Vaatetusalan professori Minna Uotila
Perustutkimuksella kudotaan tulevaisuuden kangasta
Vaatetusalan professori Minna Uotilan johtama tekstiili- ja
vaatetussuunnittelun yksikkö liitettiin Lapin yliopistoon
kuutisen vuotta sitten. Laitoksella on hyvää vauhtia
rakennettu yliopistollista kontekstia. Tulevaisuuden vaatteen
tutkimukset yhteistyössä muiden korkeakoulujen sekä
yritysmaailman kanssa ovat tuoneet laitokselle julkisuutta. Esimerkiksi
älyvaatteiden tuotekehittely vaatii kuitenkin jatkuvaa perustutkimusta
ja menetelmien kehittelyä.
Minna Uotila valmistui Helsingin yliopistosta alun perin käsityön
opettajaksi. Opiskeluaika johdatteli häntä tutkimaan
käsityöllisiä suunnittelu- ja valmistusprosesseja.
Niiden lisäksi hän ryhtyi tarkastelemaan vaatetusta
ja pukeutumista humanististen tieteiden näkökulmasta.
"Pääsin puvustajana ja pukusuunnittelijana tutustumaan
myös elokuvateollisuuteen. Lisensiaatintyössäni
tutkin elokuvapuvun semiotiikkaa. Vuonna 1994 väittelin pukeutumisen
kuvasta yhdistellen väitöskirjassani edelleen elokuvateoriaa
ja vaatetusta", Uotila kertoo. Tästä heräsi
hänen kiinnostuksensa vaatetusalan tutkimukseen taideteollisen
alan näkökulmasta, mikä oli pohjana hänen
nykyiselle työlleen Lapin yliopistossa.
Vuonna 1995 Uotila sai Helsingin yliopistosta hoidettavakseen
käsityön, erityisesti tekstiilityön didaktiikan
apulaisprofessuurin. Vuonna 1997 hän astui nykyiseen virkaansa
Lapin yliopistoon. Tämän lisäksi Uotila hoitaa
dosentuuria Taideteollisen korkeakoulun muoti- ja tekstiilitaiteen
osastossa ja käsityötieteen dosentuuria Helsingin yliopistossa.
"Päätyöni ohessa pistäydyn vielä
silloin tällöin elokuva-alalla. Viimeisimpänä
suunnittelin puvustuksen elokuvaan Hylätyt talot, autiot
pihat."
Käsityön ammattilaisista taideteollisuusalan tutkijoiksi
Rovaniemen taide- ja käsiteollisuusoppilaitos (ROTKO) liitettiin
Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan vuonna 1996. Kun Uotila
astui virkaansa vuotta myöhemmin, oli työ aloitettava
miltei puhtaalta pöydältä. "ROTKOsta säilyi
kuitenkin perinteenä vahva tekemisen taito. Yliopistollisen
kontekstin luominen tosin vaati sekä henkilökunnalta
että opiskelijoilta paljon. Helsingin yliopistossa työskentelin
perinteisemmässä akateemisessa ympäristössä,
kun taas meidän yksikössämme akateemisia traditioita
vasta luotiin. Lisäksi meidän oli luotava oma ajattelutapamme
ja muokattava maailmankuvaamme alusta alkaen", Uotila pohtii.
"Aloitimme vuosi sitten tohtoriseminaarit, ja vaatetus-
tai tekstiilialaa pääaineenaan opiskelleista on neljässä
vuodessa valmistunut kolmekymmentä taiteen maisteria. Vielä
ei voida puhua vallankumouksista tai tutkimuksen eri paradigmoista.
Vaatetus ja pukeutuminen ovat kuitenkin kulttuurin tutkimuksen
näkökulmasta aina olleet läheisiä tulkkeja
ihmiskunnan historiassa. Angloamerikkalaisella vaatetuksen ja
pukeutumisen tutkimuksella on varsin pitkät akateemiset perinteet."
Älykkäästi tyylikästä
Lapin yliopiston tekstiili- ja vaatetussuunnittelun laitoksella
on tutkittu vuodesta 1998 alkaen älykkäiden materiaalien
ja ratkaisujen soveltuvuutta vaatetukseen. Lyhyesti kuvattuna
älyvaate tarkoittaa yhdistelmää, jossa uusia kuitu-
ja tekstiilimateriaaleja sekä elektronisia komponentteja
on liitetty vaatteeseen. Älyvaatteen tulisi kyetä aistimaan
ympäristön muutoksia ja muuntua käyttäjän
tarpeiden mukaan. Sen suunnittelussa ei kuitenkaan haluta unohtaa
käyttäjää ja käytön kontekstia.
Uotila toimii Lapin yliopiston puolesta vastuullisena johtajana
paraikaa käynnissä olevissa WareCare- ja I-Sport -projekteissa.
WareCare-hankkeessa selvitellään älykkäiden
ratkaisujen soveltuvuutta palvelualan, terveydenhuollon sekä
raskaan teollisuuden ammattiasuihin. Vastaavasti I-Sport -projektissa
tutkitaan älykkäitä urheiluvaatteita - kohderyhmänä
seikkailulajien harrastajat.
WearCare-projektissa rakennetaan kolmiulotteisen mallinnuksen
ja simulaatioiden avulla vaatteita ja selvitetään niiden
käytettävyyttä. Siten voidaan tutkia sellaisia
älykkäitä ratkaisuja ja materiaaleja, joiden kokeellinen
valmistaminen olisi kallista. Hanke tehdään yhteistyössä
Tampereen teknillisen korkeakoulun, Laitoston sekä Nokian
ja Finlaysonin kanssa. Suunnitteluvaihe päättyi maaliskuussa,
ja työ esitellään toukokuussa kansainväliselle
yleisölle.
Tuotekehittelyssä tarvitaan perustutkimusta
Älyvaatetutkimus on omalta osaltaan rakentanut tekstiili-
ja vaatetussuunnittelun yksikön profiilia. Uotila kuitenkin
välttää lokeroimasta yksikköään
pelkäksi älyvaatteiden tutkimuskentäksi. "Yritykset
rahoittavat usein ainakin osittain projekteja, ja niissä
itse tuote on keskeinen. Kuitenkin myös tuotekehittelyyn
tarvitaan menetelmäopetusta ja perustutkimusta, jota pidän
lähtökohtanamme."
"Lähivuosina kehitämme designin, etenkin vaatteen
käytettävyyden ja käyttäjän tuntemuksen
metodeja sekä suunnittelun metodologiaa ja pedagogiikkaa
taideteollisen tutkimuksen viitekehyksessä." Uotilan
tulevaisuuden tavoitteena on myös muodostaa kansainvälisiä
tutkimusryhmiä ja -hankkeita.
Nuori nainen professorina
ja johtajana
Minna Uotila on edennyt urallaan nopeasti. 37-vuotiaana
hän hoitaa professuuria ja johtaa tekstiili- ja vaatetusalan
yksikköä. Uotila toimii myös naistutkimuksen
johtokunnan jäsenenä Lapin yliopistossa.
"Kukaan ei tietenkään voi estää
sen enempää miestä kuin naistakaan ajattelemasta
ja ideoimasta asioita, mutta saattaa olla, että joskus
naisena joutuu ponnistelemaan enemmän. Naisilla on
myös taipumusta hoivata ja huolehtia - joskus jopa
liikaa. Itse olen joutunut opettelemaan tiettyä kovapintaisuutta.
Naisena ja pienen 2,5-vuotiaan lapsen äitinä oleminen
vaikuttavat aina väistämättä uraan,
tai ehkä pikemminkin päinvastoin - ura naiseuteen
ja äitinä olemiseen", Uotila pohtii.
"Tunnen itseni ensisijaisesti tutkijaksi ja tieteentekijäksi.
Myös ohjaustyylissäni näkyy tutkimuksellinen
suuntaus. En ole johtajatyyppi perinteisessä mielessä,
vaan koen itseni omantien kulkijaksi. Yleensä rakentelen
itsekseni jonkin ajatuskuvion, ja tämän jälkeen
kerään ryhmän keskustelemaan asiasta sekä
kehittelemään ja toteuttamaan suunnitelmaa."
|
Teksti: Hannele Kuha
Kuva: Ville Vuorjoki
(painetun lehden s.5-7)
|