YLL:n edunvalvonnan haasteet

Yliopistonlehtorien liitto on valmistautumassa tuleviin neuvotteluihin palkkausjärjestelmän uudistamisesta. Mitä on odotettavissa, kun nykyinen sopimusjakso pikapuolin päättyy? Kuopparahojen odotusta, palkkausuudistusta, virkarakenneuudistusta vai työaikauudistuksen parantelua?

Tätä luettaessa tiedetään jo, voitiinko tupo-sopimuksen katsoa syntyneen. Yliopistonlehtorien liitto yhtyy niihin käsityksiin, joiden mukaan kaikkia tai lähes kaikkia koskeva maltillinen palkkaratkaisu kaavailtuine verohyvityksineen olisi tässä tilanteessa lähinnä paras toimenpide.

Palkkamaltti koetuksella

Maltillisten palkankorotusten linja tuntuu toisaalta yliopistoväestä juuri nyt vaikeasti hyväksyttävältä, kun jo työnantajankin selvitysten perusteella on käynyt ilmi korkeakoulujen johto- ja asiantuntijatehtävien palkkakilpailukyvyn olevan heikointa Suomessa. Sinällään on oikein, että tämän selvityksen perusteella on jo kahtena vuotena peräkkäin maksettu ylimääräisiä VALPAS- korotuksia valtion virkamiesten palkkauksellisen jälkeenjääneisyyden korjaamiseksi. Vaje on vain niin suuri, että sitä on vaikea nopeasti korjata. Yliopistojen opetushenkilöstö on nähnyt epäkohdan konkreettisesti jo aiemmin siitä, että on ollut vaikeata motivoida omia opiskelijoita todella vaativaan työntekoon ja tutkinnon suorittamiseen hyvin arvosanoin. Opiskelijat voivat täysin aiheellisesti kysyä: Miksi repiä, jos samaan ansioon ja jopa suurempiin elinaikaisiin ansioihin voi päästä tutkintoa suorittamattakin?

Kun uusi virkaehtosopimus aikanaan syntyy, se tupo-sopimuksen mukaan sisältää tällä kertaa tavanomaista suuremman järjestelyvaraerän eli ns. kuoppapotin. Paineet pahimpien palkkausepäkohtien korjaamiseksi ovat kasvaneet suuriksi, kun pitkään aikaan ei ole kunnollista tasokorjausta voitu tehdä. Yliopistonlehtorien liiton hallitus päättää lähiaikoina, mihin järjestykseen se omat tavoitteensa asettaa. Päätös ei ole helppo, sillä epäkohtien luettelo on todella pitkä!

Työn vaativuuden arviointi suurennuslasin alla

Järjestelyvarojen vähäisyys tai peräti puuttuminen aiemmilla kierroksilla on tietenkin lisännyt kiinnostusta meneillään olevaan selvitystyöhön, jossa tutkitaan mahdollisuutta siirtyä maksamaan palkkaus lähinnä työn vaativuuden arviointiin perustuen. Jo kuusi vuotta jatkuneessa kehitystyössä ei kuitenkaan tähän mennessä ole ilmennyt mitään, mikä antaisi aiheen olettaa mallina olevan muutoksen olevan yliopistonlehtoreille edullinen. Kyseessä on systeemivika, joka ei selkeästi tuo esiin sitä tosiseikkaa, että monien yliopistonlehtorien todelliset työtehtävät ovat vähintään yhtä vaativia kuin joidenkin professorien. Vika saattaa pohjautua jo lähtöasetelmaan, jossa vastoin AKAVAlaisten opettajajärjestöjen yksimielistä kantaa lähdettiin kehittämään järjestelmää, joka olisi sama kaikille yliopistojen työntekijöille. Yliopistonlehtorien liitto katsoo, että ennen kuin uuden järjestelmän käynnistävästä virkaehtosopimuksesta voidaan edes vakavasti neuvotella, sen tulee olla kaikkien AKAVA-JS:n opettajajärjestöjen hyväksyttävissä.

Järjestelmän kokeiluhankkeen ohjausryhmänä vuoden loppuun toimiva ns. Kekäleen työryhmä on ilmoittanut joidenkin yliopistojen joidenkin laitosten ilmoittautuneen tai suostuneen kehitettyjen arviointilomakkeiden kokeiluun. On kuitenkin huomattava, että ainakaan toistaiseksi ei kokeilusta ole tehty virkaehtosopimusta ja niinpä on olemassa vaara, että innokkaat kokeilijat joutuvat tekemään työnsä korvauksetta. Tarkempia ohjeita asiassa annetaan YLL:n koulutustilaisuuksissa.

Virkarakenneuudistuksella on kiire

Virkarakenneuudistukseen on myöskin kohdistettu paljon toiveita. Niitä on tietenkin sitä enemmän, mitä vähemmän palkkausjärjestelmästä löytyy ns. kannustavia elementtejä. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että vastoin yleistä käsitystä nykyinen palkkausjärjestelmämme sisältää kannustusmahdollisuuden: työnantaja voi halutessaan maksaa virkaehtosopimuksen ylittävää palkkaa. Tiedossani ei ole kuitenkaan kuin yksi tällainen tapaus ja siinäkin kunnostautuneen laitoksen tai yksikön jokaiselle työntekijälle maksetaan neljän prosentin suuruista lisää.

Helsingin yliopistossa on aloitettu virkarakenteen kehittäminen oivallisesti. Keskiryhmän virkakirjavuus on poistumassa, kun kaikille yhteiseksi virkanimikkeeksi ( joitakin lääkäreitä ja jatkokoulutettavia lukuun ottamatta) on tullut yliopistonlehtori. Kuitenkin näyttää siltä, että harkintakyky on pettänyt suosituksessa, jonka mukaan virat olisi mahdollisuus täyttää edes tapauskohtaisesti haluttaessa määräaikaisina. Kerrotaan, että jopa puolet toistaiseksi täytetyistä viroista on tehty määräaikaisina. Virkamieslaki on edelleen voimassa ja siinä säädetään yksityiskohtaisesti, milloin määräaikaisuutta voidaan käyttää. Yliopistojen opetustehtävät varsinkin tutkintoihin johtavassa opetuksessa ovat luonteeltaan selvästi pysyviä ja niihin tulee siksi lain mukaan nimittää toistaiseksi.

Kokonaistyöajan hengen toteuduttava

Yhteisen virkanimikkeen käyttöönotto on tietenkin mahdollistunut työaikauudistuksen myötä. 1600 tunnin vuotuiseen työsuunnitelmaan voidaan jokaiselle päätoimiselle opetushenkilökuntaan kuuluvalle vastedes räätälöidä juuri hänelle, ja tietenkin myös laitokselle, soveltuva paketti. Työaikasopimus on tarkoituksellisesti jätetty hyvin väljäksi, jotta laitoksilla voitaisiin omaa harkintaa käyttäen, yhteistyössä työntekijäin ja johdon kanssa, löytää sekä laitoksen toiminnan että sen työntekijäin motivaation kannalta parhaat mahdolliset ratkaisut.

Yliopistonlehtorien liitto seuraa sopimuksen ja erityisesti sen hengen toteutumista yliopistoissamme ja pyrkii opastamaan jäseniään etsimään ja haluamaan muutoksia omiin työtehtäviinsä sopimuksen hengessä. Jälleen kerran haluan muistuttaa, että kun sopimuksella ei myöskään lehtorien työmääriä lisätty, niin jokainen ns. uusi tehtävä työsuunnitelmassa merkitsee käytännössä jonkin siellä aiemmin olleen työtehtävän poistamista.

Aiemmassa opetusvelvollisuuteen pohjautuvassa järjestelmässä lehtorien kohdalla opetusvelvollisuus ja siihen liittyvät muut tehtävät: oppikurssien suunnittelu, valmistelu, oppimateriaalien työstäminen, kuulustelut, harjoitusaineet tai vastaavat ja asiaankuuluvat palautteet muine jälkikäteistehtävineen käytännöllisesti katsoen täyttivät vuotuisen työmäärän. Nykyisessä järjestelmässä on lehtoreilla turvaklausuuli, jonka mukaan lehtorin aiempi opetusvelvollisuus ei voi ylittyä (paitsi erikseen korvattavana ylityönä, josta on lupa kieltäytyä) ja koska kokonaistyömäärää ei sopimuksella lisätty, saadaan työsuunnitelmien laadintaan ohje, jonka mukaan lause: opetusta ei voi vähentää on synonyymi lauseelle: muita tehtäviä ei voi lisätä!

Kuitenkaan sopimuksen tarkoituksena ei ollut pitää kaikkea entisellään, vaan saada aikaan yliopistojen opetustyön tuottavuutta lisääviä muutoksia siten, kuin niistä opetushenkilöstön kanssa yhteisesti sovitaan. Ehkä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta johtuen muutokset ovat käynnistyneet paikoin tuskastuttavan hitaasti, mutta selvää positiivista kehitystäkin on jo ilahduttavasti näkyvissä. Yliopistonlehtorien liitto pyrkii tukemaan sitä kaikin keinoin, mm. lisäämällä yliopistopaikkakunnilla toteutettavaa jäsenkoulutustaan.
 

Vesa Kulmala
puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto

(painetun lehden s. 21-22)