Tieteentekijöiden liiton puheenjohtajisto:
Uuden tavoiteohjelman valmistelu hyvässä
vauhdissa
Tieteentekijöiden liitossa on aloitettu uuden tavoiteohjelman
valmistelu. Tärkeään strategiatyöhön
halutaan kaikkien jäsenyhdistysten osallistuvan ja sitoutuvan.
Lähiajan keskeisistä toimintalinjoista kirjoittaa ohessa
liiton puheenjohtajisto Björn Fant, Stina Immonen ja Hannu
Jalkanen.
Tieteentekijöiden liiton jäsenmäärä
kasvoi uuden vuosituhannen alkuun mennessä nopeasti nykyiseen
noin 6000 jäseneen. Samalla kun jäsenistöä
kuvaavat virka- tai toiminimikkeet ovat monipuolistuneet myös
keskeiset edunvalvontakysymykset ovat monipuolistuneet. Liitossa
otettiin vuosina 1994-95 kantaa yliopistojen virka- ja henkilöstörakenteen
kehittämiseen. Tämän työn valmistuttua vuonna
1995, se toimi pitkän aikavälin tavoiteohjelmana tutkija-opettajakunnan
virkarakenteen kehittämiseksi. Silloin jäsenistön
ydinjoukon muodostivat assistentit ja yliassistentit. Nyt 6-7
vuotta myöhemmin suurin jäsenryhmä on yliopiston
ulkopuolisella rahoituksella työskentelevät virka- tai
työsuhteiset tutkijat.
Useimmat liiton jäsenet ovat pitkälle koulutettuja,
mutta alipalkattuja asiantuntijoita jo omassa työympäristössään
ja erityisesti muihin akateemisiin ryhmiin verrattuna. Tätä
palkkaeroa liitto on pyrkinyt pientämään muun muassa
nostamalla peruspalkkatasoa tupo- ja valpasneuvotteluissa, esittämällä
suosituksia eri nimikkeiden palkkauksesta sekä valvomalla
tehtävän mukaisten nimikkeiden käyttöä.
Paikallisesti voidaan päättää yliopiston virkarakenteesta,
joten liiton vaikutusmahdollisuudet ovat vahvasti riippuvaisia
hyvästä yhteistyöstä liiton paikallisedustajien
ja jäsenyhdistysten kanssa.
Liiton on edelleen jatkettava työskentelyä virkarakennekysymysten
kanssa samalla kun uusia haasteita on edessä. Uusien haasteiden
kartoittamiseksi ja toiminnan painopisteiden määrittämiseksi
liitossa on käynnistetty uuden tavoiteohjelman valmistelu.
Tähän strategiatyöskentelyyn halutaan kaikkien
jäsenyhdistysten osallistuvan ja sitoutuvan.
Toiminnasta näkyvää kaikilla tasoilla
Vahvat jäsenyhdistykset ovat liiton toiminnan perusta. Monet
jäsenistön etuja koskevat päätökset tai
"kirjaamattomat sopimukset" tehdään paikallistasolla,
yliopistoissa, tiedekunnissa ja laitoksissa. Liiton toiminnan
on oltava yhtälailla näkyvää ja vaikuttavaa
niin paikallis- kuin valtakunnantasolla.
Liiton erityispiirteenä on jäsenistön työtehtävien
ja palvelussuhteiden vaihtuvuus, mikä korostuu jäsenistön
edunvalvonnassa sekä sitä koskevassa jäsenistön
kouluttamisessa. Tähän liittyen liitto auttaa ja tukee
jäsenistöä välittömissä ongelmissa
sekä toimii samalla kaikkien palvelussuhteiden ja työskentelymahdollisuuksien
parantamiseksi. Lisäksi se osallistuu yhtenä osapuolena
aktiivisesti koko yliopistolaitoksen toiminnan kehittämiseen.
Liiton keskeisenä tavoitteena on yliopistouran kilpailukyvyn
parantaminen, yliopistouralla etenemisen turvaaminen sekä
palkkauksen saaminen koulutuksen, pätevyyden, osaamisen ja
tehtävien vaativuuden mukaiseksi. Siksi lähivuosien
haasteita liiton toiminnassa ovatkin uusien koko henkilöstöä
koskevien palkkausjärjestelmien kehittäminen ja käyttöönotto
yliopistoissa.
Liitolla on myös keskeinen tehtävä huolehtia eri
yliopistojen virka- ja palkkarakenteiden perusteiden ja toimintatapojen
vastaavuudesta. Samoin on turvattava riittävät vaikutusmahdollisuudet
yliopiston henkilöstön edustajielle osallistua tehtävä-
ja palkkausjärjestelyihin sekä henkilökohtaisten
palkkojen määrittelyyn.
Yliopistojen on panostettava henkilöstöönsä,
suomalaisen innovaatiojärjestelmän ydinosaajiin.
Yliopistoja uhkaa koveneva kilpailu osaavista ja luovista tieteentekijöistä
ja tiedonhallinnan ammattilaisista. Palkkauksen lisäksi sekä
liiton että yliopistojen on pureuduttava pätkätöiden
teettämisestä aiheutuviin ongelmiin ja apurahatutkijoiden
sosioekonomiseen asemaan.
Yliopistojen toiminnan ohjausmekanismit
Kuluneen vuoden aikana käytiin paljon keskustelua yliopistojen
tieteellisestä ja taloudellisesta autonomiasta. Mitkä
ovat olleet yliopistojen toimintaa ohjaavat todelliset ohjausmekanismit?
Entä millaiset niiden tulisi olla? Tämä keskustelu
jatkuu yliopistojen uuden rahajakomallin kehittämisen yhteydessä.
Liiton on myös jatkettava työtään yliopistojen
perusvoimavarojen lisäämiseksi, mutta ennen kaikkea
niiden jakamiseksi oikeudenmukaisesti.
Yliopistojen perustehtäviin on luettu myös yhteiskunnallinen
vaikuttavuus. Yliopistojen halutaan olevan alueellisia kehityksen
moottoreita esimerkiksi elinkeinoelämän kanssa tehtävän
yhteistyön kautta. Kuinka pääosin julkisin varoin
ylläpidetyn yliopistolaitoksen tuottaman uuden tiedon hyötyjen
tulisi jakaantua rahoittajan, tiedon tuottajien ja mahdollisten
hyödyntäjien kesken? Liiton on oltava mukana vaikuttamassa
tähän eettis-tiedepoliittiseen keskusteluun mutta samalla
turvattava jäsenistönsä edut innovaatioketjun osana.
Yleinen korkeakoulupolitiikka on myös keskeinen osa liiton
toimintaa. Liittyen Bolognan prosessiin tutkintojärjestelmämme
tulee kehittymään ja liiton on aktiivisesti oltava mukana
tässä prosessissa. Uusi kolmivuotinen tutkinto (nykyinen
kanditutkinto) kehitetään uudeksi ammattitutkinnoksi.
Sekä kandien että tohtoreiden sijoittuminen työmarkkinoille
on meille keskeinen asia.
Liitto edellyttää vuoden 2002 toimintasuunnitelmassaan,
että korkeakoululaitosta kehitetään ns. duaalimallin
pohjalta. Tämä kannanotto juontaa mm. siitä, että
yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tehtävät ovat
erilaisia erityisesti tieteellisen toiminnan näkökulmasta,
mutta myös tutkinnon tavoitteiden osalta. Sen sijaan opiskelijoiden
kannalta niillä on tärkeitä yhteyksiä, joista
tulee erikseen sopia toiminnallisesti ja taloudellisesti ottaen
huomioon kansallisen korkeakoululaitoksen ja kansainvälisten
sopimusten asettamat vaatimukset. Kuitenkin kaikki muutokset vaikuttavat
henkilöstön työtehtäviin, joten yliopistojen
ja ammattikorkeakoulujen yhteystyön kehittämisessä
on tarkasteltava asiaa myös henkilöstön toimintaresurssien
kannalta.
Tieteentekijöiden liiton eri elinten hedelmällisen
yhteistyön merkeissä aloitamme tämän vuoden
työskentelyä.
Björn Fant
Stina Immonen
Hannu Jalkanen
(painetun lehden s. 33-34)
|