Tutkijan uran haasteita ja mahdollisuuksia
Suomen Akatemia ja opetusministeriö järjestivät
22. marraskuuta seminaarin Tutkijan uran haasteita ja mahdollisuuksia.
Seminaarissa käsiteltiin korkeasti koulutettujen asemaa työmarkkinoilla
sekä luotailtiin tutkijanuraa yliopistojen näkökulmasta.
-Suomessa työssäolevasta väestöstä on enemmän
tutkijoita kuin missään muualla. Työpaikoissa on viime
aikoina ollut eniten kasvua juuri tohtoritasoisissa työpaikoissa,
totesi Suomen Akatemian pääjohtaja Reijo Vihko avauksessaan.
ETLAn tutkimusjohtaja Riitta Asplund vertaili koulutusta, palkkaeroja
ja syrjäytymistä eri Euroopan maissa.
-Suomessa kannattaa kouluttautua ja koulutuksen tuottoaste on suuri
verrattuna esimerkiksi Ruotsiin ja Norjaan. Toisaalta palkkaerot ovat
melko pienet.
Sen sijaan Apslund piti huolestuttavana kehitystä, jonka mukaan
Suomen sisäisissä palkkaeroissa, esimerkiksi yliopistotasoisen
tutkinnon suorittaneiden kesken, on kasvava trendi.
-Kannattaako pitkä koulutus? Pitäisi nykyistä paremmin
selvittää, mistä palkkaerot johtuvat. Onko yliopistojen
naisistuminen yksi selittävä tekijä, Apslund kysyi.
Tutkimusjohtaja Asplund piti myös maamme akateemista työttömyyttä
melko korkeana. OECD:n Education at a Glance -selvityksen mukaan tilanne
on huono etenkin nuoremmissa ikäluokissa.
-Varsinkin ikäluokkaa 30-44 voidaan kuvata sanoilla menetetty sukupolvi.
Moniin muihin maihin verraten tilanne on heikohko myös ikäluokassa
25-29.
Matalapalkkaisuus sekä noidankehä - työttömyysjaksot
ja pätkätyöt - kuvaavat Asplundin mielestä myös
suomalaisten akateemisten uraa.
Puolet kaikista tohtoreista valmistunut 1990-luvulla
Kansallinen asiantuntija Kai Husso Euroopan komission tutkimuksen pääosastolta
puhui tohtoreitten työllistymisestä, sijoittumisesta sekä
liikkuvuudesta. Husso tekee asiasta Tilastokeskuksen lukuihin perustuvaa
selvitystä Suomen Akatemialle. Seminaarissa esitellyt tiedot olivat
vielä alustavia, tarkempi analysointivaihe on vielä edessä.
Aluksi Husso vertaili tohtoreiden sijoittumista eri OECD-maissa. Ranskassa
noin 15 % uusista tohtoreista (v. 1995) jää valmistuttuaan työttömiksi.
Tosin kaksi vuotta valmistumisesta enää viisi prosenttia on
yhä työtön. Vakinaisia paikkoja on vaikea saada.
Ruotsissa 2/3 uusista tohtoreista jäi 1990-luvun puolivälissä
työskentelemään yliopistoihin. Siirtyminen teollisuuteen
on suhteellisen vähäistä.
Tohtoreiden työllistymistä pidetään ongelmallisena
myös Japanissa. Siellä valmistuu ennusteiden mukaan vuonna 2010
noin 18 000 tohtoria ja työmarkkinoiden arvellaan tarvitsevan vain
12 000.
Yhdysvalloissa tohtoreiden työttömyysaste on vain noin kahden
prosentin luokkaa. Vakinaisen yliopistoviran sai vuonna 1995 kuitenkin
vain 16 % uusista tohtoreista. Määräaikaiset työt
ja koulutusprofiilia vastaamattomat työt ovat lisääntyneet.
Suomen tilastotiedoista Husso käsitteli ensin tohtorin tutkintojen
määrien kasvua.
-1990-luvulla yhdessä viikossa tuli yhtä paljon tohtoreita
kuin koko 1940-luvulla. 50 % kaikista sodan jälkeisen ajan tohtoreista
valmistui 1990-luvulla.
Aloittain verrattuna kasvu on ollut erittäin suurta tekniikan alalla.
Lääke- ja hoitotieteissä näkyy selvimmin naisistumistrendi.
55 % väitöksistä tehdään yliopistolaitoksen
sisällä. Yritys oli työnantajana kaksi vuotta ennen tutkintoa
hieman alle 100 tohtorilla ja kunta 143 tohtorilla (vuosi 1999).
-Väittelijöiden iät eivät näytä putoavan.
Iäkästä joukkoa on etenkin muualla kuin yliopistoissa väitelleissä.
On hyvä, että myös työelämässä työskentelevät
väittelevät. Jos ikätilastoja halutaan “kaunistaa”,
tehostamista pitäisi suunnata etenkin tutkijakouluihin, Husso huomautti.
Tohtorin tutkinnon suorittaneiden keski-ikä oli vuonna 1990 37,8
ja vuonna 1999 37,9 vuotta.
Tohtoreitten työttömyys ja liikkuvuus
Tohtoreitten työttömyysprosentit ovat pysyneet hämmästyttävän
samalla tasolla koko 1990-luvun. Luvut nousivat laman myötä
ja hieman vielä laman jälkeenkin. Työttömyysprosentti
on pysynyt alle kahden kaikkina muina vuosina paitsi 1997. Parhaiten työllistyvät
tekniikan tohtorit, joiden työttömyysprosentti on jatkuvasti
alle yhden. Naisilla työttömyysaste on korkeampi kuin miehillä.
-Pelkät luvut eivät tosin kerro mitään pätkätöiden
yleisyydestä, palkkatasosta tai siitä, millaista työtä
tohtorit tekevät.
Husso piti hyvänä, että tohtoreitten sijoittumista ja
työllistymistä selvitetään nyt opetusministeriön
ja Suomen Akatemian yhteisessä hankkeessa.
Jos pelkkiä liikkuvuustilastoja katsotaan, korkeasti koulutetut
ovat liikkuvaa väkeä. Tohtoreista yli 25 % vaihtoi toimipaikkaa
vuosittain paitsi pahimpina lamavuosina, jolloin liikkuvuus jäi hieman
alle 20 prosentin.
Tarkastelujaksolla 1990-1999 toimipaikkatasolla eniten työpaikkaa
vaihdettiin ammattikorkeakouluissa, vähäisintä liikkuvuus
oli tutkimuslaitoksissa. Yliopistoissa liikkuvuus jäi 18 prosenttiin.
-Tohtoreiden työmarkkinakäyttäytyminen eroaa selvästi
muista koulutustason perusteella rajatuista ryhmistä. Heidän
sijoittumisensa työelämään on muista ryhmistä
poikkeavaa ja liikkuvuutensa reagoi talouden kehitykseen toisin kuin muiden.
-Tohtoreiden liikkuvuus ei lisäänny BKT:n tai tutkimus- ja
kehitysrahojen kasvaessa. Heidän työmarkkinansa eivät ole
yhtä selvästi kuin muun väestön taloudellisista suhdanteista
riippuvaisia, mm. siksi, koska suurin osa tohtoteista työskentelee
julkisella sektorilla, Husso totesi.
(Kai Husson esityksen kaavioita on esillä Suomen Akatemian verkkosivuilla
www.aka.fi.)
Rahoitus 4 vuotta, pesti 6 kk - miksi?
Yliopistonäkökulmaa tutkijanuraan valotti Jyväskylän
yliopiston rehtori Aino Sallinen. Hän piti post doc -vaihetta tutkijanuran
kriittisimpänä kohtana.
-Voimavaroja pitäisi suunnata yhä enemmän tähän
vaiheeseen. Yliopistojen nykyinen rahoitusmalli ei sovi sen rahoittamiseen.
Kun siirrytään kaksiportaiseen tutkintorakenteeseen, tuleeko
yliopistoille lisää mahdollisuuksia siirtää resursseja
pyramidin pohjalta ylöspäin, hän kysyi.
Sallisen mielestä tutkijoiden uraa pitäisi parantaa myös
pitemmillä virkasuhteilla.
-Miksi annetaan kuuden kuukauden määräyksiä, vaikka
projektin rahoitus olisi kahdeksi vuodeksi. Rehtorien neuvoston asiasta
antamaa suositusta pitäisi noudattaa.
Käydyssä keskustelussa samaa asiaa kummasteli myös Akatemian
tutkimusjohtaja Anneli Pauli.
-Akatemia on panostanut pitkäjänteiseen tutkimusrahoitukseen.
Olemme siirtymässä nelivuotiseen rahoitukseen. Samoin tutkijakoulut
ovat nelivuotisia. On kummallista, että tutkijat joutuvat silti työskentelemään
lyhyissä pätkissä. Näin toimimalla menetetään
monia hyviä tutkijoita, Pauli totesi.
Lähes 100 tiede- ja yliopistovaikuttajaa kerännyt Tutkijan
uran haasteita ja mahdollisuuksia -seminaari oli osa Suomen Akatemian
Suomen tieteen tila ja taso -katsauksen valmistelua. Julkaisu ilmestyy
syksyllä 2003.
Kirsti Sintonen
(painetun lehden s. 30-31)
|