sitten, mutta tänä syksynä minulle ei anomuksesta huolimatta ole maksettu päivärahoja". "1988 yritin vaatimatonta 100 mk/päivä, mutta ei myönnetty. Sen koomin en ole edes yrittänyt." "Kun aloitin akateemisen työsarkani, minulle ilmoitettiin selväsanaisesti, että päivärahoja ei makseta. Vasta hiljattain rahatilanteen parantumisen myötä olen rohjennut laittaa myös päivärahat muutamaan viimeisimpään virkamatkaesitykseen, vaan eipä ole päivärahoja tilipussissa näkynyt. Tilanne on paradoksaalinen, koska työskentelen niin sanotulla ulkopuolisella rahoituksella eli päivärahat eivät olisi laitoksen budjetista pois." "Laitoksella on ollut sellainen käytäntö, että päivärahoja ei edes anota olipa sitten kyseessä ulkomaan tai kotimaan matka. Systeemi on erittäin epäoikeudenmukainen pienellä palkalla tai apurahalla sinnitteleville tutkijoille. Varsinkin ulkomaiseen kongressiin matkustaminen on saattanut panna talouden lähes sekaisin, koska matkoista koituu aina ylimääräisiä kustannuksia." "Laitoksella on ollut vaihteleva käytäntö tässä asiassa. Kun itse tulin johtajaksi vuonna 1999 muutin tilanteen sellaiseksi, että päivärahat maksetaan. Käsittääkseni uusi johtaja noudattaa samaa sääntöä." "Viimeiset kokemukseni yliopistotyönantajasta ovat reilun vuoden takaa tutkijakoulusta, jossa tosiaan ei maksettu päivärahoja. Aina tein esityksen ja vaadin kirjalliset hylkäyspäätökset ja näin sain ne vähennyksinä verotukseen. Kohta vuoden verran olen ollut töissä kuntien omistamassa osakeyhtiössä, jossa noudatetaan kunnallista VESsiä ja päivärahat maksetaan aina pyytämättä."

Virkamatkan käsite

Matkakustannusten korvaukseen oikeuttavaksi matkaksi katsotaan sellainen esimiehen määräyksestä tehtävä matka, jonka virkamies tai työntekijä tekee virka- tai työtehtävien hoitamista varten työpaikan ulkopuolelle. Virkamatkana ei pidetä työmatkaa asianomaisen asunnolta tai sitä vastaavalta paikalta virka- tai työpaikalle ja takaisin.

Virka- tai työpaikalla tarkoitetaan asianomaisen kiinteää toimipaikkaa, jossa hän työskentelee, tai mikäli hänellä ei työn luonteen vuoksi ole kiinteää toimipaikkaa, sitä vastaavaa paikkaa.

Matkakustannusten korvaaminen

Matkakustannuksina pidetään niitä ylimääräisiä menoja, joita asianomaisella on ollut virkamatkan johdosta. Virkamatkasta maksetaan matkustamiskustannusten korvausta, päivärahaa, ateriakorvausta, majoittumis- tai hotellikorvausta ja yömatkarahaa sekä oppikurssien ajalta kurssipäivärahaa siten kuin sopimusmääräyksissä on sovittu.

Lisäksi ulkomaan matkasta korvataan erilliskorvauksina tositteiden mukaisesti lentokenttävero, passi- ja viisumikulut sekä välttämättömät lääke- ja rokotuskulut, taksin käyttö matkalla lentotoimistoon tai lentoasemalle taikka lentoasemalta tai lentotoimistosta, milloin se on ilmeisen välttämätöntä, taloudellista tai olosuhteisiin nähden tarkoituksenmukaista.

Erilliskorvauksena korvataan tositteiden mukaisesti myös matkatavaravakuutuksen vakuutusmaksu enintään 5 000 markan vakuutusmäärästä sekä enintään 31 päivää kestävää virkamatkaa varten otetun kertamatkustajavakuutuksen vakuutusmaksu siltä osin, kuin se oikeuttaa matkasairaudesta, tapaturmasta tai matkan peruuntumisesta tai keskeytymisestä aiheutuviin kulukorvauksiin tai koko vuoden ajaksi otetun matkustajavakuutuksen enintään 300 markan vakuutusmaksu.

Ulkomaan matkojen korvattavia kuluja ovat lisäksi välttämättömät virkamatkan järjestelyihin ja työasioihin liittyvät puhelin- ja telekopiokulut, hotellimajoituksen yhteydessä perittävä tallelokerovuokra sekä muut mahdolliset edellisiin verrattavat kulut.

Matkakustannusten korvaamista koskeva virka- ja työehtosopimus on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteesta
http://www.vn.fi/vm/tyonantajana/helmi/matkasop2001.htm.

Kysely päivärahojen maksamisesta

Matkakustannusten korvaamisesta tehtyä sopimusta rikotaan yliopistoissa yleisesti. Joissakin yliopistoissa pallo näyttää karanneen kokonaan käsistä.

Eräässä suurehkossa yliopistossa tehtiin loka- marraskuussa kysely päivärahojen maksukäytännöistä. Vastaukset ovat järkyttävää luettavaa. Vieressä (harmaissa palkeissa) on pienimuotoinen kooste runsaasta palautteesta.

Varojen puute ei ole peruste

Valtiovarainministeriön ja pääsopijajärjestöjen tekemä virka- ja työehtosopimus matkakustannusten korvaamisesta on minimisopimus, jossa todettua huonommin työnantaja ei saa korvata. Näin ollen esimies ei voi myöskään "sopia" matkalle lähtijän kanssa, että tämä saa virkamatkamääräyksen, jos luopuu osasta matkakorvauksia.

Yliopistoissa työskentelevien esimiesten toivoisi nykyistä paremmin tajuavan, että heidänkin tulee noudattaa virkaehtosopimuksia kuten muissa virastoissa ja laitoksissa tehdään. Yliopistojen autonomiakaan ei oikeuta elämään kuten pellossa. Myöskään varojen puute ei ole hyväksyttävä peruste sopimusten vastaiseen menettelyyn.

On käsittämätöntä, että yliopistoväen heikkoa palkkakilpailukykyä heikennetään vielä omien työtovereiden toimesta siten, ettei työntekijöille makseta virka- ja työmatkoista niitä korvauksia, jotka heille sopimuksen mukaan kuuluvat.

Yliopistotyönantajan ja yliopistoissa työskentelevien esimiesten tulee jatkossa huolehtia siitä, että sopimuksia noudatetaan. Mikäli näin ei tapahdu, tulisi työntekijöiden menetellä seuraavalla tavalla:

1. Vaadi esimieheltäsi virkamatkamääräys ennen virka- tai työmatkallesi lähtöä. Anna määräyksen antajalle tiedot matkan tarkoituksesta ja toteutustavasta sekä virkamatkasta aiheutuvien kustannusten ja mahdollisen matkaennakon perusteista.

2. Laskuta matkasta kaikki sinulle sopimuksen mukaan kuuluvat korvaukset.

3. Mikäli et saa sopimuksen mukaisia korvauksia pyydä luottamusmies avuksesi ja keskustelkaa sopimuksen noudattamisesta esimiehesi kanssa niin sanotussa välittömässä neuvonpidossa.

4. Sikäli kuin asia jää välittömässä neuvonpidossa erimieliseksi, siitä tulisi käydä tehtävään määrätyn yliopiston edustajan ja ao. henkilöstöjärjestön välillä paikallisneuvottelut.

5. Mikäli asia jää vielä paikallisneuvottelussa erimieliseksi, ota yhteyttä liittoosi, joka huolehtii siitä, että asia viedään keskusneuvotteluun, joka käydään AKAVA-JS:n ja valtion työmarkkinalaitoksen välillä.

6. Jos on tarvetta, asian voi keskusneuvottelun jälkeen viedä vielä työtuomioistuimeen.

On tärkeätä, että kaikki työntekijät ottavat yhtenä rintamana "härkää sarvista" ja vaativat yksikköään toimimaan sopimusten edellyttämällä tavalla.

Klaus Sundbäck

(painetun lehden s. .22-24)