Korkeakoulutuksen kansainvälistäminen edellyttää lisää voimavaroja

Opetusministeriön marraskuussa julkistama Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia sisältää suurisuuntaisia tavoitteita. Näitä on kuitenkin vaikeaa saavuttaa ilman merkittävää lisäsatsausta korkeakouluopettajien määrään, kouluttamiseen sekä perusrahoitukseen.

Opetusministeriön 7.11.2000 asettama työryhmä, jonka tehtävänä oli valmistella muuttuneen toimintaympäristön huomioonottava korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia, jätti muistionsa marraskuussa viime vuonna. Työryhmä asettaa korkeakoulutuksen yleistavoitteeksi, että Suomi on vuonna 2010 tunnettu ja vaikutusvaltainen osa eurooppalaista koulutus- ja tutkimusaluetta ja menestyy globaalissa osaamiskilpailussa.

Koulutus nähdään yleisesti vahvana kilpailuvälineenä koko maailmassa ja tämä ajattelutapa käy punaisena lakana läpi koko muistion. Tässä kirjoituksessa haluan ilman kriittisiä kommentteja esittää muutamia pääkohtia työryhmän muistiosta, joka myös on nähtävänä OPM:n julkaisuluettelossa nettisivuilla. Tieteentekijöiden liitto on jättänyt asiasta lausuntonsa opetusministeriölle.

Ongelmia ulkomaisten
opiskelijoiden sitouttamisessa

Koulutuksen kansainvälistyminen on 1980-luvusta lähtien nostettu keskeiseksi koulutuspoliittiseksi tavoitteeksi. Tähän on vaikuttanut Euroopan integraatioprosessi mutta myös yhä voimistuva globalisaatioprosessi. Suomalaisen yhteiskunnan monikulttuuristuminen tulee voimistumaan ja eri arvioiden mukaan maahanmuutto Suomeen tulee lähivuosina edelleen kasvamaan. Työryhmän mukaan Suomi ei voi jättäytyä kansainvälisen kilpailun ulkopuolelle ja Suomen on osana kansainvälistä yhteisöä kannettava vastuunsa maahanmuuttajista ja pakolaisista. Koulutus- ja tutkimusjärjestelmien avaaminen edistää näitä tavoitteita.

Suomea on viime vuosina rasittanut työttömyys, mutta nyt meitä uhkaamassa työvoimapula, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle vuosina 2005-2015. Ennusteen mukaan 60-64 -vuotiaiden ja 15-19 -vuotiaiden ikäluokkien erotus on vuosina 2010-2017 vuositasolla 13 000-15 000 henkilöä, kun nettomaahanmuutoksi on arvioitu 3 000 henkilöä vuodessa aina vuoteen 2010 asti. Uhkaava työttömyys, luonnollinen maahanmuutto ja yleinen taloudellinen kilpailukyky sanelee, että Suomen on panostava korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainväliseen kilpailukyvyn parantamiseen. Ulkomaisten opiskelijoiden saaminen maahan on yksi keino lisätä työvoiman saatavuutta, sillä opiskelu maassa tutustuttaa ja sitouttaa opiskelijan muita maahanmuuttajia helpommin suomalaiseen yhteiskuntaan ja työelämään.

Nykytilanteesta on kuitenkin syytä huomauttaa, että Suomessa jo asuvien maahanmuuttajien osaamista ei ole täysin hyödynnetty. Maahanmuuttajista oli vuonna 2000 työttöminä lähes 34 prosenttia eli noin 13 100 henkilöä. Näistä lähes viidenneksellä on korkea-asteen koulutus ja 36 prosentilla on keskiasteen koulutus. Maahanmuuttajanuorista vain noin 15 prosenttia jatkaa peruskoulun jälkeen lukiossa, kun valtaväestöstä lukioihin jatkaa keskimäärin 60 prosenttia peruskoulun päättäneistä. Maahanmuuttajien suomalaiseen yhteiskuntaan integroimisessa on siis edelleen tehtävä aktiivista työtä.

Eurooppalaisen koulutuksen brandi

EU:n jäsenvaltiot ovat yleensä pitäneet tiukasti kiinni ns. subsidiariteettiperiaatteesta koulutuspolitiikan kysymyksissä. Tämä merkitsee, että koulutuspoliittinen toimivalta kuuluu jäsenmaille. Riippumatta tästä jäsenmaat ovat halunneet tiivistää koulutuspoliittista yhteistyötään ja Bolognan sopimus korkeakoulututkintojen harmonisoimisesta on seuraus näistä pyrkimyksistä. Eurooppa on tällä hetkellä selvästi vähemmän kiinnostava opiskelupaikkana Euroopan ulkopuolisille opiskelijoille kuin Yhdysvallat, vaikka noin puolet maailman ulkomaisista opiskelijoista opiskelee Euroopassa. Heistä tulee nimittäin yli puolet Euroopan muista maista. Toinen havainto on, että englanninkielinen opetus on jopa suurempi houkutin kuin maksuton tutkinto. Erityisesti Bolognan prosessin aikana on todettu, että yhdeksi syyksi Euroopan vähäiseen vetovoimaan on nähty eurooppalaisten korkeakoulujärjestelmien ja -tutkintojen moninaisuus - ei ole syntynyt kilpailukykyistä eurooppalaisen koulutuksen brandia.

 

Vieraskielinen koulutustarjonta yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa Lähde: CIMO

OPM:n työryhmä asettaa Suomen korkeakoulupolitiikan tavoitteeksi, yleisen laatutavoitteen jälkeen, että vuonna 2010 Suomessa on 10 000 - 15 000 ulkomaisen tutkinto-opiskelijan yhteisö ja korkeakoulujen opiskelijavaihdon vuosivolyymi on yhteensä 28 000 henkilöä. Tutkijakouluissa vähintään 15% on ulkomaalaisia. Maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden määrä korkeakouluissa on noussut huomattavasti. Ulkomaisia opettajia, tutkijoita ja asiantuntijoita työskentelee suomalaisissa korkeakouluissa vähintään kaksi kertaa enemmän kuin vuonna 2001.

Lisää opettajia ja lisää rahaa

Tavoitteen saavuttamiseksi työryhmä esittää lukuisia toimenpiteitä opetuksen ja tutkimuksen laadun kohottamiseksi ja varmistamiseksi. Tutkintorakennetta ja opintoviikkomitoitusta esitetään kehitettäväksi kansainvälisesti vertailukelpoisemmiksi, siis Bolognan sopimuksen mukaisesti. Opetus, opintojen ohjaus ja muut keskeiset palvelut kehitetään niin, että ne paremmin tukevat opintojen tehokasta etenemistä ja opiskelijoiden integroitumista opintoihin. Englanninkielisiä, korkealaatuisia koulutusohjelmia ja opintokokonaisuuksia ulkomaisten vaihto- ja tutkinto-opiskelijoiden ja suomalaisten opiskelijoiden tarpeisiin luodaan. Erityistä huomiota kiinnitetään yhteistyön lisäämiseen Venäjän, Keski- ja Itä-Euroopan sekä Aasian maiden kanssa.

Toimenpideohjelma edellyttää mielestäni panostusta korkeakouluopettajien kouluttamiseen ja määrän lisäämiseen sekä yleensä lisärahoitusta. Toimenpideohjelman kokonaiskustannuksiksi arvioidaan vuositasolla 25 miljoonaa euroa. Tästä summasta vaan 1/3 tulisi lisärahoituksena, kun 2/3 tulisi uudelleen kohdentamalla toimintamenoja. Esityksessä todetaan kuitenkin, että toimenpideohjelman toteuttaminen ja asetetun tavoitetilan saavuttaminen edellyttävät rahoituspohjan laajentamista. Yksi laajentamistapa olisi rahaston perustaminen. Työryhmän mielestä Suomen elinkeinoelämä voisi tukea tätä hanketta, koska suomalaisen korkeakoululaitoksen kansainvälistyminen on nähtävä investointina, joka pitkällä tähtäimellä vahvistaa merkittävästi Suomen taloudellista ja sosiaalista kilpailukykyä.

Björn Fant

(painetun lehden s. 14-15)