• pääsivu
  • sisällys

  • Kari Sajavaara on monessa mukana. - Hyville asioille pitää löytyä aikaa. Onneksi on hyviä työntekijöitä ympärillä, joille tehtäviä voi delegoida, joihin voi luottaa ja joille voi antaa vastuuta. Luottamus on kaiken perusta.

     

    Kari Sajavaara - yli 30 vuotta
    Professoriliiton aktiivina


    Professoriliiton varapuheenjohtaja Kari Sajavaara on professoreista ollut ehkä pisimpään mukana liiton aktiivisissa tehtävissä. Hän osallistui tuoreena apulaisprofessorina lokakuussa 1969 pidettyyn liiton ensimmäiseen edustajakokoukseen. Liiton hallituksessa hän on toiminut kahteen otteeseen. Tämän vuoden jälkeen hän jättää varapuheenjohtajan tehtävät ja jää eläkkeelle Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen professuurista.

    Korkeakoulujen Professoriliitto - Högskolornas Professorsförbundin perustava kokous pidettiin lokakuun 11. päivänä 1969 Helsingin yliopiston vanhan puolen istuntosalissa. Liiton ensimmäinen edustajakokous oli 26.10.1969 Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa. Mies ja ääni -keskustelun kiehuessa kuumimmillaan edustajakokouksessa oli paikalla noin 200 professoria ja apulaisprofessoria. Liiton historiakirjan mukaan tunnelma kokouksessa muistutti Kullervon sotaanlähtöä. Kiinnostuksesta yhteisiin asioihin paikalle meni myös nuori apulaisprofessori Kari Sajavaara.

    - Olin juuri syyskuussa astunut virkaan ja ajattelin, että kuului asiaan olla mukana liiton perustamisessa. Varsinaista ay-ideologiaa minulla ei ole koskaan ollut. Velvollisuuden tunto yhteisten asioiden hoitamisesta on ajanut eteenpäin.

    Jyväskylän yliopistossa Kari Sajavaara oli mukana perustamassa paikallista Professoriliiton osastoa. Kaikkiaan vuosia on kertynyt osaston toiminnassa yli 30. 1980-luvun alussa eräässä osaston kokouksessa oli paikalla liiton silloinen puheenjohtaja Kimmo Kajantie.

    - Olin kai tapani mukaan sen verran äänessä, että Kajantie kysyi tilaisuuden jälkeen halukkuuttani tulla mukaan liiton hallitukseen.

    Ensimmäinen kausi hallituksessa osui vuosiin 1981-1982 Martti Tienarin toimiessa liiton puheenjohtajana. Professorien palkkojen jälkeenjääneisyys oli tuolloin agendan ylivoimainen ykkösaihe.

    - Oli oikeutettua vaatia palkkoihin korjausta, koska palkkojen reaaliarvot olivat alentuneet jatkuvasti. Hieman hallituksen toiminnassa alkoi kuitenkin tympiä ihan pelkkä rahasta puhuminen. Olin kuvitellut, että liiton hallituksessa olisi ollut enemmän puhetta yliopisto- ja tiedepolitiikasta ja yleensä yliopistolaitoksen kehittämisestä.

    Jyväskylän yliopiston vararehtoriksi valinnan jälkeen Sajavaara jätti liiton hallituksessa toimimisen yhteen kauteen.

    Professorin työnkuvan muutos
    heijastuu liiton toimintaan

    Sajavaaran toinen kausi liiton hallituksessa alkoi vuonna 1994. Varapuheenjohtajana hän on toiminut vuodesta 1999.

    - Liiton toiminta on kovasti moninaistunut noista 1980-luvun alun vuosista, enää ei ole ilmassa sellaista protestihenkeä, joka näkyi vielä selvästi parikymmentä vuotta sitten. Liiton painoarvoa lisää myös se, että talous on nyt aivan eri jamassa. Eikä hallituksessa puhuta enää pelkästään palkoista.

    Sajavaara pitää hyvänä, että liiton säännöissä korostetaan muutakin kuin palkkaedunvalvontaa: "Liitto edistää yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa suoritettavaa tutkimustyötä ja niissä annettavaa opetusta, seuraa tutkimuksen ja opetuksen vapautta sekä tutkimuksen ja opetuksen edellytysten säilymistä ja parantamista ja korkeakoululaitoksen jatkuvaa kehittymistä sekä toimii tiedeyhteisön ja muun yhteiskunnan vuorovaikutuksen edistämiseksi."

    Liiton toimintaan heijastuu myös vuosien saatossa tapahtunut professorin työn muutos.

    - Sellaisen välttämättömän työn määrä, joka on pois tutkimuksesta, on lisääntynyt valtavasti. Asioiden kierto - suunnittelu, valmistelu ja resurssien hankkinen - vie huomattavasti enemmän aikaa kuin joskus yli vuosikymmen sitten.

    - Professorien asema yliopistoissa on myös muuttunut. Asema ja arvostus eivät ole enää kiinni siitä, että olet professori, vaan siitä, millainen professori olet.

    Tärkeänä liiton tulevan toiminnan kannalta Sajavaara pitää yhteistyön tiivistämistä muiden yliopistosektorilla toimivien akavalaisten järjestöjen kesken.

    - Miksei meillä voisi toimia jonkinlainen kattojärjestö tai jopa yhteinen järjestö, koska sellainen muuallakin toimii? Tämän Sajavaara on huomannut kiertäessään liiton edustajana eurooppalaisissa ja pohjoismaisissa yliopistojärjestöjen kokouksissa.

    Yhteistyön tiivistämisestä ja mahdollisesta yliopistosektorin kattojärjestöstä puhutaan myös Professoriliiton valtuuston vuonna 1998 hyväksymissä tavoitteissa.

    - Meillä on hävitty edunvalvonnassa, koska pienellä yliopistosektorilla toimii monta liittoa.

    Vastapuoli on aika-ajoin käyttänyt tätä selvästi hyväkseen.

    Luottamus on kaiken toiminnan perusta

    Aktiivisuus kumuloituu. Tämä yleinen periaate sopii hyvin myös Kari Sajavaaraan. Hän on toiminut Jyväskylän Kesän puheenjohtajana, Vanhan kirjallisuuden ystävät ry:n puheenjohtajana, Jyväskylän Kirin tukiorganisaatio varapuheenjohtajana.

    Vuosien 1982-1991 Sajavaara toimi Jyväskylän yliopiston vararehtorina. Kohta tulee kuusi vuotta täyteen humanistisen tiedekunnan dekaanina.

    Vuonna 1996 Sajavaara sanoi hyvästit eläkeviralleen englantilaisen filologian professorina ja siirtyi vastaperustetun Soveltavan kielentutkimuksen keskuksen professoriksi ja johtajaksi.

    - Olen ollut aina sitä mieltä, että kytkentä tutkimukseen vaatii, että yliopistossa tapahtuu muutosta ja muutoksen tulee koskea myös itseä.

    Soveltavan kielentutkimuksen keskus on siitä erikoinen humanistinen laitos, että se saa noin kaksi kolmasosaa rahoituksestaan ulkopuolisista lähteistä. Keskuksessa on töissä 35 henkeä.

    Sajavaara johtaa toista kautta myös kielten tutkijakoulua. Hän on jäsenenä opetusministeriön asettamassa valtion kielitutkintoja uudistavassa työryhmässä. Lisäksi hän on yliopistojen valintakokeiden arviointiryhmän puheenjohtaja.

    Aktiivisuus on vienyt miehen myös EU-kuvioihin. Hän toimii hallituksen jäsenenä European Language Councilissa. Kun Erasmus- ja Sokrates-järjestelmät tuotiin Suomeen, Sajavaara oli sekakomiteassa Suomen toinen edustaja.

    Vuodesta 1985 Sajavaara veti kymmenen vuotta korkeakoulujen johtamiskoulutusta, johon osallistui kolmettasataa yliopistojen virkamies- ja luottamusjohdon edustajaa.

    Miten sitten tämän kaiken ehtii?

    - Onko sulla kiire - kysytään usein. Jos olisi kiire, eihän mistään tulisi mitään. Hyville asioille pitää löytyä aikaa. Onneksi on hyviä työntekijöitä ympärillä, joille tehtäviä voi delegoida, joihin voi luottaa ja joille voi antaa vastuuta. Luottamus on kaiken perusta.

    Työasioista pääsee eroon katsomalla jääkiekkoa ja pesäpalloa. Sajavaara istuu katsomossa kaikissa JYP:n ja Jyväskylän Kirin otteluissa.

    - Sinfoniakonsertitkin yritän kuunnella kaikki, mutta jos esitykset ovat pitkästyttäviä, työasiat alkavat tulla mieleen. Kiekkomatseissa on hyvä nollata ajatuksensa, koska pelin tempo on niin nopea.

    Kieliaineiden on aika katsoa ikkunasta ulos

    Vähitellen pitää jäähdytellä. Kesällä Kari Sajavaara jättää dekaanin postinsa. Ja tammikuun lopussa on edessä eläkkeelle siirtyminen. Yhteydet kielentutkimukseen varmaan jatkuvat - siitä pitää huolta lukuisten jatko-opiskelijain ohjaus.

    - Jyväskylän yliopisto suhtautuu onneksi myönteisesti siihen, että emerituksia pyörii laitoksilla.

    Ennen eläkkeelle lähtöä on vielä paljon tekemistä. Tiedekunnan laitosrakenteen uudistaminen on juuri saatu päätökseen. Kieliaineiden opetussuunnitelmien uudistaminen jatkuu.

    - Kieliaineiden kehittämisessä ja kielten opiskelijoiden kouluttamisessa on unohdettu katsoa ikkunasta ulos. Nyt on korkea aika sovittaa niitä enemmän nyky-yhteiskuntaan sopiviksi. Kielen rakenteet ovat olleet liian kauan määräävässä asemassa.

    Jyväskylän yliopistossa kieliaineiden laitokset yhdistetään elokuun alusta. Humanistiseen tiedekuntaan jää vain kuusi laitosta entisten 13:n sijasta. Kolme vuotta sitten laitoksia oli vielä 16. Muutosvastarintaa on toki esiintynyt, mutta Sajavaaran mielestä yllättävän vähän.

    - Yhdistämisellä saamme aikaan toivon mukaan paremmat mahdollisuudet ja resurssit tutkimuksen ja opettamisen kehittämiseen.

     

    Kirsti Sintonen

    (painetun lehden s.12-14)