Professoriliitto valokeilassa

Suomen yliopistot ovat niin laadukkaita kuin niiden professorit. Professorien edunvalvonnan perimmäisenä tarkoituksena on yliopistojen kehittäminen yhteiskuntamme tarpeista lähtien mahdollisimman kilpailukykyisiksi kansainvälisesti. Vain Professoriliitto edustaa professorien kollektiivista mielipidettä.

Viime vuoden lopulla tehdyllä kyselyllä kartoitettiin jäsenkunnan mielipiteitä ja näkemyksiä liiton toiminnasta. Tuloksia tullaan käyttämään professorien edunvalvonnassa ja liiton toiminnan kehittämisessä. Tässä - myös liittoon kuulumattomille professoreille postitettavassa - Acatiimin numerossa esitellään jäsenkyselyn tuloksia.

Liiton tärkeimpänä toimintamuotona pidetään palkkaetujen ajamista. Muita tärkeitä toimintamuotoja ovat myös muiden työsuhteeseen liittyvien asioiden hoitaminen, urakehitysmahdollisuuksien edistäminen sekä yliopisto- ja tiedepolitiikkaan vaikuttaminen.

Vaikka kaksi edellistä työmarkkinaratkaisua ja erityisesti valtiolla toteutetut ns. Valpas-korotukset korottavat professorien palkkoja yhteensä noin 10 prosentilla kahden vuoden aikana, professorien kokema kuoppakorotustarve on runsas 20 prosenttia. Yliopistojen asiantuntija- ja johtotehtävissä toimivien huono palkkakilpailukyky, jonka myös valtiotyönantaja on todennut, on uhka yliopistojen pitämiselle kansainvälisesti korkeatasoisina.

Viime vuosina yliopistoille kasatut lisääntyneet velvoitteet ovat tulleet professorien kannettaviksi. Keskimääräinen vuotuinen työaika on vajaat 2200 tuntia. Se on runsas kolmannes yli virkaehtosopimuksen mukaisen 1600 tunnin kokonaistyöajan. Tämä on yksi osatekijä siihen, miksi 4540 euron (27000 mk) mediaanipalkka on riittämätön kuukausipalkka.

Merkittävin osatekijä on kuitenkin palkkahaitarin alapään palkat. Professorien alin sijoituspalkkaluokka A26 (peruspalkka kahdella ikälisällä noin 3030 euroa (18000 mk) kuukaudessa) on edelleen suuri ongelma, vaikka vuoden 1998 jälkeen tässä palkkaluokassa olevien viranhaltijoiden määrä on vähentynyt noin puoleen. Samaan aikaan palkkaluokkamuutoksen A26-A28 kanssa noin neljäsosa palkkaluokassa A28 olleista professoreista on noussut palkkaluokkiin A29-A30. Nämä Professoriliiton aktiivisesti ajamat korotukset ovat merkinneet vajaan 10 prosentin kuoppakorotusta kollektiivipalkassa. Palkkaluokkien päälle tulee erilaisia lisiä, kuten tutkijankoulutuslisät.

Virkaehtosopimuksen mukaisista mahdollisuuksista huolimatta yliopistot eivät ole riittävästi korjanneet professuurien palkkakilpailukykyä. Ei ole myöskään riittävästi huolehdittu korotuksista palkkaluokasta A28 ylöspäin edistämään tai edes vastaaman professorien urakehitystä. Heikoimmin sijoittuneissa yliopistoissa professorien mediaanipalkat ovat reilut 10 prosenttia alemmat kuin parhaiten professoreille palkkaa maksavissa yliopistoissa. Yliopistokohtaisten mediaanipalkkojen erot heijastavat liiton osastojen toiminnan onnistumista rehtorien priorisointien suhteen.

Mielipiteet työolosuhteiden parhaista tekijöistä - työn monipuolisuus, akateeminen vapaus ja mahdollisuus tutkimustoimintaan - yhdistettynä suureen työtuntien määrään osoittavat, että professorit ovat vahvasti kutsumusammatissaan. Voimavarojen niukkuus ja sitä kautta tukitoimintojen riittämättömyys koettiin työolosuhteita selvimmin heikentävänä tekijänä. Niukkuus sitoo työpanosta toisarvoisiin tehtäviin ja estää muutenkin professorin työn suorittamista. Yhteiskunnassamme vallitsevan konsensuksen perusteella - osoituksena kaikkien työmarkkinoiden keskusjärjestöjen ja eduskunnan kannanotot perusrahoituksen lisäämiseksi - tilanteen odottaisi olevan paremmassa jamassa.

Jäsenkysely antaa myös selvän viestin siitä, että vaikka liiton toimintaa tunnetaan verrattain hyvin, niin erityisesti nuoret professorit kaipaavat enemmän tietoa liiton toiminnasta. Toisaalta jäsenet ovat erittäin tyytyväisiä tiedon saantiin. Jäsenkirjeet ovat ylivoimainen ja lähes kattava tiedon lähde. Acatiimia pidetään myös merkittävänä tietolähteenä. Liitto tulee parantamaan tiedotustaan kehittämällä jäsenkirjettä ja verkon kotisivua.

Jäsenkyselyn vastauksissa kaivattiin lisää julkisuutta liitolle. Julkisen keskustelun lisäämisen lisäksi liitto hoitaa professorikunnan tavoitteita myös pitämällä jatkossakin jatkuvasti yhteyttä valtiovaltaan, sen tiedehallintoon ja yliopistojen johtoon.

Järjestäytymisaste ja jäsenten päättäväisyys määrittävät kuinka tehokkaasti Professoriliitto voi toimia professorikunnan tärkeinä pitämien asioiden hoitamisessa. Pidän jäsenkyselyn tuloksia rohkaisevana liiton tekemän työn arvostuksen osalta. Professoreille luonteenomainen kriittinen palaute antaa hyvät eväät kehittää liiton toimintaa.

Juhani Keinonen
puheenjohtaja
Professoriliitto

(painetun lehden s. 3)