Palkkausjärjestelmä uudistumassa?

Vesa Kulmala puheenjohtaja Yliopistonlehtorien liitto

Valtiosektorilla näyttää työnantajalla olevan lähestulkoon ykköstavoitteena saada läpi palkkausjärjestelmäuudistus työn vaativuuden arvioinnin pohjalta ja henkilökohtaisella palkanosalla lisättynä, mahdollisesti vielä jonkinlaisella tulospalkkiollakin. Miten meidän tulisi suhtautua tähän?

Vain hetki sitten kuulimme poliisien vastaanottaneen liki 9 prosentin tasoisen “liittymätarjouksen”. Olisiko siis tässä jokin avain krooniseen palkkauksemme jälkeenjääneisyyteen?

Aivan ensiksi tulisi kuitenkin vaatia, että asiassa toimitaan avoimesti, hoidetaan koulutus yhteisesti ja käytetään aktiivista palkkapolitiikkaa läpinäkyvästi siten, että luvatut lisärahat todellakin pystytään lisäyksenä osoittamaan. Edelleen tulee olla tilastoyhteistyössä siten, että järjestelmän kehittäjät saavat tarvitsemansa palkkaustiedot joka hetki. Lisäksi tulee varmistaa uuteen järjestelmään siirtymisestä aiheutuvien lisäkustannusten rahoitus. Tällä tarkoitan sitä, että järjestelmän kohteena oleville opettajille tulee saada selkeästi lisää rahaa sen ohella, ettei kenenkään palkka laske.

Ilmeisen oleelliselta näyttää myös vaatimus, että opettajien työn vaativuuden arvioinnissa on sovellettava omaa erillistä järjestelmää.

Näyttää siltä, että työnantaja pitää yliopistolaitosta palkkausjärjestelmien muuttamisen suhteen sekä mielenkiintoisena että vaikeasti hoidettavana kohteena. Jos muu valtionhallinto siirretään uusiin järjestelmiin vuoden 2003 aikana, kuitenkin viimeistään vuoden 2004 loppuun mennessä, niin yliopistolaitos kenties tarvitsee aikaa aina vuoteen 2005 asti.

Uusista palkkausjärjestelmistä saadun tähänastisen tiedon perusteella näyttää siltä, että suurin hyöty niistä saattaisi tulla opetusvirkaan tuleville nuorehkoille työntekijöille, joille ei olisi ehtinyt kertyä nykyisen järjestelmän mukaisia määrävuosikorotuksia kovinkaan paljon. Edelleen näyttäisi teoriassa mahdolliselta saada ratkaisu ns. ikivanhaan kiistakysymykseen ap- ja yp -lehtorintyön samanarvoisuudesta tai eriarvoisuudesta, kun näiden töiden vaativuus virkakohtaisesti arvioitaisiin. Kuitenkin on epävarmaa saadaanko prosessi toteutetuksi riittävän objektiivisesti ja puolueettomana.

Työnantaja tarvinnee uutta järjestelmää ennen muuta johtamisen ja esimiestyön tukemiseen ja sitä tullaan käyttämään myös palkka-automaattien hävittämiseen. Kohteena ovat määrävuosikorotukset ja ikälisät. Edelleen työnantajan mielestä uudet palkkausjärjestelmät tarvitaan nimenomaan julkisten menojen kasvun rajoittamiseksi, jolloin palkkausmenojen kasvun rajoittaminen on keskeistä. Tietysti voidaan kysyä, miten voi olla mahdollista että uusissa järjestelmissä kenenkään palkka ei laske, kaikki saavat korotuksia, erityisesti nuoret, ja kuitenkin palkkausmenoja onnistutaan rajoittamaan.

Palkkausjärjestelmiä voidaan uudistaa sillä edellytyksellä, että sopimus asiasta syntyy ja että sopimus on keskitetty. Se ei tänä päivänä näytä itse asiassa lainkaan varmalta, sillä tähän asti toteutetuissa järjestelmäsiirroissa ei ole saatu oikein aikaiseksi tilastollisia näyttöjä siitä, mihin nämä siirrokset ovat johtaneet, tai työnantaja ei ainakaan ole tuonut niitä neuvotteluissa esiin. Voimme vain arvailla miksi ei.

Toivotan kaikille Acatiimin lukijoille
Rauhallista Joulua

Vesa Kulmala
puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto

(painetun lehden s. 3)