Muutoksia valtion henkilöstöpolitiikassa
Valtio on käynyt harjoittamaan aktiivisempaa henkilöstöpolitiikkaa,
mistä osoituksena ovat ns. Valpas-selvitys ja sitä seuranneet
toimenpiteet. Valtioneuvoston tulevaa henkilöstöpolitiikkaa
koskevan periaatepäätöksen johdannossa korostetaan
sitä, että työtehtävien tulee olla houkuttelevia
ja työnantajien kehittää kannustavia palkkausperusteita
ja henkilökohtaisia palkkausjärjestelmiä sekä
innostavia työympäristöjä, ottaa huomioon
henkilöstön asema ja tarjota sille mahdollisuus pätevöitymiseen.
Päätöksessä sanotaan myös, että
ne nuoret, jotka vuosituhannen alussa tulevat työmarkkinoille
odottavat saavansa vaihtelevampia, monipuolisia ja mielenkiintoisia
tehtäviä, mahdollisuuksia kehittää itseään
sekä työmuotoja, jotka sopivat heidän elämäntyyliinsä.
Tulevaisuudessa valtion on opittava kilpailemaan työvoimasta
nykyistä paremmin.
Voidakseen kilpailla työvoimasta nykyistä tehokkaammin
valtiolla tulee olla hyvin hoidettu henkilöstöpolitiikka.
Sen tulee perustua avoimuuteen, luottamukseen, tasa-arvoon, puolueettomuuteen,
riippumattomuuteen, ja vastuuntuntoon, ja se vaatii hyvää
johtamistaitoa. Valtion yleisenä päämääränä
on tehdä johtotehtävistä houkuttelevampia, parantaa
esimiesten kykyä suoriutua tehtävistään ja
tukea heidän etenemismahdollisuuksiaan ja elämänhallintaansa.
Esimiesten edellytetään yhä suuremmassa määrin
luovan työpaikan ilmapiirin ja kannustavan henkilöstöä.
Tällaisen politiikan tarkoituksena on tehdä toiminnasta
tuottavaa ja saattaa organisaation kaikki voimavarat tehokkaaseen
käyttöön. Ohjelmassa sanotaan myös, että
valtion on työnantajana osallistuttava aktiivisesti koko
työelämän kehittämiseen kuten mm. työ-
ja perhe-elämän yhteensovittamiseen ja perhevapaan tasapuoliseen
hyödyntämiseen. Henkilöstön asema on turvattava
toiminnan vaatimien organisaatiomuutosten yhteydessä.
Valtion henkilöstöpoliittisessa kannanotossa todetaan,
että valtionhallinnon työtehtävien, työpaikkojen
ja työehtojen tulee olla houkuttelevia. Pysyvissä tehtävissä
on käytettävä pysyviä työsuhteita. Kilpailukykyä
on parannettava niin, että ennen vuoden 2002 loppua siirrytään
henkilökohtaiseen palkkaukseen, joka perustuu tehtävien
vaativuuteen ja henkilökohtaiseen suoriutumiseen.
Voimme todeta, että yleiset periaatteet ovat sovellettavissa
myös yliopistoissa. Joskus sanotaan, että yliopistot
ovat niin erilaisia tavallisiin valtion laitoksiin verrattuna,
että yleiset periaatteet eivät niihin sovellu. Tosin
yliopistoissa on määräaikaisia opetus- ja tutkimusvirkoja,
ja niin pitää ollakin, mutta niiden on oltava oikeassa
suhteessa pysyviin tehtäviin nähden. Valtioneuvosto
selvittää kysymystä paraikaa, ja tulemmekin näkemään
muutoksia työsuhdeturvan osalta myös yliopistojen henkilöstöpolitiikassa.
Olen käsitellyt yleistä henkilöstöpolitiikkaa
eräässä aikaisemmassa pääkirjoituksessani
ja totesin tuolloin, että yliopistoyhteisö on asiantuntijaorganisaatio,
joka tarvitsee johtajan koordinoimaan toimintaansa. Vaikkakin
tutkijat ovat toisinaan individualisteja ja työlleen omistautuneita,
on myös heidän saatava osansa hyvästä henkilöstöpolitiikasta.
Valtio painottaa hyvin näkyvästi tavoitteenaan olevaa
uutta palkkausjärjestelmää. Yliopistoja koskeva
ehdotus valmistunee tämän lehden mennessä painoon.
Vankkana käsityksenä tuntuu olevan, että henkilökohtainen,
tulostavoitteinen palkkausjärjestelmä palvelee valtion
uutta henkilöstöpolitiikkaa entistä järjestelmää
paremmin. On jopa luvattu lisämäärärahoja
niille laitoksille, jotka siirtyvät uuteen palkkausjärjestelmään.
Uudet palkkausjärjestelmät voidaan kuitenkin ottaa käyttöön
vasta kun työntekijät ja työnantajat ovat siitä
järjestöjensä kautta sopineet. Kaavailluissa järjestelmissä
on toki houkuttelevia osioita, mutta meidän on harkittava
ehdotuksia tarkkaan ennen kuin hyväksymme mitään.
Nykyinen järjestelmämme perustuu virkoihin ja palkkaluokkiin.
Virat ja virkanimikkeet sekä tietty niihin liittyvä
peruspalkka tulevat kyllä säilymään, mutta
henkilökohtainen palkkaus voi saada aikaan suuria liukumia.
Kuten sanottu, nähtäväksi jää, mikä
on totetuttamiskelpoista. Uusi järjestelmä edellyttää
hyvää henkilöstöpolitiikkaa sekä luottamusmiehiltä
entistä suurempaa panosta.
Björn Fant
puheenjohtaja
Tieteentekijöiden liitto
(painetun lehden s. 3)
|