Helsinki-sopimus toimii vain välttävästi
yliopistonlehtorien kohdalla
Helsingin yliopiston tarkentava virkaehtosopimus
ei toimi yliopistonlehtorien kohdalla. Näin toteaa AKAVA-JS:n pääluottamusmies
Jan-Håkan Öberg, joka tarkastelee tässä kirjoituksessa
Helsinki-sopimuksen toteutumista ja sen mahdollista heijastumista uuteen
palkkausjärjestelmään.
Helsingin yliopisto sai oman virkaehtosopimuksen pari vuotta sitten.
Tarkoitus oli virkarakenteen selkeyttäminen ja palkkauksen määrittäminen
kunkin henkilön tutkimus ja/tai opetusansioiden perusteella. Tarkastelen
tässä sopimuksen toteutumista yliopistonlehtorikategorian osalta.
Tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on kaksi yliopistonlehtorikategoriaa:
sijoituspalkkaluokka A 26 - 27, joka edellyttää asianomaiselta
“Kotimaisen tiedeyhteisön korkealle arvostamaa tutkimustyötä
ja/tai tieteellistä pätevyyttä korkeatasoiseen opetustyöhön.”
Toisen, alemman kategorian sijoituspalkkaluokat ovat A 24, A25 ja A 26.
Kriteerinä on: “Kotimaisen tiedeyhteisön arvostama opetus/tutkimustyö.”
Samalla kun siirryttiin uuteen palkkahinnoitteluun jätettiin entiset
määrävuosikorotukset pois. Tarkoitus oli myös, että
kenenkään palkka ei laske, verrattuna siihen mitä henkilö
saisi vanhassa palkkausjärjestelmässä, johon suurin osa
lehtorikategoriasta Helsingin yliopistossa yhä kuuluu.
Olennainen osa järjestelmää on arviointi, eli jokainen
yliopistonlehtori arvioidaan edellä esitettyjen kriteerien perusteella.
Keskushallinnon ohjeiden mukaan arvioinnin tekee kolmijäseninen arviointiryhmä,
johon kuuluvat tiedekunnan dekaani tai varadekaani puheenjohtajana, yksi
pysyvä jäsen kyseisestä laitoksesta tai laitosryhmästä
sekä yksi jäsen arvioitavan edustamasta henkilöstöryhmästä.
Sekavuutta on aiheuttanut se, että kukin tiedekunta on toteuttanut
järjestelmää eri tavoin. Esimerkiksi humanistisessa tiedekunnassa
kaikki arvioitavat arvioidaan suurissa kokouksissa yhtä aikaa ja
paikalla on myös opiskelijaedustus, vaikka ohjeistus antaa ymmärtää
muunlaista järjestelmää.
Arvioinnin mukaisesti päätetään henkilön pysyvästä
siirtymisestä palkkaluokasta ylempään taloudellisen tilanteen
sallimissa puitteissa. Arviointi ei siis automaattisesti johda palkkaluokan
muutokseen.
Toteutunut palkkasijoittelu
Virkaehtosopimuksessa todetaan myös huomautuksessa 4 seuraavaa:
“Yliopistonlehtorit sijoittuvat pääsääntöisesti
ylempään lehtorikategoriaan (A 26 ja A 27) ottaen kuitenkin
huomioon urakierron turvaaminen yliopiston tarkoittamalla tavalla sekä
se, että pätevyys otetaan huomioon palkka-asetannassa.”
Helsingin yliopistossa oli 31.10.2002 AKAVA:aan kuuluvia yliopistonlehtoreita
188, joista selvän enemmistön sopimuksen mukaan tulisi kuulua
sijoituspalkkaluokkiin A 26 – 27, sillä he “urakierron
sekä pätevyytensä” huomioon ottaen kuluisivat tähän
kategoriaan.
Kuvio 1 kuitenkin osoittaa tilanteen olevan täysin päinvastaisen.
Yllättävintä on kuitenkin se, että vastoin sopimusta
kaksi yliopistonlehtoraattia on sijoitettu palkkaluokkaan A 23. Syynä
on se, että kyseisiä virkasuhteita hoitavat henkilöt eivät
ole tohtoreita vaan lisensiaatteja. Asetuksessa kuitenkin sanotaan:”
Virkaan voidaan kuitenkin katsoa kelpoiseksi ylemmän korkeakoulututkinnon
suorittanut henkilö, joka on erittäin hyvin perehtynyt tehtäväalaan.”
Uskoisi että virkoihin on otettu henkilöitä, jotka täyttävät
edellisen ehdon. Mielestäni sopimus ei siis toteudu palkkasijoittelun
suhteen edes välttävästi.
Kuvio 1. Ylivoimaisesti suurin osa yliopistonlehtoreista
sijoittuu Helsingin yliopistossa palkkaluokkaan A 24. |
Tasa-arvokysymys
Kuten kuvio 2 osoittaa on naisten ja miesten tasa-arvon toteutuminen
kyseenalainen. Yliopistonlehtoreista naisten osuus on puolet (51 %), mutta
vain alle viidennes (18 %) ylempiin palkkaluokkiin sijoitetuista on naisia.
Tämä voi luonnollisesti johtua miesten paremmista tiede- ja
opetusansioista. Määräaikaisia yliopistonlehtorinimikkeistä
on 51 %, mikä vastannee määräaikaisten osuutta kaikista
opettajanimikkeistä. Määräaikaisista 86 % on alemmassa
palkkauskategoriassa ja loput 14% ylemmässä. Koska naisten osuus
alempaan palkkaluokkaan sijoitetusta on yli 80 % on syytä olettaa,
että myös määräaikaisista suurin osa on naisia.
Saamani tilasto ei kuitenkaan kerro henkilöiden tutkimus- tai opetusansioista,
joten kysymys tasa-arvosta jää tämän korpuksen kannalta
vastausta vaille. Jatkossa on kuitenkin syytä selvittää
tasa-arvoon liittyvät kysymykset tarkemmin.
Kuvio 2. Naisten osuus yliopistonlehtoreista on 51
%, mutta vain alle viidennes (18 %) ylempiin palkkaluokkiin sijoitetuista
on naisia. |
Tulevaisuus
Yliopistoissa ollaan siirtymässä uusiin palkkausjärjestelmiin,
jotka perustuvat työn vaativuuteen ja omakohtaiseen suoriutumiseen.
Mallina on käytetty mm. Uumajan yliopistossa kehitettyä AVU-järjestelmää.
Uumajan yliopistossa järjestelmää ei koskaan otettu käyttöön
opetushenkilökunnan osalta, vaikka järjestelmän kehittämiseen
käytettiin yli 8 miljoonaa kruunua ja saman verran vuosia. Ruotsissa
tultiin siihen tulokseen, että opetustyötä ei voida tyydyttävästi
mitata formalistisin menetelmin. AVU-järjestelmän käyttöönotto
Uumajassa olisi tutkimusten mukaan lisäksi lisännyt miesten
ja naisten palkkaeroja. Tätä ei haluttu ja myös siksi järjestelmää
ei ikinä otettu käyttöön opetushenkilöstön
osalta.
Edellä esitetty “Helsinki-sopimus” sisältää
joitakin samankaltaisia elementtejä kuin Uumajan AVU-järjestelmä
ja se toimisi, mikäli sitä aidosti noudatettaisiin. Sopimuksen
etuja ovat selkeys ja läpinäkyvyys. Siitä huolimatta se
ei mielestäni ole toiminut kuin välttävästi, mikäli
tilannetta katsoo sopimustekstin huomautus 4 kannalta. Syynä siihen
on ilmeisesti hallinnon antamassa ohjeistuksessa, jossa sanotaan siirtymisen
palkkaluokasta ylempään voivan toteutua “taloudellisen
tilanteen sallimissa puitteissa.” Olen keskustellut turhautuneiden
henkilöiden kanssa, jotka arvioinneissa ovat saaneet parhaan mahdollisen
arvion, mutta eivät parasta mahdollista palkkaa ja siksi ymmärrän
hyvin heidän turhautuneisuutensa.
On todella kyseenalaista, tuleeko uusi työnantajan esittämä
palkkausjärjestelmä edes takaamaan lehtoreiden nykyiset palkkausehdot.
Yliopistonlehtorithan jäävät jo nyt nykyisten normien mukaan
palkkavälyksen alarajalle. AKAVA-JS:n reunaehtona siirtymiseen uuteen
palkkausjärjestelmään on ollut se, että opettajille
tulee saada oma arviointijärjestelmänsä. Mielestäni
tästä tulee ehdottomasti pitää kiinni. Kunhan se on
“Helsinki-sopimuksen” kaltainen selkeä ja läpinäkyvä
malli.
Jan-Håkan Öberg
(painetun lehden s. 16-17)
|