Kokonaistyöaika
- mitä se on nyt?

Yliopistonopettajien työ-aikasopimuksen - kokonaistyöajan - ollessa käytössä nyt jo neljättä vuotta maan kaikissa yliopistoissa lienee syytä tarkastella, onko se täyttänyt siihen asetettuja toiveita ja olisiko sen piirissä vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.

Sopimuksen 2 § määrittelee: "Tavoitteena on työjärjestelyjen joustavuuden lisääminen, tutkimusedellytysten parantaminen, taiteellisen toiminnan edistäminen, tutkimuspohjaisen opetuksen kehittäminen kaikkien opettajien osalta sekä uusien kannustavampien opetus- ja opiskelumuotojen kehittäminen".

Opetusministeriön toiminta- ja taloussuunnitelmassa vuosille 2003-2006 todetaan kohdassa 3.2.1. Toimintalinjat ja painopisteet, mm: "Opetusta ja tutkimusta kehitetään toisiaan palvelevana kokonaisuutena ja yliopistojen tieteellistä roolia vahvistetaan siten, että opetus nykyistä selkeämmin kytkeytyy tieteelliseen tutkimukseen."

Tutkimuspohjainen opetus

Ovatko sitten kaikki opettajat saaneet aiempaa paremman tilaisuuden kehittää opetustaan oman tutkimustyönsä pohjalta? Jotkut kyllä ovat; ne, jotka ovat saaneet merkitä/määräyksen tutkimusaikaa työsuunnitelmaansa. Valitettavasti kuitenkaan kaikki eivät ole olleet näin onnekkaita. Esimerkiksi näyttää siltä, että valtaosa lehtoreista on jäänyt vaille tätä mahdollisuutta.

On jopa esimerkkejä laitoksista, joissa johtaja on katsonut oikeudekseen ilmoittaa, että "meillä eivät lehtorit tutki, vaan opettavat". Tämä ei ollut eikä edelleenkään ole sopimuksen tarkoitus. Sopimusta on tällöin sovellettu virheellisesti. Varmaankaan ei jokaisena vuonna pystytä jokaiselle opettajalle turvaamaan käytännössä merkityksellistä tutkimusaikaa, mutta vähimmilläänkin tulisi jokaisella opettajalla olla selvä käsitys siitä aikataulusta, jolla hän tulee tutkimusaikaa itselleen saamaan.

Yliopistossa annettavan opetuksen tunnusmerkki on nimenomaan, että se perustuu uusimpaan tieteelliseen tutkimukseen.

Opetusvelvollisuudesta kokonaistyöaikaan

Nykyistä edeltävässä työaikajärjestelmässä työaika ja osin työtehtävätkin määräytyivät opetusvelvollisuuden kautta. Joka vuosi oli annettava opetusta virkaan säädetyn opv-tuntimäärän verran ja kun se tuli liitännäistöineen tehdyksi, oli vuoden työ kontrollimielessä tehty. Käytäntö ajoi kuitenkin tämän järjestelmän ohitse. Yliopistonopettajien työtehtäviksi alkoi kasautua ja opettajat myöskin velvoitettiin tekemään huomattavan paljon muita kuin heidän opetukseensa välittömästi liittyviä tehtäviä. Tästä syystä oli suorastaan kiire saada rajoitetuksi opettajien kokonaistyömäärän kasvu.

Kokonaistyöaikajärjestelmässä jokaisella päätoimiseen opetushenkilökuntaan kuuluvalla on sama 1600 tunnin vuosityöaika, johon luetaan todellisina työtunteina kaikki hänelle määrätyt työt, olivatpa ne sitten opetusta, sen liitännäistöitä tai muita töitä. Sopimuksen mukaan opetustehtävien määrää ei kuitenkaan voi aiemmista opv-tuntimääristä lisätä. Sen sijaan muiden kuin opetustehtävien lisääntyessä nimenomaan opetustehtävien on vastaavasti vähennyttävä. Opetuksen muuntaminen muuksi työksi - periaate on syytä pitää keskeisenä mielessä valmisteltaessa vuotuista 1600 tunnin työsuunnitelmaa.

Suunnitelmallisuus

Työsuunnitelman tekeminen sinänsä on lisännyt useimmilla laitoksilla työskentelyn joustavuutta. Kun on ollut pakko mahduttaa kaikki työtehtävänsä henkilökohtaiseen 1600 tunnin raamiin, on myös joutunut punnitsemaan eri työtehtävien keskinäistä tärkeysjärjestystä ja valitsemaan sen mukaan niille annettavan ajan. Työsuunnitelmat on myös useimmilla laitoksilla laadittu yhteistyössä johdon ja henkilökunnan kesken, niin kuin sopimus edellyttää.

Mahdollisuudet

Vuotuinen 1600 tuntia voidaan todellakin jakaa hyvin monin eri tavoin, kunhan ensin on päätetty siitä, mikä osa opetustehtävien enimmäismäärästä (entinen opv) halutaan muuttaa muuksi työksi.

Periaatteessa vaikka koko opetus voidaan muuttaa muuksi työksi, joten opettajasta voidaan saada tilapäisesti 1600 tunnin tutkija entisin palkkaeduin ja välttää ne huomattavat menetykset, joita esim. stipendikausiin liittyy (ikälisä-, määrävuosi- ja eläke-etuuksien menetys). Samasta syystä on tarpeetonta hakea ja myöntää palkatonta virkavapautta esimerkiksi työkykyä ylläpitävään kuntoutukseen, vaikka sen Kela näennäisen täysimääräisesti korvaisikin. Kuntoutusjakso merkittäköön työsuunnitelmaan ja yliopisto saakoon Kelalta vastaavan rahallisen hyvityksen.

Tutkimusajan saaminen työsuunnitelmaan on kuitenkin lähes kaikkien yliopistonopettajien keskeinen toive. Seuraava toive listalla lienee tämän tutkimusajan varjeleminen alkuperäiseen tarkoitukseensa, ennen kuin satunnaiset muut työt nakertavat sen olemattomiin.

Tutkimusaikaa tulisi myös antaa riittävästi, jotta työhön olisi todellinen mahdollisuus. Norjan ja Ruotsin yliopistoissa käytetään ohjeellista 25 % varausta tutkimukseen. YLL katsoo, että tämä linja olisi paikallaan meilläkin.

Pelkästään yliopiston tutkimustoiminnan tehokkuutta ajatellen voisi olla hyvä ohjata tutkimusaikaa painotetusti parhaimmille tutkijoille. Kun yliopiston toisena päätehtävänä on myös opetus ja kun tulevaisuuden huippututkijat on ensin tehokkaasti ja tutkimuspohjaisesti koulutettava, tulee tutkimusaikaa ohjata myös niille opettajille, joilla ei vielä ole näyttöä tuloksellisesta tutkimustyöstä, kun ei ole ollut siihen varattua aikaakaan. Tätä edellyttää myös kokonaistyöaikasopimus.

Opetusmuotojen moninaisuus

Luentojen, demonstraatioiden, harjoitusten ja seminaarien rinnalle on tullut monia muita opetusmuotoja alkaen harjoituskirjoituksista, väittelytilaisuuksista, etä- ja monimuoto-opetuksesta sekä verkko-opetuksesta aina useamman opettajan pitämään kurssiin. Näiden tuloa on varmaan vauhdittanut työaikasopimuksen joustavuus. Lisää vapausasteita syntyy siitä, ettei kurssien pituuksien enää tarvitse olla 28:lla jaollisia, koska entiset opv-lukemat 448, 420, 392, 336 jne ovat poistuneet ja voimassa enää opetuksen teoreettisina ylärajoina.

Paljon hyödyntämättä

Hyödyntämättömiä voimavaroja löytyy nimenomaan laitoksilta, joissa opetetaan entiset opv:t "täyteen". Nehän samalla ilmoittavat, etteivät ole kiinnostuneita uusista tavoista kehittää opettajan työtä.

Osasyyllinen tällaiseen lienee löydettävissä kokonaistyöaikaa edeltäneestä työvelvollisuuskokeilusta, joka valitettavasti osui keskelle pahinta lama-aikaa. Ns. uusille työmuodoille ja niiden kehittämiselle ei tahtonut löytyä mitään voimavaroja ja niinpä jäi monesti käteen vain helpoin vaihtoehto: tehdään kuten ennenkin. Nyt ovat ajat toiset. Vaikka rahoitus on edelleen tiukkaa, voitaneen kuitenkin luottaa siinä määrin sen pitkäjänteisyyteen, että voidaan jo panostaa tulevaisuuden tuottoa merkitseviin toimintamuotoihin, esimerkiksi opetuksen kehittämiseen, tutkimuspohjaisesti.

Vesa Kulmala
puheenjohtaja
Yliopistonlehtorien liitto

(painetun lehden s.24-25)