Hyvä esimies pelaa joukkuepeliä

-Yksi opettaa, toinen tutkii - jokaiselle on oma paikkansa pelikentällä. Minun tehtäväni on muodostaa oikeat kokoonpanot ja löytää jokaiselle sopiva paikka kentältä, niin että jokaisen kyvyt pääsisivät mahdollisimman hyvin esille.

Jyväskylän yliopiston taloustieteen tiedekunnan dekaani, kansantaloustieteen professori Jaakko Pehkonen harrastaa työpaikallaan jalkapalloa, ainakin kuva
innollisesti. Pehkonen soveltaa vapaa-ajan harrastuksestaan hankkimiaan ideoita 80 hengen tiedekuntaansa Jyväskylän Mattilanniemessä. Maaliskuussa Jaakko Pehkonen palkittiin hyvästä pelisilmästään Jyväskylän yliopistosäätiön hyvä esimies -palkinnolla.

Omalla työllä esimerkkiä

-Tämä on mukava paikka tehdä töitä, täällä työskentelee fiksuja ihmisiä. Suhtaudun heihin kaikkiin kollegoina. Kuuntelen heidän näkemyksiään ja pyrin etsimään ongelmaan ratkaisun. Yhtä patenttiratkaisua ei ole, vaan ongelmaa tarkastellaan eri näkökulmista.

-Työssäni käyn kahvipöytäkeskusteluja ja liikun ihmisten keskuudessa. Ovi on aina auki, kuvailee Pehkonen johtamistyyliään.

Pehkosen johtamassa tiedekunnassa yksi opetettavista aineista on johtaminen. Ironista kyllä, dekaani ei ole itse opiskellut johtamista päivääkään.

-En ole käynyt yhtään johtamisen enkä hallinnon kurssia, mutta olen nähnyt monenlaista johtamista ja etsinyt niiden pohjalta oman tyylini, vuodesta 1984 Jyväskylän yliopistossa työskennellyt, välillä kaksi vuotta Englannissa käväissyt Jaakko Pehkonen sanoo.

-Tyylini on esimerkkijohtamista sillä tavalla, että omalla työlläni pyrin näyttämään mallia muille. Korostan sitä, että mikään työ ei ole vähäarvoista.

-Opiskelu ja lukeminen toki auttavat esimiehenä työskentelyssä, mutta onhan se opiskelua sekin, että vain katselee ympärilleen ja näkee, kuinka muut toimivat.

Yksinkertaistaminen selkeyttää tavoitteet

Hyväksi esimieheksi haluavia Pehkonen neuvoo olemaan omia itsejään.

-On se mitä on, eikä yritä olla esimies. Jos esimerkiksi siirtyy professorin tehtävästä dekaaniksi, ei luonne saa muuttua tehtävän mukaan.

-Esimiehellä tulee olla vilpitön halu olla mukana ja ratkoa yhteisiä asioita. Päreitä ei kannata polttaa, eikä ottaa asioita itseensä, Pehkonen vinkkaa.

-Vaikka mitäs minä olen tässä neuvomaan: olen vasta hyvä esimies, en paras, naurahtaa huumorintajustaan tunnettu dekaani.

Yhtenä tärkeimmistä esimiestehtävistään Pehkonen pitää monimutkaisten asioiden yksinkertaistamista.

-Kansantaloustieteilijän pohjakoulutukseni antaa edellytykset asioiden yksinkertaistamiselle. Yksinkertaistaminen on tärkeä asia tässä maailmassa, joka alkaa olla aika komplisoitu. Se, missä mennään ja mihin ollaan menossa, pitää yksinkertaistaa.

Valinta yhteisen edun hyväksi

Tiedeyhteisöissä alaiset palkitsevat esimiehensä useammin risuilla kuin ruusuilla. Syynä yliopistojen esimies-alaisongelmiin Pehkonen pitää oman ja yhteisen edun tavoittelemisesta syntyvää ristiriitaa.

-Tiedeyhteisöt ovat asiantuntijaorganisaatioita, joissa ihmiset valitaan töihin tieteellisten ansioiden, ei sosiaalisten taitojen, perusteella. Koska tiedemiehet ovat kunnianhimoisia, voivat esimiestehtävässä toimivalta unohtua kollegoiden tarpeet, kun omat tarpeet ajavat niiden ohi.

-Meidän tiedekunnassa ristiriidat on vältetty, menemme kaikki samaan suuntaan, dekaani kehuu.

Omassa työssään Jaakko Pehkonen on asettanut yhteisten asioiden hoitamisen oman tutkimuksen ja opetuksen edelle.

-Dekaaniaikanani oma oppiaine ja tutkimus ovat kärsineet. Se on sillä tavalla vaarallista, että helposti putoaa kärryiltä. Mutta kun yhteisiä asioita vie eteenpäin, täytyy omat intressit jättää taka-alalle, kolme vuotta dekaanin tehtäviä hoitanut Pehkonen sanoo.

Läheskään kaikkia yliopistossa työskenteleviä esimiestehtävät eivät houkuttele.

-Muista tehtävistä saa paremman korvauksen kuin esimiestehtävistä. Esimerkiksi yliopiston rehtori on todellisessa palkkakuopassa, kun ajatellaan, että alaisia on useita tuhansia. Yliopistoa voi verrata suureen yritykseen ja rehtoria toimitusjohtajaan.

-Ehkä yksi syy siihen, ettei näihin tehtäviin ole hirveästi tunkua, on siinä, että palkkaus ei vastaa työn vaativuutta. Kun yliopistossa ei ole mahdollista palkita rahalla, pitää kannustimena käyttää suostuttelua ja kehumista.

Teksti: Raisa Ojaluoto
Kuva: Matti Salmi

(painetun lehden s. 8-9)