Persoona on pantava peliin tiedonjulkistamisessa

- Tieteen popularisoimisen merkitystä ei suomalaisissa yliopistoissa enää epäillä, mutta popularisoimisen taso on mielestäni edelleen väärä. Tieteestä puhutaan tärkeästi pikkutakki päällä, kraka kaulassa ja tittelit olalla roikkuen. Ote voisi olla rennompi, henkilökohtaisempi ja humoristinenkin, painottaa Tieto-Finlandia-palkittu avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja Turun yliopiston Tuorlan observatoriosta.

Tähtitieteilijä Valtaoja elää niin kuin opettaakin: täysillä ja innostustaan rennosti jakaen. Hän on pannut oman persoonansa peliin - viimeisimmän haastattelunsa kuvaukseen hän pukeutui Marsin sotavaltiaaksi. - Pientä mediapelleilyä, mutta asiaa pääsin puhumaan. Jos voin välittää tietoa tähtitieteestä ja muokata ihmisten käsityksiä tutkijan ammatista, teen sen mielelläni. Mitään henkilökohtaista hyötyähän tästä ei ole, esiintymiseen otettava aika on sillä samalla kortilla kuin omaan tutkimukseen ja laitoksen johtajan velvollisuuksiin hupeneva byrokratia-aikakin.

Palkinnon jälkeen hän on esiintynyt julkisuudessa parissa kuukaudessa arviolta sata kertaa, luvussa on mukana sekä haastatteluita että yleisöluentoja. Vauhti on ollut kova, mutta hän kertoo jaksavansa nyt kun on tilausta. Rajat julkisuudellekin kyllä löytyvät. Tuorlan observatorioon ei oteta vierailulle polttariporukoita, Valtaoja ei lähtisi puhumaan minkään poliittisen puolueen tilaisuuksiin eikä esittelisi vaatekaappiaan julkisuudessa. - Tosin minun vaatekaappiani tuskin kukaan haluaisikaan nähdä, hymyilee Valtaoja. Persoonallista partapehkoaan hän on kommentoinut viikkoliitteessä. Parrastaan hänet tunnistetaankin laajasti. Inhimillinen palaute on ollut pääosin myönteistä, ihmiset tulevat juttelemaan vaikka rautatieasemalla. Hörhöjä ja ufouskovaisia on hyvin harvassa, juuri "tavallisten ihmisten" kiinnostus tähtitieteeseen lämmittää tiedonjulkistajaa.

Väisälän jalanjäljissä

Tutkijan käsitys toimittajista on tieteen popularisoinnin huippukierteessä parantunut. - Useimmat toimittajat ovat olleet fiksuja ihmisiä, jotka suhtautuvat työhönsä vastuullisesti. Oikein täytyy ihmetellä, miksi tiedotusvälineet kuitenkin suoltavat ilmoille niin paljon kaikenlaista hömppää… Maarit Tastulan Punainen lanka oli mielenkiintoinen kokemus ja toimittajan ammattitaito ja asiaan paneutuminen teki vaikutuksen. Tastula kiitteli puolestaan Valtaojaa innostuksesta. - Onko se niin harvinaista tieteentekijöille, ihmettelee Esko Valtaoja.

Suomessa tähtitieteestä kiinnostuneita on kymmenkertainen määrä muihin maihin verrattuna, asukaslukuun suhteutettuna. Kysyntä synnyttää tarjontaa. Turun yliopiston tähtitieteilijöiden joukossa Valtaoja ei ole tieteen popularisoijana yksin. Tuorlaan on siunaantunut tutkijoita, jotka haluavat vastata tähtitieteen harrastajien kiinnostukseen. Suhdetoimintatyöllä on pitkät perinteet, julkisuustyön esi-isä on akateemikko Yrjö Väisälä 1930-luvulla. Tuorlan taikurina tunnettu kansainvälisesti arvostettu tiedemies oli innokas ursalainen ja kirjoitti paljon omista tutkimuksistaan. - Väisälän jalanjäljissä meidän on ollut helppo kulkea, kunkin omalla tavallaan. Tämä on meille vähän niin kuin velvollisuus. Tieto-Finlandiakin on Tuorlassa jo vanha juttu, sillä dosentti Hannu Karttunen sai palkinnon vuonna 1998 kirjastaan Vanhin tiede.

Adoptoi avaruustutkija

Väisälän avaruustutkimuskeskus, englanninkielisistä alkukirjaimista VISPAksi nimetty yksikkö koostuu Tuorlan observatoriosta ja Avaruustutkimuslaboratoriosta. VISPAn suomenkieliset kotisivut (www.astro.utu.fi) ovat ainutlaatuisen upea tiedeyhteisön ikkuna yhteiskuntaan ja niihin laitos on panostanut tietoisesti. Tuoreet sivut ovat tutkijana ja tiedetoimittajana aikansa jakavan dosentti Leena Tähtisen taidonnäyte. Maailmankaikkeutta, galakseja ja satelliittiprojekteja esittelevien sivujen kautta on mahdollista mm. adoptoida oma avaruustutkija kouluun, opettajat saavat vinkkejä tähtitieteen opetukseen ja maailma on sananmukaisesti avoinna tähtiin saakka.

Viimeisen sysäyksen suurelle yleisölle suunnattujen nettisivujen tekemiselle antoi hyvä sijoitus taannoisessa huippuyksikköhaussa. Pääsy loppusuoralle innosti kertomaan työstä muillekin. Tuorlassa riittää kävijöitä enemmän kuin ehditään ottaa vastaan. Nettisivujen kautta on mahdollista palvella tähtitieteestä kiinnostuneita laajemminkin. VISPAn sivuilla esitellään myös tähtitiedekirjallisuutta. Mukana on luonnollisesti myös palkittu Kotona maailmankaikkeudessa -teos, jonka soljuvaa tekstiä Tieto-Finlandian palkintolautakunta kiitti voimakkaan persoonallisesta otteesta. Tiede -lehdelle kirjan arvioinut tiedetoimittaja Risto Varteva tiivisti "kirjan tekevän hyvää myös niille, jotka jaksavat yhä jankuttaa, että luonnontieteilijät ovat niin kapea-alaisia, etteivät he ymmärrä elämästä mitään. Ainakin Valtaoja ymmärtää."

Kiinnostus maailmankaikkeuteen ja elämään sekä halu ymmärtää mistä tulemme, keitä olemme ja minne menemme pitää Valtaojan liikkeessä. - Haastavinta on puhua niille, jotka eivät kuulu tähtitieteen ja luonnontieteen sisäpiiriin. Paraisten lukiossa aloitimme tähtitieteen kurssit jo 1980-luvun lopulla. Kun joutuu selittämään asiat 16-vuotiaille lukiolaisille, on pantava itsensä täysillä peliin. Vaikeinta on puhua akateemisille humanisteille, sen koin vasta Jyväskylän yliopiston talvipäivillä, jonne Kari Enqvist ja minut oli raahattu "outoina luonnontieteilijöinä".

"Paljon mieluummin puhun maailmankaikkeudesta tutussa kaljapaikassa kenelle tahansa. Kun aloin kirjoittaa Kotona maailmankaikkeudessa -kirjaa halusin, että sen lukevat muutkin kuin ne tuhat asianharrastajaa, jotka lukisivat kirjan joka tapauksessa. Siksi kirjoitin tietoisesti rennommin ja laveammin. Tähän saakka kirjaa on myyty kymmenentuhatta kappaletta", toteaa Esko Valtaoja ja kiirehtii Skepsiksen yleisöluennolle puhumaan aiheesta Elämää muualla maailmankaikkeudessa.

Teksti: Tuula Vainikainen
Kuva: Jarmo Koskinen

(painetun lehden s. 8-9)