Ulkomaanlehtorit ahersivat työpajoissa

Suomen kieltä ja kulttuuria ulkomailla opettavat lehtorit olivat 5.-8. koolla Jyväskylässä Kansainvälisen henkilövaihdon keskuksen CIMOn ja Ulkomaisten yliopistojen suomen kielen ja kulttuurin opinnoista vastaavan UKANin järjestämillä opinto- ja neuvottelupäivillä. Tapaamiseen oli eri puolilla maailmaa olevista asemamaista tullut alun 80 osanottajaa.

Nykyään suomen kieltä ja kulttuuria opiskellaan maailmalla enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Ulkomaisissa yliopistoissa on toistasataa suomen kielen opettajaa, professoreita,lehtoreita ja kieliassistentteja. Opetusta on tarjolla noin 90 yliopistossa 27 maassa niin Euroopassa, Pohjois-Amerikassa kuin Aasiassakin. CIMOn lähettämänä ulkomaisissa yliopistoissa työskentelee noin 35 opettajaa, joiden palkkauskulut jaetaan Suomen valtion ja vastaanottavan yliopiston kesken. Toisen ryhmän muodostavat täysin asemamaasta palkatut opettajat.

Työpajoissa tehtiin tulosta

Hauskaa näillä opinto- ja neuvottelupäivillä on aina: kun kollegat kohtaavat juttu luistaa ja yhteisiä työkokemuksia puidaan niin virallisissa yhteyksissä kuin epävirallisestikin.

Päivillä on perinteisesti ollut korkeatasoista koulutusta, niin myös tänä vuonna.

Kielentutkimuksen ja kirjallisuuden opetuksen työpajoissa ohjaajina oli nimekkäitä alansa asiantuntijoita, professorit Maisa Martin, Lea Rojola ja Leena Kirstinä joitakin mainitakseni. Heidän johdollaan ratkottiin ryhmissä kielen oppimisen sekä suomen kielen ja kirjallisuuden analysoinnin ja opettamisen ongelmia ja haasteita, ei ryppyotsaisesti vaan pilke silmäkulmassa! Opettajajoukko oli Jyväskylävoittoinen, mikä onkin luonnollista, sillä kuten Jyväskylän yliopiston rehtori Aino Sallinen yliopiston tervehdyspuheenvuorossaan sanoi, kielen oppimisen ja opetuksen tutkimus ovat Jyväskylän yliopiston vahvuusalueita.

Valloittavalla olemuksellaan kuulijoita innosti Budapestissa vaikuttava vieraileva professori Yrjö Lauranto. Hän piti yhdessä lehtori Eija Aallon kanssa intensiivikurssin aiheesta suomen opetus ja kielitaito.

Kirjoja ja kansanperinnettä

Retket ovat aina kuuluneet ulkomaanlehtoripäivien ohjelmaan. Tänä vuonna tutustuttiin Jyväskylän ympäriston maaseutuperinteeseen, hiljennyttiin kuuntelemaan kirjailija Harri Tapperia Haarasenmäen riihikirkossa ja saunottiin Varjolan tilalla.

CIMO pyrkii avustamaan opetuspisteitä materiaalilähetyksillä, kirjoilla ja lehdillä, mutta ajantasaisen opetusmateriaalin puute on aina huutava. Suomen kielen opetusmateriaalin tuottamiseen on vahvasti panostanut Yliopistonlehtorien liiton kustantamo Oy FinnLectura Ab, jonka viimeisintä YLEn kanssa toteutettavaa projektia Supisuomea-sarjaa esittelivät YLEn toimittaja Sini Sovijärvi ja FinnLecturan toimitusjohtaja Mika Perttola.

Edunvalvontaa

Ulkomaanlehtoreilla ei ole työ- eikä virkaehtosopimusta, vaan CIMO tekee kunkin opettajan kanssa työsopimuksen, hyvässä yhteistyössä lehtoreiden edunvalvontaa hoitavan järjestön eli OAJn ja YLLn edustajan kanssa. Perustana on luonnollisesti yliopistosektorin VES, mutta ulkomaanlehtorin palkkaukseen ja työoloihin kuuluu myös monia vain tälle alalle ominaisia piirteitä, joista on neuvoteltava erikseen. Puheenjohtaja Vesa Kulmala painotti ulkomaanlehtoriyhdistyksen kokouksessa pitämässään puheessa, että järjestö pyrkii saattamaan myös ulkomaanlehtorit virkaehtosopimuksen piiriin, mutta niin kauan kuin tähän ei ole päästy tulee ohjesääntöön perustuvan työsopimuksen mahdollisimman paljon seurata yliopistonopettajien yleisiä työsuhteen ehtoja.

Ulkomaanlehtoriyhdistyksen vuosikokouksessa valittiin uudelleen puheenjohtajaksi yhdistystä kulunen vuoden tarmokkaasti luotsannut Leena Nissilä. Sihteerinä jatkaa Heidi Vaarala.

Neuvottelunvaraisia asioita paljon

Leena Nissilä, joka itse on toiminut lehtorina Tallinnassa yli kolmen vuoden ajan, pitää työehtosopimuksen puuttumista edunvalvonnan kannalta hankalana asiana.

Neuvoteltavaa on aina paljon ja on kannettava huolta siitä, että eriarvoisuutta ei synny esimerkiksi alkupalkkauksen ja muuttokustannusten suhteen. CIMO on kuitenkin osoittautunut hyväksi "kodiksi" tälle toiminnalle, koska siellä on vankkaa kansainvälisyyden asiantuntemusta ja halua kehittää ulkomaanlehtoreiden toimintaedellytyksiä. Yliopistonopettajien yleisen edunvalvonnan seuraaminen on Leena Nissilän mielestä tärkeätä ja uusien avausten on heijastuttava myös ulkomaanlehtoritoimintaan. Tällainen on esimerkiksi yliopistopedagogisen pätevyyden kytkeminen lehtorin toimenkuvaan pätevyystekijänä. Myöskin virkavapauden saamista ulkomaanlehtorina toimimista varten olisi pyrittävä helpottamaan ja tunnustamaan se, että nämä ulkomaille opettajiksi lähtevät tekevät suomen hyväksi arvokasta kulttuurityötä.

Teksti ja kuvat: Maj-Len Rönkä

(painetun lehden s. 13-14)