Akatemiaprofessori Rauno Alatalo
- Vuoden Professori 2001
Huippututkimusta teerenpelistä ja rummuttajahämähäkeistä
Evoluutioekologian huippuyksikön johtaja, akatemiaprofessori
Rauno Alatalo on uransa aikana tutkinut erityisesti eläinten
seksuaalista valintaa. Tätä on selvitetty muun muassa
rummuttavien hämähäkkien ja teerien soidinmenojen
avulla.
Jyväskylän yliopistossa toimivassa tutkimuksen huippuyksikössä
syntyneitä, Alatalon ja hänen kollegojensa tutkimustuloksia
on päätynyt lähes vuosittain arvostetun Nature-lehden
palstoille.
Rauno Alatalon oma kiinnostus biologiaan heräsi murrosiässä
aluksi lintujen seuraamisella. Oulun yliopistossa suoritettujen
kandidaatin ja lisensiaatin tutkintojen jälkeen tie vei jatko-opintoihin
Uppsalan yliopistoon. Väitöskirja pohjoisten metsien
lintuyhteisöistä valmistui vuonna 1980.
- Suomessa naureskeltiin juuri tuolloin Uppsalan ekonomeille,
mutta ainakin meidän alalla tilanne oli siellä aivan
toinen. 1970- ja 1980-lukujen taite oli erittäin hyvää
aikaa jatko-opiskella Ruotsissa, siellä satsattiin kunnolla
tutkimukseen. Täällä saman satsauksen kannattavuus
huomattiin vasta 1990-luvun alussa.
Vaikka Ruotsissa oli heti väitöksen jälkeen hyvät
työmahdollisuudet, Alatalo palasi seitsemän vuoden jälkeen
Suomeen. Jyväskylä vakiintui kotikaupungiksi perhesyiden
vuoksi. Akatemian nuoremman ja vanhemman tutkijan, yliassistentuurin
ja professorin viran hoitamisen jälkeen Alatalo sai vuonna
1994 professuurin Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden
laitoksessa.
- Minulla on käynyt hyvä mäihä - palasin
Suomeen, kun täällä alkoi samantapainen satsaus
tutkimukseen kuin aiemmin Ruotsissa ollessani. Myös ilmapiiri
tieteen teolle muuttui myönteiseksi. Lisäksi laitoksellemme
kertyi samaan aikaan joukko erinomaisia nuoria ekologeja.
Akatemiaprofessuurin Alatalo sai vuonna 1997 ja viisivuotinen
kausi loppuu ensi kesänä. Tyytyväisenä saamaansa
mahdollisuuteen Alatalo miettiikiin hieman, miten hän ehtii
tuon jälkeen hoitaa professorin virkaan liittyvät velvoitteet,
tutkimuksen huippuyksikön ja evoluutioekologian tutkijakoulun
johtajan tehtävät.
Kaikki tieteenalat eivät sovi samaan rahoitusmuottiin
Alatalo antaa huippuyksikköpolitiikalle sekä suitsutusta
että hieman moitteita.
- 1990-luvun alussa Suomessa tapahtui tieteen näkökulmasta
oikein vallankumous ja saavutimme kansainvälisen tutkimuksen
kärjen. Muut maat ovat meille kateellisia tutkimusrahoituksen
nopean nousun vuoksi. Huippuyksikkölinjausten vuoksi myös
tutkimuksen tekeminen on saanut hyvin julkisuutta, toiminta on
tullut kaikin puolin näkyvämmäksi.
Alatalo pitää hyvänä myös sitä,
että Akatemian rahoituksen perusteena on ollut tieteellinen
pätevyys. Rahoitusta on annettu tutkijan tieteellisen tuotoksen
mukaan, ja tästä pääperiaatteesta ei tulisi
lipsua. Rahoitusperustaan liittyy kuitenkin myös kritiikinsiementä.
- Huippuyksiköiden rahoituksessa kaikki tieteenalat laitetaan
samalle viivalle, niin perustutkimusta kuin teollisuutta tukevat
alat. Esimerkiksi lääketieteessä ja tekniikassa
on luonnollisesti paljon helpompaa saada rahoitusta muistakin
lähteistä kuin valtion pussista. Kulttuurin ja yhteiskuntatutkimuksen
tai meidän, jotka teemme ekologian perustutkimusta, ei ole
ollenkaan niin helppoa saada rahaa ulkopuolelta. Siksi kaikkia
tieteenaloja ei pitäisi tässä asiassa laittaa samaan
muottiin budjettikehyksen osalta.
Akatemialta tuleva raha on muodostanut noin puolet evoluutioekologian
yksikön rahoituksesta jo ennen huippuyksikköasemaa.
Yksikön johtaja joutuukin miettimään, riittääkö
rahoitus tulevaisuudessa takaamaan tutkijoilleen samat mahdollisuudet
kuin huippuyksikköjen ulkopuolella oleville.
Alatalo toivoisi myös, että Akatemialta tuleva overhead
käytettäisiin yliopistoissa täysimääräisesti
laitoksen perusedellytyksiin, mm. tietokoneisiin ja muihin laitteisiin.
Nyt laitos saa vain noin neljän prosentin osuuden.
- Tuottavimman koulutuksen tuottojen pitäisi hyödyttää
ensisijaisesti kyseistä yksikköä. Akatemian antama
rahoitus ei ole oikeasti mitään ulkopuolista rahoitusta
yliopistolle, vaan se on budjettirahaa joka on täsmäkohdennettu
laadullisin perustein tukemaan yliopiston keskeisintä koulutus-
ja tutkimustehtävää.
Rahoitusta myös post doc -tutkijoista
Parhaillaan istuva opetusministeriön asettama yliopistojen
tulosohjausta pohtiva työryhmä saa akatemiaprofessorilta
evästystä.
- Tuloksellisuuden laskemisessa ollaan unohdettu se, että
tutkimuksen tekeminen ei lopu väitöskirjaan. Myös
post docit pitäisi ottaa huomioon rahoituksessa. He ovat
toisaalta kouluttajia mutta kuitenkin vielä myös koulutettavia.
Kansainvälisessä tutkimusyhteistyössä post
docit ovat avainasemassa.
Alatalon yksikössä työskentelee 11 senioritutkijaa,
10 post doc -tutkijaa ja 20 väitöskirjaopiskelijaa.
Uransa aikana Alatalo on ohjannut huomattavan joukon alansa merkittävimpiin
tiedejulkaisuihin päätyneitä jatkotutkintoja. Joviaalia
ja vaatimatonta akatemiaprofessoria ei kuitenkaan saa millään
kehua retostelemaan itseään. Viidakkorummut kuitenkin
kertovat, että ohjaajana Alatalo on pidetty, joskin vaativa.
Kunnianhimoista otetta välittyy myös gradun tekijöille
- viime kesänä gradutyö eläinten varoitusväreistä
sai sivukaupalla palstatilaa arvostetussa Nature-lehdessä.
Luonnonvalinta selittävänä tekijänä
Rauno Alatalo antaa runsaasti kiitosta Jyväskylän yliopistolle
huippuyksikköhakemusten tukemisesta ja hyvien tilojen järjestämisestä.
Yliopiston suurimmaksi kasvaneen bio- ja ympäristötieteiden
laitoksen uudet tilat Ylistönrinteen Ambioticassa ja viimeisintä
huutoa oleva tutkimusasema Konnevedellä luovat hyvät
edellytykset huippututkimuksen tekemiseen.
Toinen oli tilanne viitisen vuotta sitten - Konnevedellä
sijaitsevan hylätyn maalaistalon kehno navetta ja tielaitoksen
vanhat parakit toimivat pitkään tärkeimpinä
tutkimusryhmän tiloina, mutta niin vain siellä tehtiin
Nature-lehteen päätyneitä tutkimustuloksia eläinten
signaaleista ja noustiin huippuyksiköksi. Nyt on miellyttäviä
paineita näyttää, millaista tutkimusta saadaan
aikaan uutuuttaan kiiltävissä tiloissa.
Yksikössä tehtävä tutkimus pohjautuu evolutiiviseen
lähtökohtaan selitettäessä ekologisia prosesseja:
eläinten ja kasvien toiminnan ymmärtäminen lähtee
perimmältään luonnonvalinnasta ja eliöiden
sopeutumisesta ympäristöönsä. Huippuyksikkö
jakautuu kolmeen pääsuuntaukseen, jotka ovat signaalinen
evoluutio, lisääntymisstrategioiden evoluutio sekä
populaatioekologia ja maaperäekosysteemit. (Näistä
kaikista lisää yksikön kotisivuilta http://www.jyu.fi/bio/EvolutionaryEcology.html)
Evoluutioekologiassa ei siis tutkita välttämättä
tiettyä lajia ja sen biologiaa vaan nimenomaan ekologisia
kysymyksiä. Tutkittavat lajit valitaan siten, että ne
soveltuvat parhaiten näiden kysymysten ratkaisemiseen.
Naaras maksimoi jälkeläisille hyvät geenit
Rauno Alatalon omat tutkimukset ovat keskittyneet pariutumismenestyksen
ja sen vaikutusten selvittämiseen. Mikä on parinvalinnan
merkitys naaraan lisääntymismenestykselle ja tulevien
jälkeläisten laadulle? Aluksi tutkimuksessa käytettiin
lintuja mm. kirjosieppoja ja teeriä.
- Petyimme hieman teereihin, koska poikasia oli maastosta vaikeaa
löytää. Siksi siirryimme rummuttavien hämähäkkien
tutkimukseen. Ne pysyvät pienellä alueella ja niitä
on muutenkin paljon helpompi käsitellä.
Erään Sipoossa elävän juoksuhämähäkkilajin
(Hygrolycosa rubrofasciata) koiraat yrittävät
saada naaraan huomion rummuttamalla takaruumillaan kuivia lehtiä.
Nirppanokkaiset naarat arvostelevat soinnin laatua ja vain parhaat
rumpalit pääsevät parittelemaan. Rummutus kestää
toukokuussa muutamia päiviä ja se uuvuttaa lopulta koiraat
kuoliaaksi. Tarkkakorvaisimmat niityillä ja soilla kävelevät
ihmiset voivat kuulla keväisinä päivinä hienoista
päristelyä kahisevien lehtien joukosta.
Alatalon tutkimusryhmä on osoittanut, että rummuttamisen
voimakkuudella on yhteys jälkeläisten kuntoon. Hyvän
rummuttajan jälkeläiset pysyvät hengissä noin
kymmenen prosenttia paremmin kuin keskivertokoiraan jälkikasvu.
Terveet jälkeläiset ovat taas elinehto menestyvälle
populaatiolle.
Geneettiset menetelmät ovat kehittyneet kovasti vuosien
saatossa ja nyt Alatalo yrittääkin uudelleen teerien
tutkimusta. 300-400 teerelle on järjestetty neljä ruokintapaikkaa
Petäjävedellä, Keuruulla ja Multialla. Tammi- helmikuun
vaihteessa on edessä pyydystämisoperaatio mittauksia,
merkintää ja radiolähettimien asennusta varten.
Teeri on otollinen laji tutkittaessa parittelukumppanin valinnan
merkitystä pesinnän onnistumiselle.
- Parhaat teerikukot ovat oikein testosteronikoneita. Huippukukko
parittelee yhden soidinaamun aikana jopa kymmenen naaraan kanssa.
Koska osa soidinajasta menee kuitenkin muiden kukkojen hätistelyyn,
voivat muutkin kukot ehtiä parittelemaan.
Teerenpelien aikaan kukoilta mitataan punaisten helttojen ja
pyrstöjen suuruutta. Komeus on valttia, kun naaras valitsee
parittelukumppania ja maksimoi jälkeläistensä hyvät
geenit.
- Munan laadulla ja poikasten kunnolla on suuri merkitys silloin
kun ravintorikasta ruokaa ei ole paljoa saatavilla. Metsäkanalinnut
ovat viime vuosina vähentyneet tehostuneen metsätalouden
vuoksi. Samalla teerien munia ja poikasia verottavien pikkupetojen
määrät ovat kasvaneet.
Lintujen bongailusta on mennyt maku
Ei arvannut 13-vuotias koululainen, että lintuharrastuksesta
voisi tulla isona ammatti. Näin voi kuitenkin käydä
joillekin harvoille ja valituille. Enää ei Alatalon
aika kuitenkaan riitä lintujen tiirailuun harrastelumielessä.
- Lintujen bongailusta on mennyt maku, koska siitä on tullut
liiaksi suorittamisen kaltaista urheilua - autoilla kaahaillaan
lintuhavaintojen perässä eri puolille. Onko se enää
kovin luontoharrastusta?
Linnut ja evoluutioekolologia ovat vieneet Alataloa moniin luottamustehtäviin.
Hän toimi mm. vuosina 1991-93 pohjoismaisen ornitologisen
liiton (SOU) puheenjohtajana, toimitusneuvoston jäsenenä
Behavioral Ecology -lehdessä 1995-2000, eurooppalaisen evoluutiobiologian
järjestön (ESEB) valtuuskunnan jäsenenä vuodesta
1999 alkaen ja tämän vuoden alusta brittiläisen
eläinten käyttäytymistutkimusjärjestön
(ASAB) valtuuskunnassa. Kansainvälisiä tieteellisiä
referee-tehtäviä on vuosittain 20-40. Kutsuttuna luennoitsijana
matkoja on kertynyt maapallon eri kolkkiin San Diegoon, Melbourneen,
Pariisiin, Berniin, Zurichiin, Lausanneen jne.
Professoriliiton hallitus valitsi Rauno Alatalon Vuoden 2001
Professoriksi. Valinta julkistettiin Communicatio Academican yhteydessä
Vaasassa 11. tammikuuta.
Teksti: Kirsti Sintonen
Kuvat: Matti Salmi
(painetun lehden s. 5-7)
|