Professorien
määräaikaisuuksia
rajoitettava
Professorien nimittäminen joko määräajaksi tai
ilman määräaikaa toistaiseksi on paitsi henkilöstöpoliittinen
kysymys myös tiedepolitiikkaa. Määräaikaisten professorien
osuus on ollut lievässä kasvussa. Yliopistot käyttävät
määräaikaisuutta professorien osalta liian kevein perustein.
Professorin nimittämismenettely on monelta kannalta säädeltyä.
Professorin viran täyttämistä säätelee erityislainsäädäntö.
Lisäksi virkamieslaissa ja -asetuksessa on professorin nimittämistä
koskevia erityissäännöksiä.
Määräaikasuutta koskeva perussäännös on
virkamieslain 9 §:ssä. Lain 9 §:n 1 momentin mukaan virkamieheksi
voidaan nimittää määräajaksi, jos työn
luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon
väliaikainen järjestäminen tai harjoittelu edellyttää
määräaikaista virkasuhdetta. Virkamiestä ei tällöin
nimitetä virkaan, vaan virkasuhteeseen.
Lain 9 §:n 2 momentin mukaan taas virkaan voidaan nimittään
määräajaksi, jos viran luonteeseen tai viraston
toimintaan liittyvä perusteltu syy sitä vaatii.
Määräaikaisia virkamiehiä on siis kahdenlaisia: 1)
Määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyt ja 2) määräaikaisesti
virkaan nimitetyt. Tämä monen mielestä vaikeasti avautuva
määräaikaisten jaottelu koskee myös professoreita.
Professorien osalta määräaikaisten jaottelulla on monessa
suhteessa käytännön merkitystä: 1) Professorin virantäyttölainsäädäntö
koskee suoraan vain professorin virkaan nimitettäviä, ei määräaikaiseen
virkasuhteeseen nimitettäviä. 2) Professorin kelpoisuusvaatimuksia
tarkastellaan eri tavalla eri määräaikaisuustilanteissa.
3) Virkaehtojärjestelmä koskee osittain eri lailla virkaan nimitettyjä
professoreita kuin määräaikaisessa virkasuhteessa olevia.
4) Määräaikaisessa virkasuhteessa olevat ovat osittain
erilaisessa asemassa yliopistohallinnossa verrattuna virkaan nimitettyihin
professoreihin.
Määräaikaiset professorin virkanimitykset
Virantäyttölain mukaiset professorien määräaikaiset
virkanimitykset olivat vuosina 1991-1994 keskimäärin 13 % kaikista
professorien virkanimityksistä. Vuosina 1995-1997 määräaikaiset
virkanimitykset olivat noin 37 % kaikista nimityksistä. Vuosina 1999-2001
määräaikaisten professorien virkanimitysten osuus oli kaikista
virkanimityksistä noin 39 % . Määräaikaiset professorien
virkanimitykset ovat siis kasvaneet, viime vuosina tosin eivät olennaisesti.
Virassa olevien määräaikaisten nimityksen saaneiden professoreiden
suhteellinen osuus on tietenkin huomattavasti edellä kuvattua pienempi,
koska määräaikaiset virkanimitykset uusiutuvat.
Lähtökohta on, että pysyvät tehtävät tulee
hoitaa pysyvillä (pysyvä=toistaseksi) nimityksillä. Määräaikaisten
professorien virkanimitysten osuus on niin suuri, että virkamieslain
edellytys perustelluista syistä tuskin aina täyttyy täysimääräisesti.
Määräaikaiset professorin virkasuhteet
Yliopistoissa on professoreja runsas 2000 (Valtion työmarkkinalaitoksen
palkanmaksurekisterin mukaan marraskuussa 2001 maksettiin 2165 professorille
palkkaa). Eri selvityksistä saatujen tietojen ja arvioiden perusteella
määräaikaisessa virkasuhteessa olevien professorien osuus
on arviolta ehkä noin viidennes tai jopa sen yli professorien kokonaismäärästä.
Virassa olevien professorien virkavapaudet, virantäytöt ja
muunlaiset hyväksyttävät professorien tehtävien väliaikaiset
järjestämiset selittävät osaltaan näinkin suurta
professorin määräaikaisten virkasuhteiden lukumäärää.
Kaikista hyväksyttävistä selityksistä huolimatta jää
epäily, että yliopistot käyttävät professorin
määräaikaisia virkasuhteita osittain kevyin perustein.
Syitä professorien määräaikaisuuteen
Professorien määräaikaisuudet ovat lisääntyneet
ainakin verrattuna tilanteeseen kymmenen vuotta sitten. Syitä tähän
on monia.
Virkamieslaki muuttui 90-luvun puolenvälin tienoilla siten, että
määräaikaiset virkanimitykset mahdollistuivat aikaisempaa
enemmän. Valtionsektorilla ja erityisesti yliopistoissa määräaikaiset
palvelussuhteet ovat kasvaneet. Tämä suuntaus ei ole kiertänyt
myöskään professoreita. Yliopistojen ulkoinen rahoituksen
lisääntyminen on lisännyt myös professorien määräaikaisuuksia.
Yliopistot ehkä käyttävät projekteihin liittyen professorien
määräaikaista virkasuhdetta aikaisempaa herkemmin.
Virantäyttölain mukainen professorin virkaan nimittäminen
on osittain myös taloudellinen kysymys. Määräaikaiseen
virkasuhteeseen määrääminen tapahtuu halvemmin ja
kevyimmin menettelyin.
Professorin viran täyttäminen kestää usein kauan,
jolloin aikatekijöistä johtuen joudutaan turvautumaan professorin
määräaikaiseen virkasuhteiseen. Professorin viran täyttämiseen
voitaisiin kuitenkin monessa tapauksessa valmistautua nykyistä paremmin.
Lahjoitusvirkoja on nykyisin aikaisempaa ehkä jonkin verran enemmän.
Tämäkin selittää vähäisessä määrin
määräaikaisuutta.
Osa määräaikaisista professuureista on selvästi hyväksyttävistä
syistä johtuvia. Osalle määräaikaisuuksista ei löydy
oikein perustetta. Aivan helpolla ei pysty ymmärtämään,
että eräässä pienessä yliopistossa oli alkuvuonna
2002 noin 40 virkaan nimitettyä professoria. Tämän päälle
ja lomassa oli runsas 30 määräaikaisessa virkasuhteessa
olevaa professoria.
Määräaikaisia professorin nimityksiä vertaillaan
silloin tällöin joissakin maissa käytössä olevaan
tenure-järjestelmään. Vertailu ei ole oikeaan osunut. Suomessa
on melko kehittynyt professoriksi nimittämistä edeltävä
välivirkojen järjestelmä, jonkalaista ei ole kaikkialla.
Määräaikaisia professorin nimityksiä perustellaan
myös sillä, että tällä tavalla kyettäisiin
muka estämään virhevalintoja. Tällöin ei otetta
huomioon, että professorin virkaan nimitys tapahtuu perusteellisen
selvittelyn pohjalta. Muissa ammattiryhmässä ei jouduta vastaavanlaisen
tarkastelun kohteeksi. Virhevalintojen mahdollisuus professorien osalta
on faktisesti pienempi kuin lähes minkä tahansa muun ammattiryhmän
osalta.
Määräaikaisuuksia rajoitettava
Professoriliitolla on selviä näkemyksiä professorin nimitysten
pysyvyydestä ja määräaikaisuudesta. Lähtökohtana
on virkamieslain laillisuusnäkökohta: Pysyvät tehtävät
on hoidettava pysyvin järjestelyin.
Liitto lähestyy professorinimityksiä korostetusti tiedepoliittisesta
näkökulmasta. Valtuuston 4.12.1998 hyväksymissä voimassa
olevissa Professoriliiton tavoitteissa todetaan, että professoriksi
nimittäminen tapahtuu pääsääntöisesti toistaiseksi.
Tämä varmistaa tutkimuksen ja opetuksen jatkuvuuden ja professorikunnan
korkean tason. Liiton tämän vuoden toimintasuunnitelmassa taas
todetaan, että professorin nimitysten pysyvyydessä otetaan huomioon
professorin työn pitkäjänteisyys, jota ei voida yleensä
liittää määräaikaisiin nimityksiin. Mikäli
nimittäminen professoriksi poikkeuksellisesti tapahtuu määräajaksi,
määräaikaisuus tulee aina avoimesti perustella todetaan
liiton tavoitteissa.
Professoriliitto lähetti runsas vuosi sitten yliopistojen johdolle
kannanoton, jossa todettiin, että professorin määräaikaista
virkasuhdetta ei tulisi käyttää muuten kuin lyhytaikaisissa
määräyksissä. Mikäli kyseessä on pitkäaikainen
tehtävä, asia tulee hoitaa muulla tavoin kuin määräaikaisella
professorin virkasuhteella. Liiton käsityksen mukaan myös professorin
määräaikaiseen virkasuhteeseen nimittäminen edellyttää
korkeaa pätevyystasoa. Niinikään määräaikaisessa
virkasuhteessa olevan professorin asema tulee ilmoittaa. Tämä
voi tapahtua esimerkiksi lyhenteellä mvs.
Jorma Virkkala
(painetun lehden s.18-19)
|