Kari Sajavaara - yli 30 vuotta
Professoriliiton aktiivina
Professoriliiton varapuheenjohtaja Kari Sajavaara on professoreista
ollut ehkä pisimpään mukana liiton aktiivisissa
tehtävissä. Hän osallistui tuoreena apulaisprofessorina
lokakuussa 1969 pidettyyn liiton ensimmäiseen edustajakokoukseen.
Liiton hallituksessa hän on toiminut kahteen otteeseen. Tämän
vuoden jälkeen hän jättää varapuheenjohtajan
tehtävät ja jää eläkkeelle Jyväskylän
yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen professuurista.
Korkeakoulujen Professoriliitto - Högskolornas Professorsförbundin
perustava kokous pidettiin lokakuun 11. päivänä
1969 Helsingin yliopiston vanhan puolen istuntosalissa. Liiton
ensimmäinen edustajakokous oli 26.10.1969 Helsingin yliopiston
pienessä juhlasalissa. Mies ja ääni -keskustelun
kiehuessa kuumimmillaan edustajakokouksessa oli paikalla noin
200 professoria ja apulaisprofessoria. Liiton historiakirjan mukaan
tunnelma kokouksessa muistutti Kullervon sotaanlähtöä.
Kiinnostuksesta yhteisiin asioihin paikalle meni myös nuori
apulaisprofessori Kari Sajavaara.
- Olin juuri syyskuussa astunut virkaan ja ajattelin, että
kuului asiaan olla mukana liiton perustamisessa. Varsinaista ay-ideologiaa
minulla ei ole koskaan ollut. Velvollisuuden tunto yhteisten asioiden
hoitamisesta on ajanut eteenpäin.
Jyväskylän yliopistossa Kari Sajavaara oli mukana perustamassa
paikallista Professoriliiton osastoa. Kaikkiaan vuosia on kertynyt
osaston toiminnassa yli 30. 1980-luvun alussa eräässä
osaston kokouksessa oli paikalla liiton silloinen puheenjohtaja
Kimmo Kajantie.
- Olin kai tapani mukaan sen verran äänessä, että
Kajantie kysyi tilaisuuden jälkeen halukkuuttani tulla mukaan
liiton hallitukseen.
Ensimmäinen kausi hallituksessa osui vuosiin 1981-1982 Martti
Tienarin toimiessa liiton puheenjohtajana. Professorien palkkojen
jälkeenjääneisyys oli tuolloin agendan ylivoimainen
ykkösaihe.
- Oli oikeutettua vaatia palkkoihin korjausta, koska palkkojen
reaaliarvot olivat alentuneet jatkuvasti. Hieman hallituksen toiminnassa
alkoi kuitenkin tympiä ihan pelkkä rahasta puhuminen.
Olin kuvitellut, että liiton hallituksessa olisi ollut enemmän
puhetta yliopisto- ja tiedepolitiikasta ja yleensä yliopistolaitoksen
kehittämisestä.
Jyväskylän yliopiston vararehtoriksi valinnan jälkeen
Sajavaara jätti liiton hallituksessa toimimisen yhteen kauteen.
Professorin työnkuvan muutos
heijastuu liiton toimintaan
Sajavaaran toinen kausi liiton hallituksessa alkoi vuonna 1994.
Varapuheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 1999.
- Liiton toiminta on kovasti moninaistunut noista 1980-luvun
alun vuosista, enää ei ole ilmassa sellaista protestihenkeä,
joka näkyi vielä selvästi parikymmentä vuotta
sitten. Liiton painoarvoa lisää myös se, että
talous on nyt aivan eri jamassa. Eikä hallituksessa puhuta
enää pelkästään palkoista.
Sajavaara pitää hyvänä, että liiton
säännöissä korostetaan muutakin kuin palkkaedunvalvontaa:
"Liitto edistää yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa
suoritettavaa tutkimustyötä ja niissä annettavaa
opetusta, seuraa tutkimuksen ja opetuksen vapautta sekä tutkimuksen
ja opetuksen edellytysten säilymistä ja parantamista
ja korkeakoululaitoksen jatkuvaa kehittymistä sekä toimii
tiedeyhteisön ja muun yhteiskunnan vuorovaikutuksen edistämiseksi."
Liiton toimintaan heijastuu myös vuosien saatossa tapahtunut
professorin työn muutos.
- Sellaisen välttämättömän työn
määrä, joka on pois tutkimuksesta, on lisääntynyt
valtavasti. Asioiden kierto - suunnittelu, valmistelu ja resurssien
hankkinen - vie huomattavasti enemmän aikaa kuin joskus yli
vuosikymmen sitten.
- Professorien asema yliopistoissa on myös muuttunut. Asema
ja arvostus eivät ole enää kiinni siitä, että
olet professori, vaan siitä, millainen professori olet.
Tärkeänä liiton tulevan toiminnan kannalta Sajavaara
pitää yhteistyön tiivistämistä muiden
yliopistosektorilla toimivien akavalaisten järjestöjen
kesken.
- Miksei meillä voisi toimia jonkinlainen kattojärjestö
tai jopa yhteinen järjestö, koska sellainen muuallakin
toimii? Tämän Sajavaara on huomannut kiertäessään
liiton edustajana eurooppalaisissa ja pohjoismaisissa yliopistojärjestöjen
kokouksissa.
Yhteistyön tiivistämisestä ja mahdollisesta yliopistosektorin
kattojärjestöstä puhutaan myös Professoriliiton
valtuuston vuonna 1998 hyväksymissä tavoitteissa.
- Meillä on hävitty edunvalvonnassa, koska pienellä
yliopistosektorilla toimii monta liittoa.
Vastapuoli on aika-ajoin käyttänyt tätä selvästi
hyväkseen.
Luottamus on kaiken toiminnan perusta
Aktiivisuus kumuloituu. Tämä yleinen periaate sopii
hyvin myös Kari Sajavaaraan. Hän on toiminut Jyväskylän
Kesän puheenjohtajana, Vanhan kirjallisuuden ystävät
ry:n puheenjohtajana, Jyväskylän Kirin tukiorganisaatio
varapuheenjohtajana.
Vuosien 1982-1991 Sajavaara toimi Jyväskylän yliopiston
vararehtorina. Kohta tulee kuusi vuotta täyteen humanistisen
tiedekunnan dekaanina.
Vuonna 1996 Sajavaara sanoi hyvästit eläkeviralleen
englantilaisen filologian professorina ja siirtyi vastaperustetun
Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen professoriksi ja johtajaksi.
- Olen ollut aina sitä mieltä, että kytkentä
tutkimukseen vaatii, että yliopistossa tapahtuu muutosta
ja muutoksen tulee koskea myös itseä.
Soveltavan kielentutkimuksen keskus on siitä erikoinen humanistinen
laitos, että se saa noin kaksi kolmasosaa rahoituksestaan
ulkopuolisista lähteistä. Keskuksessa on töissä
35 henkeä.
Sajavaara johtaa toista kautta myös kielten tutkijakoulua.
Hän on jäsenenä opetusministeriön asettamassa
valtion kielitutkintoja uudistavassa työryhmässä.
Lisäksi hän on yliopistojen valintakokeiden arviointiryhmän
puheenjohtaja.
Aktiivisuus on vienyt miehen myös EU-kuvioihin. Hän
toimii hallituksen jäsenenä European Language Councilissa.
Kun Erasmus- ja Sokrates-järjestelmät tuotiin Suomeen,
Sajavaara oli sekakomiteassa Suomen toinen edustaja.
Vuodesta 1985 Sajavaara veti kymmenen vuotta korkeakoulujen johtamiskoulutusta,
johon osallistui kolmettasataa yliopistojen virkamies- ja luottamusjohdon
edustajaa.
Miten sitten tämän kaiken ehtii?
- Onko sulla kiire - kysytään usein. Jos olisi kiire,
eihän mistään tulisi mitään. Hyville
asioille pitää löytyä aikaa. Onneksi on hyviä
työntekijöitä ympärillä, joille tehtäviä
voi delegoida, joihin voi luottaa ja joille voi antaa vastuuta.
Luottamus on kaiken perusta.
Työasioista pääsee eroon katsomalla jääkiekkoa
ja pesäpalloa. Sajavaara istuu katsomossa kaikissa JYP:n
ja Jyväskylän Kirin otteluissa.
- Sinfoniakonsertitkin yritän kuunnella kaikki, mutta jos
esitykset ovat pitkästyttäviä, työasiat alkavat
tulla mieleen. Kiekkomatseissa on hyvä nollata ajatuksensa,
koska pelin tempo on niin nopea.
Kieliaineiden on aika katsoa ikkunasta ulos
Vähitellen pitää jäähdytellä. Kesällä
Kari Sajavaara jättää dekaanin postinsa. Ja tammikuun
lopussa on edessä eläkkeelle siirtyminen. Yhteydet kielentutkimukseen
varmaan jatkuvat - siitä pitää huolta lukuisten
jatko-opiskelijain ohjaus.
- Jyväskylän yliopisto suhtautuu onneksi myönteisesti
siihen, että emerituksia pyörii laitoksilla.
Ennen eläkkeelle lähtöä on vielä paljon
tekemistä. Tiedekunnan laitosrakenteen uudistaminen on juuri
saatu päätökseen. Kieliaineiden opetussuunnitelmien
uudistaminen jatkuu.
- Kieliaineiden kehittämisessä ja kielten opiskelijoiden
kouluttamisessa on unohdettu katsoa ikkunasta ulos. Nyt on korkea
aika sovittaa niitä enemmän nyky-yhteiskuntaan sopiviksi.
Kielen rakenteet ovat olleet liian kauan määräävässä
asemassa.
Jyväskylän yliopistossa kieliaineiden laitokset yhdistetään
elokuun alusta. Humanistiseen tiedekuntaan jää vain
kuusi laitosta entisten 13:n sijasta. Kolme vuotta sitten laitoksia
oli vielä 16. Muutosvastarintaa on toki esiintynyt, mutta
Sajavaaran mielestä yllättävän vähän.
- Yhdistämisellä saamme aikaan toivon mukaan paremmat
mahdollisuudet ja resurssit tutkimuksen ja opettamisen kehittämiseen.
Kirsti Sintonen
(painetun lehden s.12-14)
|