Pohjoismaista edunvalvontaa
Huippuvuorilla

Pohjoismaisen tapaamisen ohjelmaan kuului myös moottorikelkkasafari arktisissa maisemissa.

Pohjoismaiset yliopistosektorin edunvalvontajärjestöt kokoontuivat maaliskuussa Longyearbyeniin Huippuvuorille jokavuotiseen tapaamiseensa. Seminaaria isännöi Norsk Forskerforbund ja osanottajia oli eri pohjoismaista yhteensä 18. Suomesta edustajia oli kolme. Huippuvuoret (norjaksi Svalbard) kuuluvat Norjalle Versaillesissa vuonna 1920 solmitun sopimuksen perusteella.

Kokouksen puitteet olivat mitä upeimmat: viiden kuukauden pimeä aika oli juuri hellittänyt otteensa maisemasta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta puhtaille lumilakeuksille ja vuorten rinteille. Pureva pakkanen, noin 2327 astetta miinusta päivittäin, muistutti kuitenkin siitä, että oltiin arktisilla alueilla.

Kuin yhdestä muotista

Pohjoismaiset tapaamiset on perinteisesti aloitettu eri maiden esittämillä edunvalvonnan katsauksilla, joissa on keskitytty kuluneen vuoden aikana esillä olleisiin kysymyksiin. Trendit ovat eri pohjoismaiden yliopistolaitoksissa hämmästyttävän yhdensuuntaiset. Kokouksessa todettiinkin, etta taitavat maidemme yliopistoista vastaavat ministerit olla läheisessä yhteistyössä yliopistopolitiikkaa suunnitellessaan.

Kaikissa pohjoismaissa yliopistojen perusrahoitus on pienentynyt, opiskelijamäärät ovat kasvaneet räjähdysmäisesti ja opettajien määrät ovat pysyneet suunnilleen vakiona parinkymmenen vuoden aikana, tutkijoiden taloudellinen tilanne ja työsuhteen ehdot ovat huonontuneet, yliopistonopettajien ja tutkijoiden palkkojen jälkeenjääneisyys verrattuna yksityisen sektorin palkkakehitykseen on hälyttävä.

Erityisesti professoreiden palkat ovat suhteessa työn vaativuuteen ja koulutuksen pituuteen pohjalukemissa. Kokouksessa todettiinkin, että yliopistojärjestöjen tulisi tehdä muutakin kuin vain todeta epäkohdat, eli pyrkiä yhteisillä julkilausumilla vaikuttamaan omien maidensa ministeriöiden päätöksiin.

Yliopistoille taloudellinen autonomia?

Tieteentekijöiden liiton puheenjohtaja Björn Fant alusti keskustelun tutkimuksen rahoittamisesta ja yliopistolaitoksen itsehallinnosta ja esitti pohdittavaksi, olisiko yliopistoille eduksi, että niillä olisi laajempi taloudellinen itsemääräämisoikeus. Todettiin kuitenkin, että autonomian lisääminen saattaisi tehdä valtiovallan entistä passiivisemmaksi yliopistolaitoksen kehittämisen suhteen.

Kokouksessa ihmeteltiin Suomessa virkarakenteen osalta vallitsevaa tilannetta: opetusministeriö on antanut yliopistoille itsenäisen toimivallan ja katsoo passiivisena, miten erilaisia virkarakennemalleja versoo joka yliopistosta.Onneksi on kuitenkin olemassa AKAVA-JS, jolla on sanansa sanottavana asiassa. Toisaalta Suomessa on uuden virkarakennemallin virkaehtosopimus (Helsinki-sopimus), jota rikotaan mutta johon ministeriö on haluton puuttumaan.

Palkat puntarissa

Kaikissa pohjoismaissa edunvalvonnan kärkipyrkimyksenä on nostaa professoreiden palkkaustasoa ja sen myötä luoda pelivaraa myös lehtoreiden ja tutkijoiden palkkauksen kehittämiselle. TTL:n toiminnanjohtaja Klaus Sundbäck kiinnitti puheenvuorossaan huomiota tutkijakouluissa urakoivien nälkäpalkkoihin ja uhkaavaan koulutetun työvoiman siirtymiseen yliopistoistamme paremmin palkkattuihin töihin.

Palkkavertailu osoitti, etta kaikissa pohjoismaissa julkisen sektorin palkkakilpalukyky on huono yksityiseen sektoriin verrattuna. Tutkijat ja lehtorit olivat bruttopalkkojen suhteen parhaiten palkattuja Norjassa, ero oli kummassakin kategoriassa noin 800 euroa Suomeen ja Ruotsiin verrattuna, professorit olivat kaikissa pohjoismaissa yhtä huonopalkkaisia, Suomessa kuitenkin professoreiden palkat ovat palkkaselvityksen mukaan keskimäärin 200 euroa alemmat kuin muissa pohjoismaissa. Tanskasta ei ollut saatavissa täsmällisiä palkkalukuja.

Miten käy yliopistoopetuksen?

Yliopistoopetuksella on heikko status yliopistoyhteisössä, ehkä siksi, että opetuksen tehokkuutta on vaikea arvioida tuloksellisuusmittareilla. Yliopisto opetuksen muuttuneesta toimintaympäristöstä alusti OAJ:n ja YLL:n edustaja Maj-Len Rönkä. Määräaikaisuuksien lisääntyminen, opiskelijamäärien raju kasvu suhteessa opettajamääriin, opiskelijoiden muuttuneet asenteet opintoihin ja tutkintovaatimuksiin (kaikesta pitää voida neuvotella!) ja laitosten kiristynyt perusrahoitustilanne ovat tämän toimintaympäristön uusia elementtejä.

Yliopistopedagogiikka myötätuulessa

Norjassa ja Ruotsissa yliopistojen opettajiksi valittavalta vaaditaan yliopistopedagogiikan opinnot, Tanskassa suunnitellaan yliopistonopettajan kelpoisuusvaatimuksiin yliopistopedagogiikan kurssia, Suomessa Yliopistonlehtorien liitto on pyrkinyt edistämään asiaa lehtoreiden osalta. Ilahduttavan monessa Suomen yliopistossa on jo nyt tarjolla eri laajuisia yliopistopedagogiikan kursseja.

Maailman pienin yliopisto

Päätöspäivänä kokouksen osanottajat tutustuivat vuonna 1994 perustettuun Huippuvuorten yliopistoon (UNIS), jossa noin kahdensadan opiskelijan voimin syvennytään huippututkimustasolla arktiseen biologiaan, geologiaan, geofysiikkaan ja teknologiaan.

Yliopiston rehtori totesi, että yliopisto on pieni mutta kansainvälinen, opiskelijat tulevat 21 eri maasta, ja sen tutkimuslaboratorio on maailman suurin, noin 63 000 neliökilometriä, eli Huippuvuorten koko pintaala.

Teksti: Maj-Len Rönkä
Kuva: Björn Fant

(painetun lehden s. 34-35)